Hevosen pito, rikkaiden hommaa?

Kävin juuri postilaatikolla ja siellä komeili lasku eläinlääkäriltä. Siitä sainkin aiheen kirjoittaa menoista, joilta ei hevosenomistajana voi välttyä.

Usein kuulee sanottavan, että hevosenpito on vain rikkaiden juttu.
Mutta sitten tulee aina jostain vastalause, että kyllä se hevosenpito on mahdollista myös kovalla työllä jos rahaa ei ole. Totta.
Kaksi vaihtoehtoa, joko maksat rahalla, tai työllä.
   Elämä on myös paljon valintoja täynnä. Itse en ole suurituloinen, mutta silti omistan hevosen. Täytyy myöntää, että eipä siitä sitten paljoa jääkään rahaa muuhun. Usein olen myös esimerkiksi osittain työllä maksanut hevosen tallivuokraa.
Eli joko a) aikaa ei jää mihinkään muuhun tai b) rahaa ei jää mihinkään muuhun.
Pahimmassa tapauksessa ei kumpaakaan. Tällä hetkellä onnekseni olen hevosalalla töissä, ja karsinapaikasta ei tarvitse maksaa täyttä hintaa.
   Siltikin kaikki muut harrastukseni ovat jääneet. En myöskään osta mitään ylimääräistä, vain harvoin jonkun vaatteen, ehkä kerran vuodessa. En käy enää kosmetologilla, enkä muista koska olisin viimeksi käynyt kampaajalla. Välillä olisi kiva käydä shoppailemassa tai pienillä lomareissuilla, mutta niihinkään ei viimeaikoina ole ollut varaa.
Hui, kuulostaa itsestänikin aika huolestuttavalta.
No, nyt kun mietin, niin fyysiseen hyvinvointiini olen kuitenkin satsannut, koska hieronnassa ja fysioterapiassa tulee silloin tällöin käytyä. Ilman niitä hoitoja voisin olla aika huonossa jamassa.
Joka tapauksessa ostokset joita tulee tehtyä liittyy lähinnä hevoseen ja ratsastamiseen.
Mutta, niinkuin sanottu, elämä on valintoja. Mieluummin olen käyttänyt ne rahat hevoseen ja sen ylläpitoon ja jättänyt sitten monta muuta asiaa ostamatta ja tekemättä.
Mielestäni se on ollut sen väärti.

Summa summarum: jos olisi isot tulot, niin silloin sitä aikaa ja rahaa voisi jäädä muuhunkin. Eli siinä mielessä on mielestäni totta, että hevosenpito on rikkaiden hommaa, tai ainakin hyvätuloisten hommaa. ;)

Arnica ja linimenttikään eivät ole ilmaisia

Halusin kirjoittaa postauksen tästä aiheesta, koska on varmasti ihmisiä jotka ovat ajatelleet hevosen hankkimista, mutta eivät kuitenkaan tiedä mitä kaikkia menoja siihen liittyy. Ja sitten on nuoria, joiden vanhemmat maksavat nämä kaikki hevosen kulut. Joten toivoisin, että tämän tekstin kautta myös ne nuoret ymmärtäisivät miten paljon he saavatkaan, jos vanhemmat maksavat kaiken hevoseen liittyvän, tai vain osankin siitä. Ja on oikein, jos he joutuvat tekemään jotain työtä vastineeksi. Tai vähintäänkin kunnioittava käytös harrastuksen/oman hevosen mahdollistajia kohtaan olisi toivottavaa. En syyllistä ketään, olen vain ylipäänsä huomannut nykymaailmassa enemmän kiittämättömyyttä, oli asia mikä hyvänsä.

Lisäksi kannattaa miettiä, kuinka iso etu on jos saa esimerkiksi ilmaiseksi ratsastaa ja/tai kilpailla jonkun toisen hevosella. Kokeneemmilla ratsastajilla on myös hieno mahdollisuus siihen, että voi saada toisten hevosia käyttöönsä ja ammattilaiset lisäksi mahdollisesti vielä rahaa siitä. Tosin ymmärrän senkin, että oma on aina oma. Silloin saa päättää kaikesta itse, eikä hevosta voida viedä alta pois noin vain. Se riskihän aina piilee, jos toisen hevosia ratsastaa.

Klinikkareissuja voi tulla silloin tällöin, tai joillekin useamminkin

Tässä hieman kuluja joita hevosen ylläpitoon menee:
(hevosen ostohintaa ei siis ole tässä huomioitu)

* Tallivuokra täysihoidolla 350-950€ /kk
   Yleensä edullisimmilla talleilla ei ole maneesia. Kalleimmat vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla. Sanoisin keskivertotallivuokran olevan 500-600e

* Hevosen ruokinta  0-***/kk
Tähän kohtaan on vaikea laittaa hintaa, koska se voi olla 0€, mikäli hevonen ei syö mitään ylimääräistä, vain ne ruoat jotka kuuluvat täysihoitotallivuokraan. Kuitenkin useampi hevonen, varsinkin kilpahevonen syö lisärehuja. Harva pärjää pelkällä heinä-kaura-kivennäislinjalla. Monet syöttävät hienoille kilpahevosilleen useasta pussista ja purkista jotakin lisärehua ja vitamiineja.
Jos hevosella on jokin sairaus tms. saattaa sille joutua syöttämään esimerkiksi hyvinkin kalliita yrttejä/lääkkeitä.
Laten lisärehuihin menee tällä hetkellä onneksi vain n. 25€/kk

* Kengitys 90-150€ / krt
Kengitys on ajankohtainen 4-8 viikon välein hevosesta riippuen.

* Hevosen vakuutus
Tähänkään on mahdoton laittaa tiettyä hintaa. Kaikki eivät vakuuta hevosiaan ollenkaan, toisilla taas on kaikenmaailman kalliit vakuutukset. Varsinkin kalliilla hevosilla kannattaa olla kunnon vakuutus voimassa. Itse sanoin juuri vakuutuksen irti, koska se ei ikinä korvannut mitään, ja kun hevoseni ei rahallisesti kuitenkaan ole niin arvokas. Perusvakuutuksen hinta oli muistaakseni 250€/vuosi

* Eläinlääkärikulut
Oi voi, tästä voisi tehdä pitkän listan. On niitä pakollisia eläinlääkärikuluja, kuten:
-Hampaiden raspaus 130-200€ / krt
-Rokotus 60-80€ / krt
-Madotus/madonmunatutkinta 15-25€ / krt

Ja sitten paljon niitä ennalta arvaamattomia kuluja tai muita hoitokuluja. Hevoselle voi tapahtua milloin vain mitä vain, voi tulla ähky, voi tulla haava, voi murtua luu, ihan mitä vain. Eli tähänkään on mahdoton sanoa summaa, ja riippuu onko vakuutus, millainen sellainen, mitä se korvaa.

Kilpahevoset on myös hyvä käyttää vähintään vuosittain perustarkastuksessa. Valitettavan usein jotain hoidettavaakin löytyy, esimerkiksi niveliä voi joutua piikittämään tms.

* Muut hoitokulut
Hevosta on hyvä huollattaa, esim hierotuttaa / käyttää fysioterapiassa tai kiropraktikolla.
Harrastehevosille tämä ei ole välttämätöntä, mutta kilpahevosille hyvinkin tärkeää. Yksi hieronta/hoito maksaa keskimäärin 50-150€, ja näitä kertyy yleensä useampia vuoden aikana.

* Hevosen varusteet
On oltava ne pakolliset varusteet, ja joskus jotain voi mennä rikki ja täytyy ostaa uutta. Onhan se ihan vaan muutenkin kiva saada hevoselle välillä jotain uutta ja kivaa ;)
 Ainakin nämä tarvitaan ratsuhevoselle:
-riimu,riimunnaru
-loimia -> kuivatusloimia,sisäloimia,erilaisia ulkoloimia,vaihtoloimia.....
-harjat
-satula
-suitset
-pintelit/suojat
-satulahuopia
-kuolaimet
Lista voisi olla loputon.

*Valmennukset 100-400€/kk
Eihän valmennuksissa ole pakko käydä, mutta se tekee kaikille hyvää. Kilparatsastajat valmentautuvat säännöllisesti.

Yksi valmennus maksaa helposti 25 eurosta 100 euroon.

*Kilpailut
Kilpailumaksut ovat 20 eurosta 50 euroon jos puhutaan kotimaan 1-4 tason kisoista. Lisäksi matkakulut ja mahdolliset majoituskulut pälle. Kisareissuihin voi upota satojakin euroja. Lähikisoihin voi  päästä vain 50€:llä hyvällä tuurilla. Niin ja onhan kisavarusteiden myös oltava kunnossa.
   Muistathan muuten, että kisareissuun tarvitsee vetoauton ja trailerin.. Jos haluat oman nelivedon, sen pito ei myöskään ole halvinta mahdollista.

Sitten on vielä ne seuran jäsenmaksut ja kilpailulisenssit lukunsa erikseen.

Ehkä tämä alkoi mennä jo hieman sarkastiseksi, mutta totta se on, että halpa harrastus tämä ei ole, varsinkaan jos omistaa hevosen. Kannattaa harkita kaksi kertaa.
Kumpikin vaihtoehto voi silti olla hyvä, ilman hevosta tai olla hevosenomistaja.

 

Joskus hevonen saattaa joutua pidemmällekin sairaslomalle, mutta silti kulut juoksevat...

Pitkän tauon jälkeen...

Olin jo ajatellut lopettaa kokonaan tämän blogin ylläpidon, mutta nyt pitkästä aikaa sain inspiraation kirjoittaa, joten ehkä jatkan sittenkin. Ainakin vielä.

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa teille menneestä kilpailukaudesta, koska ainut kisapostauksenihan on kevään ensimmäisistä kisoista. Monet kisat on siis jäänyt postaamatta.

© Taru Arola

Lyhyesti yhteenvetona voin kertoa tästä kaudesta, että se ei ollut kovinkaan ruusukerikas.
Ensin se harmitti, tottakai. Sittemmin aloin onneksi nähdä asiat positiivisemmassa valossa, sillä pääsimme kuitenkin nostamaan kilpailutasoamme Laten kanssa vaativaan A:han ja teimme ennätystuloksen 66% vaativassa B:ssä 4-tason kisoissa! Useat kerrat olimme ensimmäisten sijoittuneiden joukossa, vain pisteellä tai parilla sijoituksesta.. Sehän on jo melkein sijoitus, useita sijoituksia... vaikkei kuitenkaan... Kyllähän se vieläkin vähän harmittaa, kun niin monta kertaa oli lähellä sijoitusta, mutta silti niin kaukana. Pakko vain ajatella positiivisesti ja eihän se sijoitus tai voitto maistuisi niin hyvältä, jos niitä tulisi kokoajan.
   Kaudessa positiivista oli myös se, että pääsin kisaamaan muillakin hevosilla. Kuten aikaisemmissa postauksissa on jo tullut esille, niin kisasin myös Billnäs Oliverilla ja Billnäs Amiennella. Oliverin kanssa treenaaminen loppui oikeastaan jo keväällä, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Oliver on myös jo melko iäkäs, joten luulenpa että sen kilpaura on suurimmaksi osaksi jo takana. Viivin kanssa sen sijaan yhteistyö on jatkunut kokoajan, ja nyt syksyllä vain lisääntynyt. Viivin kanssa meillä on myös jo tavoitteita tulevaan ja olemme käyneet Heidi Svanborgin valmennuksissa. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin menneeseen kisakauteen ja seuraavalla kerralla voin kertoa lisää minusta, Viivistä ja Laten tulevaisuudesta.

© Taru Arola

Päivitin juurikin kauden 2017 tulokset myös tänne blogiin. Niinkuin jo kerroin, voi tuloslistan nähdä monessa eri valossa. Punaisia, eli sijoituskohtia ei ole montaa, varsinkaan jos ajatellaan 2-tason ja sitä korkeamman tason kisoja. Ei yhtäkään kärkisijaa. Kaikki sijoitukset helppo A luokista 2-tasolta. Ei kuulosta korvaani kovinkaan hyvältä. Mutta kun selaan prosentteja, tajuan että vain kaksi starttia viidestätoista on alle 60%, muut selkeästi yli.
Toinen alle 60% olevista on 3-tason vaativa A luokasta, 59,7%, eli ei mielestäni huono sekään. En oikeastaan ollut ajatellut pääseväni välttämättä koskaan vaativa A tasolle, mutta tällä kaudella noita startteja tuli kaksi. Toinen niistä ylitti odotukseni, sillä saimme 61,6% ja olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita! Muistan tuon päivän, kun jouduin viimeiseen ratsukkoon asti odottamaan tietoa pääsemmekö sijoille, valitettasti viimeinen ratsukko meni kahdella pisteellä ohi. Ja taas harmitti.

Tänä vuonna starttasin myös elämäni ensimmäisissä 4-tason kisoissa. Sieltäkään ei tullut mitään konkreettista kotiin tuotavaa pöytäkirjojen lisäksi, mutta kyllä se 66% ennätyksemme papereissa mieltä lämmitti. Tuolloinkin sain odotella pitkään, että pääsemmekö sijoille, mutta jouduimme taas tyytymään vain lähelle kärkeä.

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

Positiivista tästä kaudesta edelleen etsien tulee yhtenä asiana mieleen luottamus. Laten kanssa tällä kaudella meillä on ollut erityisen syvä luottamus kilpailuissa. Late on varmasti jo rutinoitunut kilpailemiseen, mutta uskon, että myös pitkällä yhteisellä taipaleellamme on asiaan vaikutusta.
Laten kanssa on ollut niin mukava mennä mihin vain, se ei enää ole niin levoton käsiteltäessä, eikä kyttäile juurikaan. Tai jos kyttäilee, niin se nopeasti loppuu, kun rohkaisen sitä. Tunnemme jo toisemme. Tälläinen yhteenkuuluvuuden tunne vaatii monen vuoden pitkäjänteistä, yhteistä työtä.
Esimerkkinä se, että alkuvuosina hallikisat oli yhtä tuskaa, lopulta en edes mennyt niihin enää, koska Late vaan kyttäili hallissa, eikä mistään tullut mitään. Tänä vuonna uskaltauduin pitkästä aikaa taas hallikisoihin, ja meno oli ihan erilaista kuin silloin about 4 vuotta sitten. Kyllähän se nytkin kerran kyttäili tuomarien pöytäliinoja Ypäjällä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan ja luottamaan taas minuun. Mitään muuta Late ei edes kyttäillyt koko kisoissa.

© Leena Kahisaari

Myös Viivin kanssa sain kokea kivoja hetkiä kilpailuissa, mutta sen kanssa huomasin vielä pienen luottamuspulan ja rutiinin puutteen. Minusta tuntui, että pystyin kuitenkin auttamaan Viiviä jännittävissä tilanteissa, koska sain sen jokatapauksessa aina uudelleen kuulolle. Valitettavasti jokaisella meidän radalla tuli jokin pieni rike jännittyneisyyden vuoksi. Olisimme saaneet ilman rikkeitä kärkisijoja ja hienoja prosentteja, mutta näillä pikku rikkeilläkin saimme onneksi sijoitukset ja hyvät tulokset.

Tässä lopuksi vielä pari tärkeintä/parasta videota tältä kaudelta. Toinen on Laten ja minun ensimmäinen vaativa A luokka ja toinen on Viivin kanssa Paimiosta. Kiitos Marialle ja Erikalle videoista, sekä avusta kilpailuissa!

Vieläkö jaksatte lukea postauksiani? Olisiko jotain toiveita aiheista?

Kisakauden avaus

Tänä vuonna kisakauden aloitus olikin vähän erilainen kuin viimevuosina, sillä ratsuna ei ollutkaan Late vaan tallin kasvatit Billnäs Oliver ja Billnäs Amienne. Oikeasti aloitin kauden jo maaliskuussa näiden kahden kanssa Salossa 1-tason kilpailuissa, mutta nyt huhtikuussa kävimme ensimmäisissä 2-tason kilpailuissa.
   Olen tainnutkin jo aiemmin mainita näistä kahdesta ratsusta. Tosiaan Oliver on jo 21-vuotias herrasmies, joka on kuitenkin osannut olla hieman haastavakin kouluradoilla nuoruudessaan, vaikka osaakin jopa GP liikkeet. Viivi sen sijaan on 11-vuotias tamma, joka on myös enemmän kilpaillut estepuolella, mutta on kovin kaunis ja potentiaalinen kouluratsu. Molemmat oikein mukavia ratsuja, jotka vaan tarvitsisivat lisää rutiinia koulukisoihin.

1-tason kisoissa Salossa kilpailin molemmilla luokassa helppo A:10 ja sijoituin Oliverilla toiseksi ja Viivillä kolmanneksi, molemmilla sain hieman yli 62%.

2-tason kisat olivat Ypäjällä 21.4, luokkana helppo A:2. Tuo tuttu luokka, joka olevinaan on niin helppo, muttei oikeasti ole niin helppo, koska siinä arvostellaan myös siirtymiset ja hevosen vinous paljastuu helposti.
  Ensimmäisenä ratsastin Viivillä. Viivi tuntui tosi kivalta verkassa, oli melko rento, eikä sätkyillyt mitään. Radallakin Viivi pysyi suht rentona, paitsi alkutervehdyksessä olisi halunnut kääntyä ympäri. Myös käynnin kautta vaihto meni plörinäksi, sekä siirtyminen keskikäynnistä raviin, koska siinä kohti heppa oli hieman jännittyneenä. Muuten olin oikein tyytyväinen suoritukseen. Erityisesti väistöt, siirtymiset, sekä pääty-ympyrät sujuivat hyvin. Tulokseksi saimme 63,96%. Tällä tuloksella sijoituimme kuudensiksi 31 ratsukosta. Olin oikein tyytyväinen. Alla video Viivin suorituksesta:

   Seuraavana vuorossa oli Oliver. Oliver oli hieman jännittyneempi kuin Viivi, mutta silti ratsastettavissa. Oliver on varsana kaatunut niin, että sen toinen lapa on jäänyt hieman erilaiseen asentoon ja sen takia ottaa hieman lyhyempää askelta toisella etujalalla. Välillä se näkyy selvemmin, välillä ei juurikaan. Silti Oliver on hypännyt GP-luokkia, eikä se ole kipeä. Etenkin toinen tuomari kuitenkin näki tuon pienen eron ja mainitsi siitä. Jännittyneisyyden takia tuli myös pieniä rikkeitä, ja käynti oli jännittynyttä, joten siinä menetimme paljon pisteitä. Radassa oli kuitenkin hyviä pätkiä, etenkin laukassa (toisesta pääty-ympyrästä saimme 7.5) ja käynnin kautta vaihto meni hyvin. Myös lopputervehdyksestä tuli 7. Tulokseksi saimme reilut 61% ja olimme luokan puolivälissä. Vähän harmitti toisaalta, koska tiedän, että pystyisimme parempaankin Oliverin kanssa, mutta toisaalta se on nyt käynyt niin vähän koulukisoissa, että ihan ymmärrettävää rutiinin puutteen vuoksi tulleet jännittyneisyys virheet. Loppupelissä olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihenkin suoritukseen.

En tiedä milloin seuraavaksi kilpailen näillä kahdella, mutta enköhän vielä jossain vaiheessa tällä kaudella toivon mukaan. Tosin leirikesä lähestyy, ja se tarkoittaa sitä, etten ehdi samalla tavalla treenata ja näitä hevosia tarvitaan enemmän sielä töissä.

Laten kanssa olisi tarkoitus kilpailla 13.5 Hyvinkäällä vaativa B:10 ja 25.5 Helsingissä pari luokkaa.

Talvisia kuvia

Ensin ajattelin kirjoittaa sellaisista aiheista kuin raha ja terveys ja kuinka kaikki vaan tuntuu kaatuvan tällä hetkellä niskaan. Jätin kuitenkin tuon postauksen ihan vain itselleni ja teille päätin jakaa nämä eräänä kauniina talvipäivänä otetut kuvat. Nyt kun on vielä hieman talvea jäljellä, vaikka ihanaa kevättä kohti kovasti mennään.

Kiitos kuvista kuuluu Sofia Koistiselle!

Ps. Jos jollakin on vinkata jotakin sponsoria tai jos joku sellainen yrittäjä sattuu katsomaan tätä postausta, joka haluaisi näkyvyyttä kauttani, niin minuun saa ottaa yhteyttä. Pienikin apu olisi suuri apu tällä hetkellä! Sponsoroinnin ei välttämättä tarvitse olla rahallista, myös esimerkiksi tietyille varusteille olisi tarvetta.

Spain

Huom! Ethän kopioi kuvia!

Tämän postauksen teko on hieman kestänyt, koska sain nyt vasta materiaalit käsiini. Alunperin ajattelin kirjoittaa pitkän ja tarkan kertomuksen Espanjan matkastamme, mutta nyt koska siitä on kulunut jo niin pitkä aika, niin ajattelin kuitenkin kirjoittaa lyhyemmin.

Olimme siis 2016 marraskuussa Espanjassa hevosreissussa äitini ja siskoni kanssa. Matkan päätarkoitus oli etsiä äidilleni hevonen, mutta kävimme myös suurilla espanjalaisilla hevosmessuilla SICAB:issa, ja myös valmennustunneilla ehdimme käydä pari kertaa.
   Matkasimme Andalucian alueella. Suurimmaksi osaksi majoituimme Fuengirolassa hotellissa, mutta yhden yön vietimme Sevillassa, jossa tuo SICAB myös järjestettiin. Lisäksi ajelimme ympäriinsä katsomassa hevosia, mm. Lucena oli yksi "kaukaisimmista" paikoista, jossa kävimme katsomassa hevosta. Ja vaikka joka päivä kävimme jollain tavalla hevostelemassa, niin ehdimme myös vähän shoppailla ja syödä hyvää ruokaa, sekä käydällä paikallisilla markkinoilla.
   Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Espanjassa, mutta äitini ja siskoni ovat sielä käyneet jo useasti. Olen myös heidän kauttaan tutustunut andalusialaisiin eli Pura raza espanola rotuun. Äidillänihän on jo entuudestaan yksi tuon rotuinen, joka tosin on siskoni käytössä ja hän sillä kilpailee. Sen takia reissuun lähdettiinkin, että äiti saisi ihan oman andalusialaisen.

Saavuimme maanantai aamupäivällä Malagan lentokentälle, josta ystävämme Krista tuli meitä hakemaan. Kristalla on oma talli La Cala de Mijasessa, espanjalainen mies, ja hän tuntee espanjalaisen kulttuurin sekä puhuu kieltä sujuvasti. Hänen kanssaan vietimme paljon aikaa, ja hänen kanssaan matkasimme eri talleille katsomaan hevosia. Heti ensimmäisenä päivänä oli lähtö vajaan parin tunnin ajomatkan päähän Lucenaan. Siellä meitä odotti nuori musta ori. Sain heti nähdä tyypillisen espanjalaisen hevosen esittelyn, kun tyypillinen espanjailen mies "läpsäytteli" hevosta sinne tänne, ja myös koski sen palleihin. Hevonen ei reagoinut mihinkään pahasti, vaan antoi tehdä kaiken. Kuntoonlaitossa myös seisoi aivan rauhassa paikoillaan. Sitten liikkeitä esiteltiin köyden päässä jälleen espanjalaiseen tyyliin. Sen jälkeen mies nousi selkään ja esitteli hevosen ratsain, jonka jälkeen me muut myös kokeilimme hevosta, miehen antaessa ohjeita. Talli oli aivan ihanan siisti. Sielä hevoset eivät vain tainneet paljoa ulkoilla, koska huomasin karsinoissa olevilla hevosilla olevan hieman tylsää.. rauhattomuutta, kutomista ja sen sellaista oli havaittavissa. Oli kurja nähdä, että hevoset olivat niin tylsiintyneitä. Onneksi kuitenkaan kaikilla talleilla asiat eivät olleet näin, vaan useammilla talleilla hevoset olivat tyytyväisiä ja rauhallisia. Tarhailu toki tuollapäin on harvinaista herkkua, mutta kyllä sitäkin jo on enemmän. Toinen asia muuten, joka on hyvin erilaista Espanjassa on heinä. Oikeastaan harvassa paikassa hevoset edes saavat heinää, vaan yleensä korsirehuna on olki. Aina ihmettelen miten ne hevoset pysyvät niin hyvässä kunnossa ilman kunnon heinää, mutta niin vain pysyvät.

En edes muista kunnolla kaikkia hevosia ja talleja joissa kävimme, mutta monta niitä oli. Suurinosa talleista oli niin siistejä, hienoja ja ihania. Parilla pienemmällä ja ehkä nuhjuisemmallakin maalaistallilla kyllä kävimme. Oli ihan mahtavaa nähdä niin paljon erilaisia paikkoja, hevosia ja ihmisiä!

Yksi paikoista jäi erityisesti mieleen, hienojen tiluksien vuoksi, mutta myös yhden ihanan hevosen vuoksi. Olisin itse halunnut ostaa tuon aivan ihanan Liber nimisen 5-vuotiaan orin, mutta eipä ollut tarpeeksi rahaa mukana ;) Äiti myös tykkäsi tästä hepasta, mutta koki sen olevan liian säpäkkä itselleen. Tässä seuraavaksi muutama kuva kyseiseltä tallilta, ja myös tästä mahtavasta hevosesta:

 Kävimme myös parina päivänä Antonio Serrano Silvan valmennuksissa, hänen omalla tallillaan, joka oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Antonio käy myös Suomessa valmentamassa muutaman kerran vuodessa. Itse olin ensimmäistä kertaa hänen valmennuksissaan, mutta tykkäsin kovasti ja sain hyviä vinkkejä. Ratsunani oli molempina päivinä sama pieni andalusialaistamma, jonka kanssa harjoittelimme lähinnä laukkaa kohti piruettia. Lisäksi sain kokeilla vähän passagea. Alla kuvia Antonion tallilta, sekä kuva minusta ja ratsustani.

Tosiaan kävimme myös SICAB:issa, jossa saimme vaihteeksi ihastella myytäviä hevosia, joita areenalla esiteltiin eri tavoin. Toisia ratsain, toisia köyden päässä. Oli nuorempia, vanhempia, osaavampia, kauniita, ja ei-niin-ihmeellisiä-yksilöitä. Lisäksi seurasimme kouluratsastuksen GP-luokkaa, sekä espanjalaista kouluratsastusta. Kiersimme myös hevosalueella ja tietysti paikalla oli myös iso expo, joten shoppailtuakin tuli.
Oli myös kiva nähdä Sevilla paikkana, koska onhan se suurkaupunki. Majoituimme hieman erilaisessa, marokkolaistyyppisessä hotellissa. Illalla kävelimme kapeilla kävelykujilla, joista löytyi myös kiva luomutuotekauppa, josta ostimme hieman tuliaisia, öljyjä ja sen sellaisia. Sitten kävimme syömässä maittavia tapaksia ja ihmettelimme kerjäläisiä jotka tulivat suoraan pöytiin, ulkona kun istuttiin. Onneksi poistuivatkin äkkiä. Sevillassa aika meni nopeasti, ja reissu oli ihan huikea. Sen jälkeen saimme onneksi vielä viettää pari päivää Fuengirolassapäin ennen Suomeen paluuta.

Tässä kuvia Sevillasta ja Sicabista:

Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää jokapaikassa. Erityisen hyvä paikka oli Wok, jossa sai itse valita raaka-aineet, jotka sitten laitettiin wokkiin, ja tottakai sielä oli myös paljon muuta ruokaa wokin vierelle. Jälkkäriä oli myös vaikka minkälaista tarjolla ja ai, kuinka hyvää kaikki sielä olikaan. Tässä hieman kuvia muutamista syömistäni aterioista:

Palatakseni vielä hevosiin, niin lopulta kävi niin, että äitini löysi hevosen hyvin läheltä, nimittäin Antonion tallilta. Kyseessä on 5-vuotias ori Venesolano, joka vaikutti kovin hyväluonteiselta, teki nöyrästi ja tyytyväisesti töitä ja sopi kuin nenä päähän äidilleni. Alla kuva komeasta parista.

Matka oli siis todella mahtava ja onnistunut. Oli niin mukavaa nähdä ja kokea kaikkea uutta ja myös viettää aikaa äitini ja siskoni kanssa. Kiitos äidilleni, joka mahdollisti matkani. Mahtavia muistoja taas kiikkustuoliin muisteltavaksi, vaikka toivon toki ettei tämä jäänyt ainoaksi matkaksi.

Niinkuin olette huomanneet, sisältää tämä postaus reilusti kuvia, toiset ovat valitettavasti huonompaa kännylaatua, mutta onneksi sain myös muutamat mielestäni hienot kuvat otettua Emman hyvällä kameralla. Loppuun vielä muutamat sekalaiset kuvat reissusta. Toivottavasti sain välitettyä näiden kuvien kautta palan Espanjaa teillekin ;)