heti seuraavana vuonna 2013 alkoi yhteinen kilpauramme, joka päättyy nyt vuoteen 2018.
Tarkoittaa siis kuutta yhteistä vuotta ja yhtä montaa kisakautta.
Kuten olen tainnut kertoa, tunsin Laten kuitenkin jo sitä ennen, koska valmensin sitä ja entistä omistajaansa.
Kun Late tuli minulle, oli tavoitteena toki kilpailut ja tiesin Latella olevan potentiaalia pitkälle. Sen selkävaivan vuoksi en kuitekaan odottanut, että pääsisimme niin pitkälle, mihin loppupelissä pääsimme.
Olen niin kiitollinen, että löysin tämän helmen elämääni ja kiitollinen Nurmisen perheelle, että he antoivat aikoinaan minulle ja Latelle mahdollisuuden ja tukivat ja auttoivat myös.
Kuten olen tainnut kertoa, tunsin Laten kuitenkin jo sitä ennen, koska valmensin sitä ja entistä omistajaansa.
Kun Late tuli minulle, oli tavoitteena toki kilpailut ja tiesin Latella olevan potentiaalia pitkälle. Sen selkävaivan vuoksi en kuitekaan odottanut, että pääsisimme niin pitkälle, mihin loppupelissä pääsimme.
Olen niin kiitollinen, että löysin tämän helmen elämääni ja kiitollinen Nurmisen perheelle, että he antoivat aikoinaan minulle ja Latelle mahdollisuuden ja tukivat ja auttoivat myös.
Tässä hieman faktoja kisaurastamme Laten kanssa
* Yhteensä 63 starttia 2-4 tasolla
* 55 yli 60% tulosta
* 27 sijoitusta/voittoa, joista 8 vaativalta tasolta.
* 3 helppo B starttia, 35 helppo A starttia, 20 vaativa B starttia, 4 vaativa A starttia
* Parhaita tuloksia Helppo A: 66,4%, Vaativa B: 66%, Vaativa A: 63,9%
Kun aloin kilpailemaan Laten kanssa, oli se aluksi melko hermostunut ja rauhaton kisapaikoilla. Välillä myös kyttäiltiin milloin mitäkin. Muutaman kisan jälkeen Late kuitekin hieman tasoittui, mutta mukavasti syttyi silti radalle. Tämän hevosen kanssa sain mahtavimmat "kisatunteet" kouluradoilla tähän asti elämässäni, koska se todella antoi kaikkensa radalla ja teimme ratoja yhdessä. Loppuajasta luottamuskin alkoi olla täydet 100%.
Kahden viimeisen kisakauden aikana Late kuitenkin alkoi hieman "latistua" radalla. Se ei joka kerta syttynytkään enää samalla tavalla kuin ennen. Se oli yksi syy siihen, että haluan lopettaa uramme tähän. Haluan, että ne mahtavat "yhteen hiileen puhaltamisen tunteet" jäävät mahdollisimman tuoreina mieleeni.
Toki uralle mahtuu myös hieman erilaisia muistoja. Yksi hauskimmista (ja ehkä myös vaarallisimmista) on se kun Late pelkäsi palkintojenjaossa niin paljon kukkakimpun sellofaania ja ruusuketta, että lähdimme palkintojenjaosta salamaakin nopeammin, hypättiin kouluaidan yli, poistuttiin kentältä ja pysähdyimme vasta kun olin saanut heitettyä täydessä vaihdissa kaikki härpäkkeet pois. :D
Tämän jälkeen en ole voinut ottaa kukkasia, enkä myöskään ruusukkeita, ainakaan suitsiin...
Viimeinen kisamme oli oiva päätös kaikin puolin, sillä sen lisäksi, että starttasimme Pyhää Yrjöä lähdin ensimmäistä kertaa kisoihin Laten kanssa yksin, ilman avustajaa. Näiden kuuden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Ehkä myös ikä on tehnyt tehtävänsä Latelle, sillä kaikki onnistui tehdä niin helposti yksin sen kanssa. Ei olisi onnistunut vielä muutama vuosi sitten.. Nyt sain siis lastattua yksin, otettua traikusta ulos yksin, laitettua kuntoon yksin, jopa laitettua kuljetussuojat yksin. Vaikka ohjista loppui pituus, niin laitoin sitten vaan ohjat kaulalle ja siinä se Late seisoi nätisti vapaana kun laitoin takasuojat.
Niin suuri muutos on tapahtunut näiden vuosien aikana. Olemme molemmat oppineet paljon uusia asioita ja opettaneet toinen toisiamme. Yksi parhaimmista asioista on kuitenkin se, että luottamuksemme on kasvanut lähes olemattomasta sataprosenttiseksi ja se tunne on sanoinkuvailematon.
En osaa kertoa kuinka kiitollinen olen näistä vuosista Laten kanssa. Ne on antanut minulle enemmän kuin uskalsin toivoa.
En kuitenkaan luovu Latesta kokonaan, vaan Late siirtyy nyt ylläpitoon ystävälleni ja hänen perhelleen. Uskon, että Latella on heille vielä paljon annettavaa, ja se pysyisi paremmassa kunnossa hieman kevyemmällä käytöllä.
Late on kuitenkin Billnäsissä ja näen siis sitä joka päivä ja autan ylläpitäjiä ja jatkan heidän valmentamistaan myös.
Tässä vielä hieman kuvia kisataipaleeltamme, ei tosin missään järjestyksessä, nappasin vain parhaimmistoa ja tärkeimpiä kuvia. Kuvia löytyisi vaikka kuinka paljon, ehkä vielä jossain vaiheessa teen kunnon kuvapostauksen Latesta ja sen kehitysvaiheista.
Kun aloin kilpailemaan Laten kanssa, oli se aluksi melko hermostunut ja rauhaton kisapaikoilla. Välillä myös kyttäiltiin milloin mitäkin. Muutaman kisan jälkeen Late kuitekin hieman tasoittui, mutta mukavasti syttyi silti radalle. Tämän hevosen kanssa sain mahtavimmat "kisatunteet" kouluradoilla tähän asti elämässäni, koska se todella antoi kaikkensa radalla ja teimme ratoja yhdessä. Loppuajasta luottamuskin alkoi olla täydet 100%.
Kahden viimeisen kisakauden aikana Late kuitenkin alkoi hieman "latistua" radalla. Se ei joka kerta syttynytkään enää samalla tavalla kuin ennen. Se oli yksi syy siihen, että haluan lopettaa uramme tähän. Haluan, että ne mahtavat "yhteen hiileen puhaltamisen tunteet" jäävät mahdollisimman tuoreina mieleeni.
Toki uralle mahtuu myös hieman erilaisia muistoja. Yksi hauskimmista (ja ehkä myös vaarallisimmista) on se kun Late pelkäsi palkintojenjaossa niin paljon kukkakimpun sellofaania ja ruusuketta, että lähdimme palkintojenjaosta salamaakin nopeammin, hypättiin kouluaidan yli, poistuttiin kentältä ja pysähdyimme vasta kun olin saanut heitettyä täydessä vaihdissa kaikki härpäkkeet pois. :D
Tämän jälkeen en ole voinut ottaa kukkasia, enkä myöskään ruusukkeita, ainakaan suitsiin...
Viimeinen kisamme oli oiva päätös kaikin puolin, sillä sen lisäksi, että starttasimme Pyhää Yrjöä lähdin ensimmäistä kertaa kisoihin Laten kanssa yksin, ilman avustajaa. Näiden kuuden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Ehkä myös ikä on tehnyt tehtävänsä Latelle, sillä kaikki onnistui tehdä niin helposti yksin sen kanssa. Ei olisi onnistunut vielä muutama vuosi sitten.. Nyt sain siis lastattua yksin, otettua traikusta ulos yksin, laitettua kuntoon yksin, jopa laitettua kuljetussuojat yksin. Vaikka ohjista loppui pituus, niin laitoin sitten vaan ohjat kaulalle ja siinä se Late seisoi nätisti vapaana kun laitoin takasuojat.
Niin suuri muutos on tapahtunut näiden vuosien aikana. Olemme molemmat oppineet paljon uusia asioita ja opettaneet toinen toisiamme. Yksi parhaimmista asioista on kuitenkin se, että luottamuksemme on kasvanut lähes olemattomasta sataprosenttiseksi ja se tunne on sanoinkuvailematon.
En osaa kertoa kuinka kiitollinen olen näistä vuosista Laten kanssa. Ne on antanut minulle enemmän kuin uskalsin toivoa.
En kuitenkaan luovu Latesta kokonaan, vaan Late siirtyy nyt ylläpitoon ystävälleni ja hänen perhelleen. Uskon, että Latella on heille vielä paljon annettavaa, ja se pysyisi paremmassa kunnossa hieman kevyemmällä käytöllä.
Late on kuitenkin Billnäsissä ja näen siis sitä joka päivä ja autan ylläpitäjiä ja jatkan heidän valmentamistaan myös.
Tässä vielä hieman kuvia kisataipaleeltamme, ei tosin missään järjestyksessä, nappasin vain parhaimmistoa ja tärkeimpiä kuvia. Kuvia löytyisi vaikka kuinka paljon, ehkä vielä jossain vaiheessa teen kunnon kuvapostauksen Latesta ja sen kehitysvaiheista.
 |
| ©Jenni Santanen |
 |
| Palkintojenjaot ei ollut Laten lempihommaa, varsinkaan alkuaikoina. © Mirella Ruotsalainen |
 |
| Ensimmäinen vaativa A ratamme Järvenpäässä. © Taru Arola |
 |
| Ensimmäinen vaativa B voitto. 2-tasolla Rengossa 2015. |
 |
| Tämä oli se kuuluisa palkintojenjako, josta paikalla olleet varmasti meidät muistaa ;) Laten ilmeestä sen jo näkee, että kohta lähtee.... |
 |
| <3 |
