Koivumäki Dressage Weekend (osa 2)

Tässä vihdoista viimein tämä toinen osa Salon kisoista jotka olivat jo 9.8.

Sunnuntaina siis osallistuimme Koivumäessä 3-tason kilpailuun ja luokkana oli vaativa B:1.
Tämä oli siis debyyttimme kansallisen tason vaativassa luokassa. Tiesin, että taso on siis heti kovempi kun siirrytään kansalliseen kisaan. Tavoitteena oli kuitenkin saada ainakin se 60%, mielellään yli, ja ettei nyt aivan häntäpäässä tuloslistalla oltaisi.

Late tuntui ihan kivalta verryttelyssä, eteni kivasti ja oli hyvä edestä. Ajoittain suu olisi voinut olla rauhallisempi, mutta kantoi itsensä ihan kivasti ja kevyenä. Tällä kertaa sain juuri sopivan verkankin tehtyä, niin että Late ehti vertyä, muttei kuitenkaan väsähtänyt.

Suoritus alkoi oikein mukavasti, oli kiva fiilis ratsastaa. Valitettavasti radan edetessä loppussa tuli pari kallista rikettä. Ensimmäinen vaihto tuli aivan liian myöhässä, koska Late ei ollutkaan aivan kuulolla, eikä vaihtanut silloin kuin pyysin. Onneksi sentään saimme tehtyä vaihdon lävistäjälinjan aikana ja se oli kaikesta huolimatta puhdas. Mutta, koska vaihto oli rutkasti myöhässä tuli siitä numeroiksi 5 ja 5,5.
Lisäksi rikkeet tuli viimeisessä siirtymisessä raviin, jonka piti tulla C:ssä, ja siitä olisi pitänyt jatkaa lävistäjä lisätyssä ravissa. Late ei vain kertakaikkiaan halunnut siirtyä raviin! Yleensähän se kuuntelee istuntaa hyvin ja tulee pienestä avusta raviin, mutta nyt ei tullutkaan ja olin vähän hämääntynyt. Ja koska siirtyminen ei onnistunut ajoissa meni se viimeinen listätty ravikin piloille, koska Late halusi siinä vain nostaa laukkaa ja rikkoikin jopa kaksi kertaa laukalle. Onneksi tuo raviinsiirtyminen ja lisätty ravi ovat pöytäkirjassa samassa arvostelukohdassa, eli se vaikutti vain yhteen numeroon. Siitähän tuli sitten neloset molemmilta tuomareilta. Tosi harmittavat nuo rikkeet, mutta toisaalta radassa oli oikein sujuviakin kohtia, joten olin muuten suoritukseen tyytyväinen.

Seiskoja tuli keskiravista ja lisätystä laukasta, muuten numerot olivat aikalailla 6 ja 6,5. Kuuliaisuudessa toinen tuomari verotti pisteitä, joka oli ihan oikein, koska tosiaan Late ei niissä muutamissa kohdissa ollut aivan kuuliainen.

 Lopputulos oli tasan 60% ja olin siihen tyytyväinen, koska tulivat nuo verottavat rikkeetkin. Tuloslistalla olimme 19./32. Kokonaisuudessaan ihan jees ensimmäiseksi vaativaksi kansalliseksi, mutta tottakai nuo rikkeet harmittaa, koska ilman niitä olisi tulos ollut aika paljon parempi..



No taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! :)







Tässä vielä video päivän suorituksesta:

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Annika Mäki. Suuret kiitokset hänelle onnistuneista otoksista.

Kesä Riilahdessa

Aikomuksenani oli kirjoittaa ennen tätä postausta toinen osa Koivumäki Dressage Weekendistä, mutta koska en ole vielä saanut kuvamateriaalia itselleni niin päätin julkaista nyt ensin tämän postauksen.

Maastonvetoa luottopolle Leon kanssa

Tosiaan lähes kaikki hevoset Billnäsistä muutti kesäksi Bromarviin, tuonne ihanan kauniiseen saaristoon Riilahden kartanon maille. Siellä oli aktiivinen leirikesä, järjestimme 10 varsinaista kesäleiriä ja lisäksi viikonloppuleirejä. Leirien jälkeen opetushevoset saivat lomailla pari viikkoa.
Itse olin kahdelta leiriltä pois, muuten olin mukana toiminnassa. Myös Late asui Riilahdessa kesäkuun lopusta yli elokuun puoleenväliin.
Itse ajoin osittain kotoa töihin Riilahteen ja osittain yövyin siellä. Heinäkuun asuin lähes kokonaan Riilahdessa.

Myös uittoreissussa ratsastin itse kerran - Leolla <3

Kesällä työnkuvaani kuului lähinnä tuntienpito ja suunnittelutyö. Lisäksi vedin jonkinverran maastoja, pidin teoriatunteja ja muuta ohjelmaa leiriläisille. Loppukesästä tein myös vähän tallia ja ratsastin enemmän. Fyysisesti kesällä työ oli minulle kevyempää kuin arkena, mutta henkisesti ehkä hieman rankempaa. Tykkäsin kuitenkin kovasti, kun vain pääsin sisälle toimintaan. Alussa oli hieman haastetta, kun leiriläisiä yhdellä leirillä oli aina 24. Meillä kun aikoinaan oli 8-10 leiriläistä omassa ratsastuskoulussa, niin on hieman erilaista kun on noin monta leiriläistä :D

uittotunnelmia

Hevosille tuo kesä on todella kiva, vaikka tunteja niille tulee enemmän, mutta niiden työ on kovin vaihtelevaa, sillä Riilahdessa maastoillaan myös paljon ja maastot ovat aivan mahtavat! Lisäksi siellä hypätään maastoesteitä, ja ratsastetaan nurmikentällä. Leireillä käydään myös uittamassa hevosia meressä, joka on oma elämyksensä ratsastajille ja hevosille mukavaa vaihtelua.
Hevoset myös laiduntavat Riilahdessa.

Nämä on niitä ihania metsäpolkuja, joilla ratsastaessa sielu lepää.

Itsekin jopa nautin maastoilusta Riilahdessa, vaikka tunnetusti olen hieman arka maastoilija, enkä siitä yleensä saa mitään erityisiä kiksejä. Riilahdessa kuitenkin pääsääntöisesti oikeasti nautin maastoilusta, varsinkin niillä ihanilla metsäpoluilla ihanalla ilmalla. Varsinkin Leolla ;)

merimaisemat

Oman jännityksensä Riilahdessa toi se, että sielä kummittelee...:p Onneksi minun kesä-asuntoni oli uuden navetan päädyssä, niin siellä ei tarvinnut pelätä ;)

treenailua Viivillä

Nyt tällä viikolla opetushevoset ja osa yksityisistä on muuttanut takaisin Billnäsiin ja pikkuhiljaa lähtee arki taas pyörimään. Kesä Riilahdessa oli kivaa vaihtelua, mutta ihan mukava on myös palaava arki!

Kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille Riilahdessa!

Koivumäki Dressage weekend (osa 1)

Osallistuimme Laten kanssa Salon Vaskiolla Koivumäen tallilla järjestettyihin 2- ja 3-tason kilpailuihin 8.-9.8.

Lauantaina oli 2-tason kilpailu, jossa starttasimme kaksi luokkaa. Ensin oli vuorossa helppo A (Fei:n CCI/CIC** A kenttäkilpailuohjelma 2009), myöhemmin illalla vaativa B:0.

Ensimmäinen luokka ei mennyt ollenkaan hyvin. Teimme varmasti kauden huonoimman suorituksen ja siitä jäi todella paha maku suuhun. Ongelmana oli se, että oli kuuma ilma ja en tiennyt, että kilpailu on myöhässä, joten tuli verkattua vähän liikaa. Lisäksi kentän pohja oli juuri uusittu, joten se oli hieman raskas. Niinpä Late oli radalla turhan löysä ja roikkui hieman ohjalla. Myönnän, että taisin itsekin olla vähän löysä enkä vaikuttanut tarpeeksi hevoseen. Lisäksi pysähdys/peruutus ja toinen käynnin kautta vaihto meni pilalle, koska joku viisas ravasi hevosellaan parkkialueella, niin että Late ihmetteli sitä ja pysähtyi nostaen pään ylös katsomaan sinne.
Olin todella harmissani radan jälkeen ja tiesin, etten saa edes yli kuuttakymmentä prosenttia kyseisellä suorituksella, varsinkin kun tuomareilla tuntui olevan aika tiukka linja. Tulos oli 58,87%, eli aivan surkea tulos meille. Olin niin pahoilla mielin radasta, että tein päätöksen, etten enää ratsasta tuollaista rataa, enkä ota tuollaisia tuloksia. Kyse kun ei ollut edes mistään hevosen mörköjen näkemisistä!

Late pääsi lähes kolmeksi tunniksi lepäämään traikkuun ja itse katselin avustajana olevan Kristinan kanssa muiden suorituksia. Kokoajan psyykkasin itseäni, että nyt täytyy saada hevonen aktiivisemmaksi ja ratsastaa kunnolla seuraavassa luokassa. Sanoin Kristinallekin, että jossei me nyt seuraavassa luokassa onnistuta niin revin pelipöksyt...

Otin aika lyhyen verkan vaativaan, mutta vaadin Latea nyt enemmän hommiin. Kerran sipasin raipalla verkassa ja se auttoi! Huom, sipaisin, se riittää Latelle. Yleensä en käytä Latella raippaa ollenkaan, muutakuin pakon edessä, koska silloin yleensä takapää lentää. Tässä tilanteessa se oli kuitenkin hyvä ratkaisu, koska Late heräsi ja alkoi ottamaan takaosaa paremmin alle, ja sitä kautta kantamaan itseään edestä. Täsmentääkseni vielä, minulla on siis raippa lähes aina mukana, mutta todella harvoin sitä käytän.

Toinen rata meni oikein sujuvasti. Kerran Late meinasi vähän löystyä ja painua alas, mutta nyt korjasin rohkeammin kuin edellisellä radalla ja sain sen paremmaksi taas. Olin tyytyväinen radan jälkeen, koska tunsin, että onnistuimme. Late oli taas se ihana Late radalla. Lisättyyn raviin herra lähti kunnon powerilla sanoen mamille "istu alas vaan ja ole, niin mä hoidan homman" ja säilytti tahdin ja työnnön loppuun asti. Seiskoja tuli lisätyn ravin lisäksi avotaivutuksesta oikealle ja 7.5 toiselta tuomarilta avotaivutuksesta vasemmalle.

Loppukommenteissa toinen tuomari sanoi "Siro hevonen. Yritä ratsastaa vielä tasaisemmalle tuntumalle enemmän ylämäkeen. Käynti irtonaisemmaksi" ja toinen " Kiva ja tasainen suoritus. Ajoittain painuu  alle, eli nenä eteen, niska ylös."
Olen samaa mieltä tuomareiden kanssa. Ainahan sitä parannettavaa on noissa asioissa.

Kävelin loppukäyntejä, kun Kristina sanoi, että olen toisena ja sain 63,5%. Olin tosi iloinen, eikä tarvinnutkaan repiä pelipöksyjä ;)

Lopulta sijoituimme luokassa kolmansiksi kolmestakymmenestä ratsukosta. En olisi voinut tyytyväisempi olla meidän toiseen vaativa B suoritukseen. Tämä oli siis ensimmäinen vaativa B sijoituksemme.

Seuraavassa postauksessa kerron sunnuntain kisasta ja saatte lisää kuvamateriaalia, koska paikalla oli parikin valokuvaajaa. Lisäksi mahdollisesti tiedossa videomatskua.

Kannattaa seurata blogia, koska lähiaikoina koitan saada aikaiseksi myös Riilahti-postauksen! :)

Ps. Älkää unohtako klikata tuosta alhaalta ;)

Kisat Turussa

Sunnuntaina 19.7 osallistuimme Turussa Artukaisissa 2-tason kisoihin.
Osallistuimme Laten kanssa luokkiin helppo A:2, sekä vaativa B:1. Vihdoinkin siis Laten ensimmäinen vaativa ohjelma. Mietin, että miten Late mahtaa reagoida kun menemmekin kaksi luokkaa, koska yleensä menemme vain yhden. En tehnyt kovin pitkiä verkkoja ja ratsastin ensimmäisen radankin hieman "säästellen". Niinpä Late jaksoi oikein hyvin. Oli oikeastaan paljon paremman tuntuinen toisella radalla.

Tosiaan ensimmäisenä oli vuorossa Helppo A:2, meille kovin tuttu ja sopiva ohjelma. Päätin ratsastaa tämänkin luokan kangilla, koska vaativa piti tietenkin jokatapauksessa ratsastaa niillä, niin en viitsinyt alkaa vaihtelemaan. En ole koskaan ennen startannut Latella kangilla, mutta nyt se oli tehtävä. Jotenkin itse aina mieluummin ratsastaisin nivelillä ja vähän vierastan kankia, kun en ole niin hyvä ratsastamaan kaksilla ohjilla. Pakko kuitenkin vaan totutella niihin, jos ja kun enemmän vaativaakin alamme menemään. Ensimmäinen ongelma kankiohjien kanssa tulikin heti alkutervehdyksen jälkeen kun koitin saada ohjia takaisin oikeaan käteen, eikä ohjat meinannut mennä oikeista väleistä :D No, onnekseni tuomari ei sitä huomannut ja ilmeisesti aika hyvin meni sisääntulo noin muuten, koska saimme siitä peräti kasin!
Muuten ohjien kanssa ei ollut ongelmaa ja muutenkin Late kulki aika tasaisesti ja kivasti läpi radan. Saimme rikkeettömän suorituksen ja radasta jäi ihan hyvä fiilis. Toki olisi voinut olla taas hieman kevyempi edestä, mutta ei se nytkään huono ollut.
Saimme tuon kasin lisäksi yhden 7.5, joka tuli väistöstä oikealle. Toinen tuomari antoi useammasta kohdasta seiskaa, toinen vain pari. Viitosella alkavia numeroita ei ollut kuin yksi ja se oli toiselta tuomarilta käynnin kautta laukanvaihdosta.
Lopputulos tästä luokasta 64,05% ja sijoitus 2./18. Toinen tuomari olisi laittanut meidät voittoon. Hetken jo ajattelin, että saammeko vihdoin sinivalkoisen ruusukkeen, mutta se jäi kuitenkin 2,5 pisteen päähän. Olen kuitenkin kovin tyytyväinen tuohon kakkossijaankin.

Late sai odotella vajaa parituntia trailerissa, kunnes laitoimme sen kuntoon palkintojenjakoa varten ja siitä jatkoin suoraan verkkaamaan vaativaa varten. Kävelin aika paljon, koska oli melko paljon aikaa, enkä halunnut väsyttää Latea. Tein muutamat avot ja sulut, lisäykset ja vain yhdet vaihdot molempiin suuntiin.

Late tuntui oikein kivalta toisella radalla, tuntui jo kevyemmältä edestä ja kantoi mielestäni paremmin. Toki aina tuomarit siitä muistuttelevat, että takajalat alle ja niska ylemmäs ;) Avot ja sulut tuntuivat helpoilta ja melko tasasilta. Myös lisäykset sujuivat hyvin, sitä yhtä lukuunottamatta, kun joku viisas ihminen tuli liehuva sadetakki päällä hakemaan pöytäkirjoja kesken meidän suorituksen ja Late tietenkin pelästyi ja siitä kohdasta pisteet alas.
Vaihdot olivat puhtaat, mutta ensimmäisessä olisi saanut kantaa paremmin edestä. Toinen vaihto oli mielestäni tosi sujuva.
Seiskoja tuli harjoitusravipätkästä, keskiravista, avosta vasemmalle, harjoituslaukasta. Vaihdoista tuli 5½,6, 6½, 6½, eli ei hullummin. Säikähdyskohdasta tuli toiselta tuomarilta 3, toiselta 5,5. Lisäksi toinen tuomari antoi lisätystä käynnistä 5½. Muuten numerot olivat 6 ja 6½, niin että lopputulokseksi saimme 61,5% sij. 4./12. Olin todella tyytyväinen tähän meidän yhteiseen ensimmäiseen vaativaan, mutta arvatkaa harmittiko, kun jäimme ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi, ja luultavasti jos se täti ei olisi tullut säikyttelemään niin olisimme olleet sijoilla!! No tätä tämä on välillä tässä lajissa, kun elävien eläinten kanssa tekemisissä ollaan. Hieno Late jokatapauksessa ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia vaativa B luokkia! :)

Innolla odotan jo Salon kisoja jotka ovat 8.-9.8.

Ps. Artukainen on tosi kiva ja hyvä kisapaikka ja kaikenlisäksi heillä on tosi kauniit ruusukkeet! :)

Kisat Kangasalla & treeniviikko Tammelassa

Olen siis ollut lomalla viimeviikonlopusta tähän perjantaihin asti. Vietimme lomaa Laten ja Masin kanssa Tammelassa äitini, hänen miehensä ja siskoni luona. Heillä on siellä maatila jossa on lehmiä, lisäksi siellä on melko uusi neljän hevosen talli jossa asuu kaksi hevosta ja yksi poni. Niinpä siellä oli siis sopivasti yksi vapaa karsina Latelle.

Saavuimme Tammelaan lauantai iltana. Laten karsina oli siskoni andalusialaisori Armaksen vieressä. Aluksi Armas kovasti hirnui, huusi ja vähän potki, mutta rauhoittui nopeasti, kun Late ei yhtään provosoinut sitä. Myöhemmin heistä tuli jo kavereitakin.

Sunnuntai aamuna meillä oli aikainen herätys, koska lähdimme Laten kanssa 3-tason kilpailuihin Kangasalle. Äitini lähti mukaan auttelemaan. 

Luokkana oli Fei:n CCI**-kenttäkilpailuohjelma 1998 (helppo A)

Kisapaikan verkka oli maneesissa, jonka pohja oli juuri uusittu. Se oli todella pehmeä ja upottavakin. Onneksi siitä oli mainittu kilpailijatiedotteessa, joten varasin verkkaan vain puolituntia aikaa, ettei polle väsähdä. Jotenkin verkassa oli tosi vaikea ratsastaa, koska olo oli kuin lumihangessa ratsastaisi. Jäi sellainen olo, etten saanut Laten muotoon kunnon tatsia, koska piti antaa kaulalle tilaa, jotta jaksoi tarpoa siellä. Kisaradan vieressä verkka-alue oli tosi pieni, joten sielläkään ei paljoa verkattu. Late tuntui kuitenkin aika kivalta kun lähdin radalle. Kulki kivassa tahdissa, eikä painanut kädelle.

 Radan jälkeen minulla oli aika kiva fiilis, kunnes kuulin prosenttini. Sain ohjelmasta tasan 60%. 

Olin odottanut vähän enemmän kuitenkin vaikka tiesin etten mitään huippuprosentteja saakaan. Kysyin äitiltä, että mikä hänen mielestään radassa meni vikaan. Ilmeisesti muoto ei pysynyt aivan tasaisena ja oli välillä vähän pitkänä. Olisi myös saanut ottaa takajalat paremmin alle.

Kun sain pöytäkirjat, sanottiin niissä samoja asioita. Toisen tuomarin mielestä muoto oli ajoittain  pitkä, toinen ei sanonut niinkään siitä, mutta takajaloista kyllä. Tämä oli eka kerta kun pöytäkirjassa sanotaan liian pitkästä muodosta. Ehkä se verkka vaikutti myös aika paljon asiaan. Tonen juttu on se, että olen yrittänyt saada Laten vain kantamaan niskansa ja olemaan kevyt, joten silloin muoto kyllä helposi on hieman turhan pitkä. 

Loppupelissä selvisi kuitenkin, että tuomarit eivät myöskään hevillä pisteitä antaneet, vaan heillä oli melkoisen tiukka linja. Olin nimittäin pitkän aikaa sijoittumassa, joten odottelimmekin aika kauan kisapaikalla ja katselimme muiden suorituksia. Jotenkin tiesin, etten voi tuolla prosenttimäärällä sijoittua, mutta pakko oli odottaa, koska tosiaan suurin osa sai alle 60%. 

Loppupelissä olimme 11./28. 

Vähän jäi harmittamaan ettei sijoitusta tullut, koska sitä lähdin kyllä hakemaan. Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen, koska alunperin minun ei edes pitänyt päästä kyseisiin kisoihin, mutta sainkin töistä vapaata ja sain tämän järjestymään. Olen siis kiitollinen, että taas yhdet kansalliset alla, eikä se sijoituskaan niin monen pisteen päässä ollut.

Illalla Late pääsi vielä tarhailemaan/laiduntamaan Jonna-ponin kanssa. Jonna on siskoni 24-vuotias aivan ihana russponitamma. Ajattelin, että Laten olisi mukavampi tarhata kaverin kanssa kun on uudessa paikassa helposti stressaava ja varsinkin kun lehmät laidunsi vieressä, eikä Late ollut ennen nähnyt lehmiä läheltä. Tämä oli todella hyvä idea, koska Late tosiaan pelkäsi lehmiä, niin sai vähän turvautua Jonnaan. Epäilen, että olisi saattanut tulla läpi aidoista, jossei Jonna olisi ollut siellä.

Maanantaina menin ratsastamaan heti aamusta. Äiti piti minulle tunnin, sillä periaatteella, että minä päätin mitä tehdään (eli tulevien kisaohjelmien osioita ja sellaisia tehtäviä jotka tarvitsee hiomista) ja äiti neuvoi.

Menin nivelillä. Late hieman pelasi suullaan, mutta muuten meni aika mukavasti. Tunnista oli kyllä paljon hyötyä, koska minulle on tullut itsekseen ratsastaessani joitakin harhaluuloja esimerkiksi hevosen suoruudesta ja muodosta. Olen kuvitellut että hevonen kulkee suorassa, vaikkei kuljekaan ja että muoto on riittävän syvä vaikkei olekaan. Niitä korjasimme, sekä minun asentoa. 

Tiistaina äiti piti minulle taas tuntia. Tällä kertaa menin kangilla. Kangilla kuulemma Laten suu oli rauhallisempi ja muotokin tasaisempi/parempi. Teimme aikalailla samoja juttuja kuin eilen. Verkkasin isoilla ympyröillä ja suorilla urilla, sen jälkeen tehtiin voltteja, avoja,väistöjä,sulkuja,vaihtoja, muutamat keskiravit ja laukat. Lopussa taas verkkasin eteen-alas. Välillä koitti juosta hieman alta pois ja unohtaa takajalat, mutta korjasi kyllä aika mukavasti kun pyysin. Tunti meni kokonaisuudessaan mukavasti, vaikka korjattavaakin löytyi.

Kun kävelin loppukäyntejä, niin Late näki lehmät, jotka olivat lähteneet pihatosta laitumeen. Itse huomasin kylläkin lehmät ennen kuin Late. Late järkyttyi nähdessään ne, mutta oli kuitenkin vielä suht. hyvin hallinnassa. 

Ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun kävelimme kentältä takaisin tallille päin ja lehmät olivat ihan tien vieressä. Late meni aivan paniikkiin, eikä suostunut tulemaan eteenpäin, koitti vaan kääntyä ja pomppia. Lopulta tönäsi minua ja pääsi karkuun. Luojan kiitos Antti tuli traktorilla toisesta suunnasta, joten Late ei päässyt kauaksi. Saimme sen kiinni ja laitoimme liinan toiseen kuolainrenkaaseen ja avasimme ohjan, niin että se oli toisessa kuolainrenkaassa ja päätimme taluttaa sen tällä tavalla pelottavien lehmien ohi äitin kanssa kahdelta puolelta.

Ei meinannut tulla siltikään lehmien ohi. En ole ennen nähnyt Latea niin paniikissa. Silmät meinasi tippua päästä, sydän jyskytti ja hikoili. Hyppi pystyyn, yritti kääntyä, yritti sivulle ja eteen, milloin mihinkin. Lopulta voimani ei enää riittäneet, mutta onneksi Late ei päässyt vapaaksi, koska liina oli niin pitkä. Se siis ampaisi lopulta voimalla lehmien ohi ja pysähtyi sitten vähän matkan päähän. Liina oli siis hyvä, muuten olisi ollut taas vapaana. 

Seuraavaan kahteen tuntiin herra ei syönyt mitään, hikosi, sydän hakkasi, silmät pyöreinä vaan seisoi karsinassa.

Iltapäivällä laitoimme sen kuitenkin taas laitumeen Jonnan kanssa lehmien viereen, jotta vähän siedättyisi. Itseasiassa Late oli jokapäivä Jonnan kanssa laitumessa lehmien vieressä iltapäivästä iltaan. Loppuajasta ei enää pelännyt niin paljoa, mutta pelkäsi silti, vaikka samalla näytti olevan kuitenkin myös vähän kiinnostunut lehmistä. Ja onneksi välillä rentoutui syömäänkin laitumessa.

Keskiviikkona menin kangilla, äiti oli aluksi katsomassa ja Emma kuvasi loppuajan. 

Torstaina piti Latella olla kevyempi päivä, mutta koska herra oli hyvin energinen niin ratsastinkin sitten ihan kunnolla. Menin itsenäisesti ja treenasin myös vastalaukkoja, muuten aika samoja juttua kuin edellispäivinä. Menin nivelillä.

Oli tosi mukavaa viettää melkein viikko Tammelassa, ja pikkasen kyllä tuli haikea mieli lähtiessä. 

Sain myös hyviä vinkkejä tunneilta, joten tästä on taas hyvä jatkaa treenejä. 

Päällimäisenä mieleen jäi tunneista:

-oma ryhti

-paino enemmän oikealle (varsinkin suluissa oikealle)

- oma leuka ylemmäs

-rennompi oikea käsi, oikea nyrkki omalle paikalleen

- asetus&taivutus vasemmalle kaarteissa selkeämmin läpi, oikea ohja antaa tilaa

- suoruus oikeassa kierroksessa, ettei etuosa valahda vasemmalle, eli taas se rennompi oikea käsi, enemmän tukea vas. ohjalla.

Ja nämä vinkithän vaikuttaa kaikkeen. Muoto ja kaikki muukin paremmat kun saa nuo asiat kuntoon...

Tässä loppuun vielä aivan ihanat kauniit Emman ottamat kuvat.

Eikös Latella olekin kaunis pää ja katse?! :)

Laten kanssa koulutreeniä 21.6

Tänään menin pitkästä aikaa kangilla ja kokeilin vähän eri ohjienpitotyyliä mitä yleensä.
Yleensä siis pidän kankiohjat nimettömän ja keskisormen välissä, nyt vaihdoin sen pikkurillin alle. Tämä minusta auttoi. Jotenkin Late kulki tasaisemmin ja ehkä suukin vähän rauhallisempana.

Aluksi minulla oli vähän hakemista tämän uuden ohjasotteen kanssa, varsinkin jos koitin lyhentää/pidentää ohjaa, mutta loppupelissä tämä on kuitenkin ehkä miellyttävämpi tapa meille molemmille. Minulla on ollut kevään aikana myös sellaista ongelmaa, että kädet alkaa puutumaan/saan "sähköiskuja" sormiin kun ratsastan kangilla. Ilmeisesti ohja painanut jotenkin hermoon? Jokatapauksessa tänään tällä uudella tyylillä ei ollut sitä ongelmaa! :) Tosin hieman oikean pikkurillin nivel tuli hieman kipeäksi, koska se on nyt muutenkin välillä vaivannut, mutta onneksi sekään ei nyt enää satu.

Videokooste tämän päivän treeneistä.

Tänään ratsastin aika kauan ja kunnolla. Tein myös vähän enemmän kokoamisia, vaihtoja ja sulkuja. Kaikki sujui suht. mukavasti, mutta ajoittain Late olisi saanut kulkea vielä pyöreämmällä kaulalla. Lopussa myös pienet vihreät ukot ilmeisesti valtasivat kentän, koska Late alkoi säpsähtelemään ja kerran lähti ihan kunnolla. Onneksi kiikuin taas mukana menossa :D

Ratsastuksenopettajien mestaruus

Osallistuimme siis Ypäjän kisaviikolla 14.6 sunnuntaina helppo A:4 luokkaan, jossa ratkottiin ratsastuksenopettajien mestaruus.

Tiesin jo alunperin, että kilpailussa on aika kova taso, ja meillä ei yleensä ole Ypäjällä kovin hääppöisesti jostain syystä mennyt. Koitin kuitenkin työstää pääkoppaani ja sainkin oikein hyvän astenteen kisoihin, ajattelin että meillä voisi olla mahdollisuudet jopa sijoitukseen. Se olisi oikeastikin ollut realistista, mutta olisimme tarvinneet lähes täydellisen suorituksen ja niitä kun ei kovin montaa kauden aikana tule.

Tämä kuva on jo kahden vuoden takaa Ypäjältä

Olimme ajoissa kisapaikalla ja katsoimme muutaman muun suorituksen. Ypäjällä satoi tuona päivänä aika paljon, mutta minun onnekseni sade loppui kun pääsin verkka-alueelle, eikä koko ratsastukseni aikana juurikaan satanut.

Verkkasin keskikentällä kaikki askellajit läpi, eteen-alas, ja sitten siirryin juhlakentälle kisaradan läheisyyteen verkkaamaan. Lähes samantien selvisi, että joku oli jäänyt edeltäni pois ja minä olin jo valmistautuva ratsukko! En ollut vielä työstänyt Latea yhtään  kunnon työskentely muodossa, joten iski hieman paniikki. Samantien aloin ravaamaan, vaatimaan enemmän ja tein radan osioita. Ensin Late varmaan vaistosi tilanteen koska hieman vastusteli ja oli vähän epävakaa edestä. Onneksi kuin ihmeen kaupalla sain kuitenkin Laten edes jotenkin läpi ja ehdin hieman laukkaamaankin ennen rataa.
No eipä ainakaan tullut verkattua liikaa tälläkertaa ;) Mutta mielelläni kyllä olisin työstänyt vähän pidempään, että olisin saanut Laten kunnolla läpi, eikä olisi tullut mitään paniikkeja kiireen takia.

Jotenkin Late kuitekin jännittyi taas radalla ja aukoi vielä normaalia enemmän suutansa ja jopa paukutteli hampaitansa välillä. Jäi alussa aika paikalleen ravissa ja jännityneeksi. Myös yksi tietty kulma oli kovin jännä, kun sielä oli enemmän ihmisiä ja hevosten kuolainten tarkastus jne. Tuon jännittävän kulman takia käyntiosuus meni aivan pilalle, koska käynti vapain ohjin meni sitä kulmaa kohden ja Late ihmetteli mitä sielä tapahtuu ja nosti päätä ylös,jännittyi ja lopulta ihan pysähtyi ihmettelemään. Myös seuraava laukannosto käynnistä tuli niillä kohdilla, joka tuli jännittyneisyyden takia sitten ravin kautta. Muita varsinaisia rikkeitä radassa ei ollut. Laukkaosuudessa Late alkoi onneksi vähän rentoutumaan ja siinä saatiin hyviä osioita. Valitettavasti Late aukoi siinäkin silti jonkunverran suutaan, vaikka tuntui jo aika hyvältä. Saimme kuitenkin laukkaosuudesta joitakin seiskoja.

Kaiken lisäksi olin unohtaa radan kolme kertaa. Se ei siis näkynyt mitenkään ulospäin, mutta päässäni tuli kolme kertaa "musta aukko", että "Apua, mihin seuraavaksi piti mennä??" Luojan kiitos, jotenkin sitten aina tuli taas mieleeni mitä seuraavaksi piti tehdä! En ole varma olenko ratsastanut tätä ohjelmaa aikaisemmin koskaan, tai ehkä Veikolla joskus tosi kauan sitten. Tämä ohjelma ei siis ollut kovin tuttu. Olin kuitenkin katsonut sitä netistä, ratsastanut itse muutaman kerran läpi, katsellut kisoissa ja tehnyt mielikuvaharjoituksia, mutta silti tämä tapahtui. En tiedä kuinka se on mahdollista. Ehkä tuon kiireen ja alkupaniikin takia?! Ohjelma on myös aika pitkä. Huomasin sen myös siitä, että olin pitkästä aikaa hengästynyt radan jälkeen. :D

Lopputulos oli 62,4%, eli ihan mukavat prosentit, mutta kärkikahinoissa prosentit olivat paljon suurempia. Jäimme siis puolenvälin huonommalle puolelle sijoituksissa. Koko luokassa oli kuitenkin melko hyvä taso ilmeisesti, koska huonoimmat prosentin oli reilut 59% ja vain kahdella oli alle 60% tulos tässä luokassa.
Eniten jäi harmittamaan se, että ensimmäistä kertaa papereissa luki useampaan otteeseen "aukoo suutaan" ja  "rauhaton suu". En halua enää tuollaista paperia jossa niin paljon sitä lukee, joten asialle on tehtävä jotain!
Aloitin jo kisaviikon jälkeisellä viikolla sillä, että vaihdoin välillä kuolainta ja aion keskittyä entistä enemmän omaan rennompaan käteen.

Late Ypäjällä 2014

Nyt onkin sitten vähän kisataukoa, koska olen töissä niinä viikonloppuina kun olisi sopivia kisoja ja vapaaviikonloppuinani ei ole sopivia kisoja/luokkia.
Seuraavat kisat ovat näillä näkymin Turussa 19.7.  2-tason kisat, joissa aion mennä helppo A luokan ja lisäksi vaativa B. Saa nähdä kuika Late reagoi kahteen luokkaan, ja tuohan on sitten Laten kanssa eka vaativa B.


Ps. Muistakaa nuo toiminnot postauksen lopussa ;)