Kotikisat

Pitkästä aikaa osallistuin kisoihin jollakin muulla kuin Latella. Minut nimittäin puhuttiin ympäri osallistumaan meidän oman seuran, Billnäsin ratsastajien 1-tason kisoihin.
Ratsunani toimi vanha kisakonkari, 15-vuotias New forest-poni C's Milli Vanilli. Poni on tietääkseni kilpaillut PM joukkueessakin koulupuolella. Ennen kisoja olin ratsastanut ponilla vain kaksi kertaa. Poni oli kuitenkin suht helppo, joten vähäinen ratsastusmäärä ei tällä kertaa haitannut, varsinkin kun starttasin vain helppoa B:tä.
Tämä herra on aivan mahtava kaveri! Osaa jopa passagea, ja keskiaskellajit lähtevät tosi hienosti! Voi kunpa minulla olisi lapsena ollut tuollainen poni... No onneksi näin aikuisiällä edes olen saanut kokea tuollaisella ponilla ratsastamisen!
Ihmeellistä tässä on se, että olenhan suht pitkä (169cm), mutta en silti näytä kovin pitkältä tuon ponin selässä. Johtunee siitä, että Milli on aika pyöreä ja vankkarakenteinen. Selästäkään poni ei tunnu ollenkaan pieneltä, päin vastoin, ainakin se tuntuu paljon leveämmältä kuin Late.

Milli

 Tosiaan starttasin luokan helppo B:0. Halusin mennä helpon B:n enkä A:ta juurkikin sen takia, etten ollut ponilla montaa kertaa ratsastanut, ja välillä olin saanut ponin tippumaan laukasta raville, varmaan liiankin jämäkän istuntani vuoksi. Rata sujui hyvin. Milli ei muuttunut radalla miksikään, vaan oli ihan samanlainen ratsastaa kuin muutenkin. Käynti oli vähän laiskahkoa, mutta ravi ja laukkaosiot sujui tosi hyvin, ja varsinkin lisäykset. Monta seiskaa oli paperissa. Niinpä voitimme luokan selkeästi tuloksella 67,4%. Vähän mietitytti, että olisihan sitä sitten voinut mennä sen helpon A:n, mutta toisaalta tämä oli varmempi vaihtoehto, kun ei sitä yhteistä treeniä ollut juurikaan takana.

  Tosi kiva kokemus oli välillä taas kisata jollain muullakin, ja voisinpa hänen kanssaan joskus toistekin osallustua. ;)

Muissa luokissa olinkin sitten sihteerin roolissa. Luokkia oli helppo C - vaativa B. Oli tosi mukavaa ja opettavaista olla sihteerinä. Olen nykyään tosi kiinnostunut sihteerinhommasta, koska minua kiinnostaa tuomarointi. Meillä oli tosi asiallinen ja oikeudenmukainen tuomari. Oli myös kiva huomata, etten taida olla ihan hakoteillä, koska olin hänen kanssaan samoilla linjoilla.

Kisat onnistuivat kaikin puolin hyvin, ja kaikki oppilaanikin ratsastivat siististi, saaden myös hyviä tuloksia. Haluan vielä kiittää kaikkia toimihenkilöitä ja muita osallistuneita. :)

Keskilaukkaa

Tyytyväinen poni

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Kristina Gardberg. Kiitos hänelle!

Kisat Laaksolla

Viime kaudella emme käyneet Laaksolla kisoissa ollenkaan, mutta sitä edeltävänä vuonna kävimme viimeksi. Laaksolle saavuttua kaikki tuntui kuitenkin niin tutulta. Onhan sielä tullut muutama kisa kisattua, ja muutama hauska muistokin jäänyt sieltä mieleeni.

   Muistan parhaiten ensimmäiset estekisani Laaksolla, olisiko ollut vuosi 2005, jolloin starttasin ensimmäistä kertaa parhaimmalla estehevosellani Betsyllä (Harmonieuse Baybel) silloisissa aluekisoissa. Menimme kisoihin yhdessä Vähämäkien kanssa heppa-autolla. 

Betsy oli varsinkin tuolloin vielä melko kuuma tyyppi, eikä meillä ollut vielä paljoa yhteistä taivalta takana. Muistan miten paljon minua jännitti. Vieläpä kun näin kisa-areenan ensimmäistä kertaa, näytti se niin isolta. Kaikki vaikutti niin isolta. Oli iso katsomo, jossa paljon porukkaa, oli nimekkäitä ratsastajia. Maha kipristeli niin että sattui ja vessaankin tuli tutustutta melko hyvin, niin paljon minua jännitti. 

Taisin tuolloin startata 90 ja 100cm luokat. En muista tarkkoja tuloksia, mutta muistaakseni molemmista luokista 4 virhepistettä, mutta maaliin päästiin ja olin loppupelissä tosi tyytyväinen meidän ensimmäisiiin koitoksiin. Radalla Betsy meni kovempaa kuin koskaan... Laaksollahan on lääniä mennä... Muistan, kuinka sain pidätellä kaikin voimin ja happi meinasi loppua kesken. Tuolloin varsinkin ajattelin että ratsastus on urheilua, ja että kerrankin allani on oikea estetykki.

Tässä Betsy, ei tosin Laaksolla, vaan Huittisissa.

Toinen hauska muisto liittyy lähinnä matkaan Laaksolle. Tuolloin osallistuin koulukisoihin yhdessä Veikon (Weltmann) kanssa. Lähdimme matkaan Veikon toisen omistajan Virpin kanssa, ja hän toimi kuskina. Suht. alkumatkasta tiellä 54 makasi keskellä meidän kaistaa kuollut pieni peura tai kauris, kaikki tapahtui niin nopeasti etten ole aivan varma kumpi se oli. Noh, jokatapauksessa näin sen aika ajoissa, mutten jostain syystä sanonut Virpille mitään ja kuvittelin että hän näkee sen ja ajaa keskeltä niin, että se elukka jää auton ja trailerin alle, koska se oli niin pieni. Virpi kuitekin huomasi eläimen vasta viime hetkellä ja pelästyi ja koitti väistää sitä, jolloin ajoi suoraan sen päältä, niin että veri roiskui. Ei siinä vielä mitään, nimittäin emme löytäneetkään suoraan perille Laaksolle ja ajelimme jossain Helsingin keskustassa kera veriroiskeisen trailerin, ehkäpä jopa väärään suuntaan yksisuuntaista.. Loppupelissä onneksi löysimme perille, ja siinäkohtaa saatoimme jo nauraa tapahtuneelle. 

Tässä kuva kyseiseltä jännittävältä Laakson reissulta Veikon ja Virpin kanssa.

Toissavuonna saavutin kuitenkin vasta ensimmäisen sijoitukseni Laaksolla, kun osallistuin sielä Latella helppo A:2 luokkaan tullen kolmannelle sijalle prostentein 65 ja rapiat. Se oli aika hieno fiilis! Alla video tästä vuoden 2014 suorituksesta.

Näin muisteloiden jälkeen kerron vielä lyhyesti näistä viime lauantain kisoista. Tällä kertaa kuskina (ja hoitajana) oli Kivanc ja pääsimme suht kunnialla perille. Ainoastaan kerran ajauduttiin vähän väärälle kaistalle, mutta kolaroimatta onnistuttiin vaihtamaan oikealle tielle.

   Fiilis Laaksolla oli kiva ja Latekin oli rennolla ja iloisella mielellä mukana. Minulla ei ole paljoa erityistä kerrottavaa näistä kisoista, koska kaikki meni hyvin. Late oli verkassa kiva ratsastaa ja hyvillä mielin lähdin radalle. Toki hieman taas mieltä kaiversi se, että luokkaaan osallistui niin nimekkäitä ratsastajia ja ajattelin etten niille kuitenkaan pärjää.. Päätin kuitenkin yrittää! Late tuntui niin hyvältä radalla. Oli rento, tahdikas ja tasainen, kantoi melko hyvin ja oli pehmeä. Mietin, että ehkä tuomarit haluaisivat hieman lisää aktiivisuutta ja "näyttävyyttä", mutta koska minulla oli hyvä olo näin ja Late oli tyytyväinen niin jatkoin radan samaan tapaan loppuun. Suoritus oli rikkeetön, joten sain olla kaikinpuolin tyytyväinen. 

                                          Video lauantain suorituksesta:

   Menin suoritukseni jälkeen neljännelle sijalle, heti niiden kuuluisuuksien jälkeen ;) Starttasin suurinpiirtein luokan puolivälissä, joten vielä oli ratsukoita jäljellä. Muutama vielä kiilasi meidän ohi, mutta iloksemme pääsimme sijoille. Lopputulos siis 7./36 tuloksella 63,7%, luokkana siis jo tutuksi tullut Vaativa B:0. Olin tosi tyytyväinen sijoitukseen, koska palkintopallilla sain tosiaan seistä nimekkäiden ratsastajien joukossa.

   Odotteluaikakin meni mukavasti, koska myös siskoni kisasi sielä, joten vietin aikaa myös äitini ja siskoni kanssa. Lisäksi tuttuja Tammelasta oli mukana, joten oli mukava vaihtaa kuulumisia myös heidän kanssaan.

Palkintojenjaossa. C. Leena Kahisaari

Ehdotuksia ja mielipiteitä, kiitos.

Olen tässä mietiskellyt, että mahtaako tätä blogia monikaan lukea.
Joskus harmittaa, kun on "kovalla vaivalla" kirjoittanut postauksen, eikä yksikään ole klikannut edes ´luin´ kohtaa. En kuitenkaan ole ollut täysin tyytyväinen blogin ulkoasuun, joten en ole halunnut blogia niin paljoa mainostaakaan.
Toisaalta taas teen blogia eniten itseäni varten. Latella ei ole mitään varsinaista päiväkirjaa, niin tärkeimmät asiat kirjoittelen blogiini. Lisäksi kisoista postaan lähes aina, joten on kiva sitten myöhemmin katsella täältä miten on mennyt ja mitä milloinkin on tapahtunut. Täältä on myös helppo löytää menneet tapahtumat ja parhaimmat kuvat.

Haluaisinkin nyt kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä blogistani ja teksteistäni. Tiedän, että blogini ulkonäkö on ollut aika yksinkertainen ja tylsä. Tänään päivittelin ulkonäköä ja mielestäni se on nyt parempi. Mitä mieltä te olette?
Banneri on edelleen yksinkertainen, koska minulla ei ole mitään kuvanmuokkausohjelmia, enkä nyt tähän hätään saanut ketään tekemään uutta. Haluaisin, että blogi on tosi selkeä, mutta ei saisi kuitenkaan olla liian tylsä. Tulevaisuudessa haluaisin vielä nykyaikaisemman bannerin ja varmasti saankin, mutta nyt mennään vielä tällä.

Lisäksi intoa olisi kirjoittaa, mutta en oikein aina keksi aiheita. Toki edelleenkin haluan kirjoittaa eniten minun ja Laten menosta, mutta voisin joskus kirjoittaa jostain yleisemmästäkin aiheesta.
En kuitenkaan ole varma mikä teitä kiinnostaa, joten laittakaapa ehdotuksia! Kesälomakin jo lähenee, niin varmasti jonain päivänä olisi aikaa kirjoittaa joku erikoispostaus tms.

Mitä mieltä olette teksteistäni, ontuuko ne tai onko helppo lukea ja ymmärtää?

Olisi oikeasti kiva kuulla vastauksia ja mielipiteitä, tai voi olla, että suljen blogin vain omaan käyttööni. :)

Ikimuistoinen palkintojenjako

Tiedättekö sen tunteen kun hevonen menee niin kovaa laukkaa, että yrität vain pysyä kyydissä, koska muutakaan ei ole tehtävissä. Tunnet ilman vastuksen todella kovana, vaikkei edes tuule. Ehdit miettiä montaa asiaa, kuten putoamista, miten putoat ja mihin, joudutko sairaalaan, tai ehkä käykin niin hyvin ettet putoakaan. Hyppääkö hevonen aidan yli, tai kummalta puolelta se aikoo ohittaa puun. Toisaalta keskityt kuitenkin vain siihen, että saat säilytettyä tasapainon, jotta välttyisit siltä putoamiselta. Ja se voittajan tunne, kun hevonen lopulta pysähtyy, etkä tippunutkaan!
   Jep, kaikki eivät ehkä tiedä kyseistä tunnetta, mutta jotkut varmasti tietävät.
Kun ainakin 500kg painava hevonen lähtee viemään, koska pelkää jotain niin paljon, ei siellä paljoa ole alle 60kg painavalla ratsastajalla mitään jakoa vaikka olisi kanget suussa, varsinkaan jos ohjat eivät ole kunnolla käsissä...
Story of my life.
Palataan tähän hieman myöhemmin.

C. Leena Kahisaari

Kaikki alkoi siis siitä että päästiin kuin päästiinkin aloittamaan kisakausi pari päivää takaperin helatorstaina Kotimäki Dressage Festivaaleilla 2-tason kisoista. Viimeiseen asti sain kyllä jännittää päästäänkö lähtemään, koska tuntuu ettei Late ole vieläkään ollut ihan täysin normaali sen "äksidentin" jälkeen. Jotenkin pelottanut, että jos se ontuukin taas joku kaunis päivä... Mutta onneksi ei ontunut, joten kisoihin päästiin lähtemään.

Late oli kisapaikalla tosi rento, ihan kuin viime kisoista ei olisi kauaakaan. Ensimmäisessä verkassa Late oli jopa vähän löysä, ei ihan jaksanut kantaa, ja edetä aktiivisesti, joten muotokin oli hieman epätasainen.. Onneksi kävi niinkuin toivoinkin, että radalla Late muuttui. Sopivasti pörhistyi, kantoi edestä ja kulki tasaisesti. Late oli radalla tosi kiva ratsastaa. Kaikki tuntui niin helpolta. Toki sain keskittyä ja ratsastaa tarkasti, mutta hevonen oli tosi hyvin kuulolla, teki kaiken mitä pyysin.
Ja ne keskiravit ja laukat...Late on niissä niin ihana. Mulle tulee aina sellainen olo kisaradoilla kun lähdetään keskiraviin tai -laukkaan että Late sanoo mulle "mami nyt mennään, pysy mukana vaan!".

Ensimmäinen ohjelma oli siis Helppo A FEI:n CCI/CIC* kenttäkilpailuohjelma 2009. Parhaiten kyseisestä radasta mieleeni jäivät juurikin keskiravi ja -laukat. Keskiravi oli tosi tahdikas, kantoi hyvin ja otti takaosan alle. Ei tosiaan tarvinnut muuta kuin siirtää paino ja istua kyydissä säilyttäen tasainen ohjastuntuma, Late hoiti loput. Korvat töttöröllä tietty. Radan jälkeen olin tyytyväinen, mutta en osannut yhtään odottaa minkä tuloksen saisimme, koska tuomaritkin olivat ihan uudet meille ja muutenkin en vaan tiennyt miltä se näytti ulospäin, vaikka ratsastus tuntui tosi hyvältä, eikä mitään rikkeitä tullut.
   Kisapaikalla oli hieman ongelmia tulospalvelun kanssa, joten tosiaankin sain tulosta odotella. Ja lopulta kun se Equipeen päivittyi, olin viimeisenä tuloksella 0.000% :D Eli siis virhe tullut siinä, ja menin selvittelemään asiaa. Olin kuitenkin saanut jo pöytäkirjat, joissa tuloksena oli 66,4%, tuloksen päivittyminen kesti, mutta sillä tuloksella menin johtoon! Olin hieman hämmentynyt, mutta toisaalta taas en, koska olihan radan ratsastus tuntunut tosi hyvältä. Mutta en vaan ole uskonut, että meistä olisi voittajaksi, kun kisapaikka vilisi niin hienoja ja komeita hevosia!
  Luokka läheni päättymistään ja menimme laittamaan Laten uudestaan kuntoon, koska halusin mennä hevosen kanssa palkintojenjakoon varsinkin jos voittaisimme luokan.
 Odottelimme aika kauan, mutta lopulta oli palkintojenjaon aika. Sen ikimuistoisen.
Tiedän, että Late ei piittaa palkintojenjaoista ja varsinkaan ruusukkeista. Heti alkuun oli pienoisia vaikeuksia pysyä paikallaan, varsinkin tuomarin lähestyessä kättelemään. Sain kuitenkin käteltyä ja otin ruusukkeen kisatakin taskuuni roikkumaan, koska tiedän että Late pelkää sitä suitsissaan. Lisäksi sain kukkakimpun jonka päällä oli vielä muovi... Late ei kuitenkaan tuntunut ihan pöhköltä, vaikka mulla oli jo ruusuke ja kimppu. Niinpä aloin korjailemaan ruusuketta vielä paremmin. Ja kun olin sen saanut, aloin ottaa ohjia paremmin käsiini, ja en todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Laten meni kuppi nurin ja se lähti. Lähti täyttä laukkaa muiden edestä niin kovaa kuin pääsi. Arvelin, että se oli kukkakimpun ja ison liehuvan ruusukkeen vika. Niinpä heitin heti alkuun kukkakimpun pois. Se ei kuitenkaan vielä hidastanut vauhtia vaan päin vastoin, vauhti oli jo tosi kova ja herra päätti hypätä kouluaidan yli. Ei oikein askel sopinut, ponnisti tosi kaukaa, enkä tietenkään päässyt hyppyyn mukaan tuossa vauhdissa ;) Jalustinkin lähti jossain välissä jalasta.
 Kentän auki oleva portti lähestyi uhkaavasti ja mielessäni kävi jo, että löydämme itsemme Turusta saakka jossen poista sitä pelottavaa asiaa. Eli vaikka vauhti oli melkoinen ja portti lähestyi (jonka jälkeen maastoeste, kantoja, kiviä, puita) päätin ottaa ohjat yhteen käteen ja heittää ruusukkeen pois. Sen jälkeen oli pieni hetki jolloin kävi mielessä, että nytkö putoan, koska Late hieman seilasi ennen porttia. Tasapainoni ONNEKSI säilyi ja menimme vielä melkoista laukkaa hiekkatiellä, jonka varrella oli toinen kenttä, joka kisojen aikana oli käsihevosalueena. Sain juuri ennen sitä molemmat ohjat käsiini ja ohjattua Laten sinne. Sitten sain pidätettyä ja Latekin tajusi, ettei enää ole mitään pelottavaa, joten vihdoin sain sen pysähtymään. Sen jälkeen nauroin ääneen ihan hulluna. En oikeastaan edes miettinyt, että miten noloa se oli. Ei se ollut noloa, koska en tippunut. Niinpä päätin palata palkintojenjakopaikalle ja ihan oikealle kunniakierrokselle. Kunniakierrokselta palatessani stewardi huikkasi mulle, että kai me ollaan tulossa sunnuntaina Derbyesteratsastukseen, heh ;)

Tässä hetki ennen "katastrofia".. Late jo katsoo kukkakimppua siihen malliin, että älä vaan tuo sitä tänne!

Sitten olikin pikkasen pääkopassa työstämistä, koska oli puolitoistatuntia aikaa seuraavaan starttiin, ja jäi vähän mietityttämään, että mitä jos Late sai jotain traumoja siitä kisakentästä tuon episodin takia. Toisaalta mietin, että jos pysyin tuossa menossa mukana, niin ei kai mulla ole mitään hätää. Niinpä aloitimme puhtaalta pöydältä verkan. Late oli parempi kuin ensimmäisessä verkassa. Kisa vähän myöhästyi, joten kävelin aika paljon, ettei Late kokonaan väsy. Tein myös vain yhdet vaihdot molempiin suuntiin, koska ne oli hyvät.
   Seuraava luokka oli siis Vaativa B:0. Late käyttäytyi ihan normaalisti kisaradalla, ei kyttäillyt mitään, mutta pörhistyi hieman ja antoi kyllä kaikkensa taas radalla. Hieman huomasin pientä väsymystä, koska ei ihan kokoaikaa jaksanut kantaa niin hyvin, ja keskilaukat eivät lähteneet ihan niin hyvin kuin yleensä. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hyvä ja tasainen suoritus. Erityisen hyvät olivat mielestäni eka keskiravi, toinen vaihto ja lopputervehdykseentulo.
Sain kuulla, että menin johtoon tuloksella 65,6%. Vielä oli muutama ratsukko menemättä, mutta vain yksi meni meistä ohi, joten sijoituimme toisiksi. Tosin tällä kertaa päätiin mennä palkintojenjakoon ihan omin jaloin ;) Asiahan pitää varmistaa tuomareilta, ja he olivat sattumoisin nähneet miten edellisessä palkintojenjaossa kävi, joten sain oikein mielellään mennä ilman hevosta. :D

 Voi sitä tyytyväisyyden määrää kisojen jälkeen. Palkintojenjako nauratti kyllä koko loppupäivän ja vielä seuraavankin.

Täytyy kyllä antaa erityismaininta aivan mahtavan hienoista ruusukkeista! Viimevuonna jäätiin pisteen päähän tuollaisesta hienosta ruusukkeesta, joten nyt on nämä ansaittu. #Kiitollinen

Late oli kyllä tosi mahtava suorituksissa. Itsekin olin ihan rentona, en jännittänyt yhtään. Ratsastin vain niin hyvin kuin voin, ja myös Late tiesi, että ollaan kisoissa ja antoi parhaansa. Voin kertoa, että se on kyllä aivan sanoinkuvaamaton tunne, kun puhaltaa hevosensa kanssa yhteen hiileen ja luottamus on täydellinen. Molemmat tietää mitä tehdään ja kaikki tuntuu niin helpolta, tuntuu kuin olisitte hevosen kanssa yhtä...
Toki on niitä kertoja, ettei kaikki suju, mutta senpä vuoksi täytyy nauttia näistä onnistumisista täysin siemauksin. Välillä pelottaa, kun ajattelen sitä hetkeä, kun Latesta ei enää ole kisakaveriksi. Pahoin pelkään  nimittäin, etten tule koskaan saamaan yhtä mahtavaa kisakaveria. Niinpä nautin näistä hetkistä, enkä varmasti unohda niitä edes vanhana kiikkustuolissa, jos sinne asti elän.
Late on antanut mulle nyt jo niin paljon, mutta toivon että saamme vielä jatkaa yhteistä taivaltamme pitkään.

Pientä näkemyseroa tuomareiden kesken, mutta hyvät paperit molemmat.

Hyvät loppukommentit molemmilla. Samaa mieltä olen.

Tässä vielä video tokasta radasta. Hieman huonolaatuinen, mutta kyllä siitä vähän näkee miten meni.
https://www.youtube.com/watch?v=vZwcezhdsO0