tiistai 25. syyskuuta 2018

Hansun ja Laten kisauran loppu

Varsinainen yhteinen taival Laten kanssa alkoi  syksyllä vuonna 2012 ja
heti seuraavana vuonna 2013 alkoi yhteinen kilpauramme, joka päättyy nyt vuoteen 2018.
Tarkoittaa siis kuutta yhteistä vuotta ja yhtä montaa kisakautta.
Kuten olen tainnut kertoa, tunsin Laten kuitenkin jo sitä ennen, koska valmensin sitä ja entistä omistajaansa.

Kun Late tuli minulle, oli tavoitteena toki kilpailut ja tiesin Latella olevan potentiaalia pitkälle. Sen selkävaivan vuoksi en kuitekaan  odottanut, että pääsisimme niin pitkälle, mihin loppupelissä pääsimme.

Olen niin kiitollinen, että löysin tämän helmen elämääni ja kiitollinen Nurmisen perheelle, että he antoivat aikoinaan minulle ja Latelle mahdollisuuden ja tukivat ja auttoivat myös.

Tässä hieman faktoja kisaurastamme Laten kanssa

* Yhteensä 63 starttia 2-4 tasolla
* 55 yli 60% tulosta
* 27 sijoitusta/voittoa, joista 8 vaativalta tasolta. 
* 3 helppo B starttia, 35 helppo A starttia, 20 vaativa B starttia, 3 vaativa A starttia, 1 PSG startti
* Parhaita tuloksia Helppo A: 66,4%, Vaativa B: 66%, Vaativa A: 63,9%, PSG: 60,5%

Kun aloin kilpailemaan Laten kanssa, oli se aluksi melko hermostunut ja rauhaton kisapaikoilla. Välillä myös kyttäiltiin milloin mitäkin. Muutaman kisan jälkeen Late kuitekin hieman tasoittui, mutta mukavasti syttyi silti radalle. Tämän hevosen kanssa sain mahtavimmat "kisatunteet" kouluradoilla tähän asti elämässäni, koska se todella antoi kaikkensa radalla ja teimme ratoja yhdessä. Loppuajasta luottamuskin alkoi olla täydet 100%.
   Kahden viimeisen kisakauden aikana Late kuitenkin alkoi hieman "latistua" radalla. Se ei joka kerta syttynytkään enää samalla tavalla kuin ennen. Se oli yksi syy siihen, että haluan lopettaa uramme tähän. Haluan, että ne mahtavat "yhteen hiileen puhaltamisen tunteet" jäävät mahdollisimman tuoreina mieleeni.
Toki uralle mahtuu myös hieman erilaisia muistoja. Yksi hauskimmista (ja ehkä myös vaarallisimmista) on se kun Late pelkäsi palkintojenjaossa niin paljon kukkakimpun sellofaania ja ruusuketta, että lähdimme palkintojenjaosta salamaakin nopeammin, hypättiin kouluaidan yli, poistuttiin kentältä ja pysähdyimme vasta kun olin saanut heitettyä täydessä vaihdissa kaikki härpäkkeet pois. :D
Tämän jälkeen en ole voinut ottaa kukkasia, enkä myöskään ruusukkeita, ainakaan suitsiin...
   Viimeinen kisamme oli oiva päätös kaikin puolin, sillä  sen lisäksi, että starttasimme Pyhää Yrjöä lähdin ensimmäistä kertaa kisoihin Laten kanssa yksin, ilman avustajaa. Näiden kuuden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, ja ehkä ikä myös tehnyt tehtävänsä Laten kanssa, sillä kaikki onnistui tehdä niin helposti yksin sen kanssa. Ei olisi onnistunut vielä muutama vuosi sitten.. Nyt sain siis lastattua yksin, otettua traikusta ulos yksin, laitettua kuntoon yksin, jopa laitettua kuljetussuojat yksin, vaikka ohjista loppui pituus, niin laitoin sitten vaan ohjat kaulalle ja siinä se Late seisoi nätisti vapaana kun laitoin takasuojat.
 
Niin suuri muutos on tapahtunut näiden vuosien aikana. Olemme molemmat oppineet paljon uusia asioita ja opettaneet toinen toisiamme. Yksi parhaimmista asioista on kuitenkin se, että luottamuksemme on kasvanut lähes olemattomasta sataprosenttiseksi ja se tunne on sanoinkuvailematon.

En osaa kertoa kuinka kiitollinen olen näistä vuosista Laten kanssa. Ne on antanut minulle enemmän kuin uskalsin toivoa.

En kuitenkaan luovu Latesta kokonaan, vaan Late siirtyy nyt ylläpitoon ystävälleni ja hänen perhelleen. Uskon, että Latella on heille vielä paljon annettavaa, ja se pysyisi paremmassa kunnossa hieman kevyemmällä käytöllä.
Late on kuitenkin Billnäsissä ja näen siis sitä joka päivä ja autan ylläpitäjiä ja jatkan heidän valmentamistaan myös.

Haluan vielä kertoa, että Latea ei koskaan enää myydä. Olen luvannut sen myös Laten entselle omistajalle, enkä itsekään sitä ikinä haluaisi myydä. Nyt toivon Latelle vielä hyviä vuosia, mutta sitten kun alkaa ikä tai sairaidet painaa, niin pääsee hän suoraan vihreämmille laitumille. Uskon, että se pysyy kuitenkin vielä pitkään hyvässä kunnossa ja pääsee vähän kilpailemaankin, vaikkakin matalammalla tasolla. :)


Tässä vielä hieman kuvia kisataipaleeltamme, ei tosin missään järjestyksessä, nappasin vain parhaimmistoa ja tärkeimpiä kuvia. Kuvia löytyisi vaikka kuinka paljon, ehkä vielä jossain vaiheessa teen kunnon kuvapostauksen Latesta ja sen kehitysvaiheista.
©Jenni Santanen

Palkintojenjaot ei ollut Laten lempihommaa, varsinkaan alkuaikoina. © Mirella Ruotsalainen

Ensimmäinen vaativa A ratamme Järvenpäässä. © Taru Arola



Ensimmäinen vaativa B voitto. 2-tasolla Rengossa 2015.


Tämä oli se kuuluisa palkintojenjako, josta paikalla olleet varmasti meidät muistaa ;) Laten ilmeestä sen jo näkee, että kohta lähtee....

<3






maanantai 30. heinäkuuta 2018

Koivumäki Dressage Weekend - vuoden parhaat kisat

Nämä kyseiset kisat ovat sellaiset, joita joka vuosi odotan ja aina osallistun jos vain pääsen.
Viime vuonna valitettavasti pääsin vain katsomaan, koska Laten sarkoidi oli silloin niin paha, mutta kaikkina aikaisempina vuosina olen osallistunut ja yleensä mukaan on myös tarttunut joku rusetti.

Koivumäessä on aina ihana, kotoisa tunnelma, siellä tuntee itsensä tervetulleeksi ja porukka on mukavaa. Myös puitteet ovat kunnossa, ja pakko mainita - hyvää musaa.


Tänä vuonna minun oli tarkoitus alunperin osallistua Latella vaativa A luokkaan ja Viivillä vaativa B, mutta jouduin kiireyden ja kuumien kelien vuoksi muuttamaan suunnitelmia. En siis pystynyt treenaamaan niin hyvin kuin olisin halunnut, joten päätin pudottaa tasoa hieman. Niinpä osallistuin Latella vaativaan B:hen ja Viivillä helppoon A:han. Molemmat olivat kansallisia luokkia.


Lauantaina starttasin Latella. Late oli ollut edellispäivänä kiva ja pehmeä ratsastaa, mutta nyt kisoissa ei enää tuntunut samalta. Luulen, että Late ei juo tarpeeksi varsinkaan näillä kuumilla keleillä, ja se ikäänkuin "kuivuu", eikä sitten lihaksetkaan jaksa samalla tavalla. Olen kyllä pitänyt huolen suolatasapainosta ja sai se energy boosteriakin, mutta silti saisi juoda enemmän.
   Radalla raviosuus ei tuntunut erityisen hyvältä.. Late oli aika vahva edestä, ja kulki vähän ehkä pitkänä. Muuten kuitenkin suoritti tehtävät ihan korrektisti. Laukka tuntui onneksi jo paremmalta ja etenkin vaihdot olivat oikein hyvät. Radan jälkeen oli hieman kaksijakoinen fiilis. Sain kuulla, että saimme tulokseksi 65,5% ja sillä hetkellä luokan johtoon. Olin kieltämättä hieman yllättynyt, koska Late ei tuntunut ihan niin hyvältä. Sitten saimmekin jännittää pitkään, ja loppupäässä luokkaa pari meni meistä ohi. Sijoituimme kuitenkin kolmannelle sijalle 27 ratsukosta. Tuntuipa hyvältä pärjätä tällä tasolla pitkästä aikaa.





Sunnuntaina oli Viivin vuoro kisata. Viivi oli verkassa aluksi ihan pöhkö, kyttäili kaikkea, säpsyili ja ampuili, mutta ei rehellisesti edennyt ja tehnyt töitä. Aluksi siis kevensin vaan reipasta ravia eteen ja koitin saada keskittymään minuun. Sitten aika pian Viivi tuntuikin jo hieman hitaalta ja löysältä, vähän roikkui ohjalla. Koitin kävellä enemmän, ettei se väsyisi kokonaan.
Radalla sain kuin saikin Viivin aktiivisemmaksi ja kantamaan paremmin. Molemmat tsemppasimme tosi hyvin! Rata oli rikkeetön, paitsi käynnin kautta vaihto tuli kyllä ravin kautta, mutta muuten tehtävät sujuivat hyvin. Radan jälkeen oli hyvä fiilis. Kun pääsin trailerille tsekkasin tuloksia equipesta, ja saimme 68,53%! Pöytäkirjassa oli jopa yllättävän monta kahdeksikkoa, ja huippua oli se, että yksi niistä oli istunnasta. Mahtava fiilis! Sitten saimme taas jännittää pitkän aikaa, koska starttasin niin luokan alussa. Tällä kertaa pysyin kärjessä loppuun asti ja voitimme luokan. Oli kyllä tosi jännittäviä hetkiä, koska myös monella muulla oli hienoja ratoja.



Kokonaisuudessaan siis onnistunut viikonloppu! Olen todella kiitollinen siitä.

Tässä vielä video Viivin radasta:


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kaarina Dressage Weekend

Kyseinen kilpailutapahtuma järjestettiin nyt kolmannen kerran, ja joka vuosi olen ollut mukana. Kaarinaan on aina mukava mennä, koska heidän kisoissaan kaikki järjestelyt toimivat, pohjat ovat hyvät, ihmiset ystävällisiä ja mitähän vielä. Tervetuliaslahjankin sieltä aina saa ja palkinnot ovat hyvät. Harmi vaan, että kaikista hyvistä puitteista huolimatta en ikinä vielä ole päässyt palkinnoille siellä. En tänäkään vuonna, vaikka aikomus oli kyllä kova.


Tällä kertaa kisasin kyseisissä koitoksissa Viivillä. Lauantaina helppoa A:ta ja sunnuntaina vaativaa B:tä. Pakko kertoa, että minulla oli hieman muita (henkilökohtaisia) asioita mielessäni varsinkin juuri tuon viikonlopun aikana, ja vaikken niitä asioita kisoissa saatiinka hevosen selässä miettinytkään, niin uskon, että sillä oli vaikutusta suorituksiini. En nimittäin ratsastanut niin hyvin, kuin olisin pystynyt ja tuli myös muutama ihan tyhmä rike, omasta huolimattomuudesta. Tosi harmillista, mutta näin jälkeenpäin ei voi enää mitään.



Tosiaan lauantaina luokkana oli helppo A junioreiden joukkueohjelma, sama ohjelma jonka voitimme Viivin kanssa Vihdin 3-tason kisoissa. Pakko myöntää, että lähdin tuohon luokkaan liian kevein mielin, ja liian "voittajan aikein". Nyt taas muistan hetken aikaa, että "Muista aina lähteä radalle nöyrin mielin". Ei saa koskaan aliarvioida muita, eikä saa ajatella, että "tämähän on ihan läpihuutojuttu". En ainakaan minä. Ne muutamat kerrat kun olen lähtenyt LIIAN itsevarmana kisaamaan, ei ole mennyt hyvin. Itsevarma saa olla, muttei liian. Tietty nöyryys pitää löytyä ja mikä tärkeintä, pitää muistaa ratsastaa hevosta.
   Tällä radalla meille tuli kaksi varsinaista rikettä, joista toinen oli se, että Viivi ruuvasi takaosakäännöksessä, koska ei ollut tarpeeksi aktiivinen, ja toinen oli se, että vaihtoi vastalaukassa. Radassa oli kuitenkin myös hyviä pätkiä, kuten pohkeenväistöt ja käynnin kautta vaihdotkin meni melko hyvin. Toinen tuomari palkitsi mukavasti niistä onnistuneista osioista, mutta toinen ei niinkään, joten lopputulos jäi 63,5:een. Jäimme siis kaksi pistettä sijoituksesta, ollen lopputuloksissa 10./29.
   Tuo vastalaukan vaihto jäi harmittamaan paljon, koska Viivi on tehnyt vastalaukat tosi varmasti jo, vaikka ollaan vaihtojakin harjoiteltu. Itseasiassa siinä kävi sellainen juttu, että juuri kun tulin vastalaukkakaarteeseen, kuului jostain kova pamaus. Viivi ei reagoinut siihen mitenkään, mutta itse ehdin miettiä, että "mikä se oli ja onneksi Viivi ei vaihtanut sen takia". Tuon ajatussarjan aikana Viivi sitten vaihtoi! Tästä huomaa miten pienestä kaikki on kiinni tässä lajissa. Ei saisi ajatus herpaantua hetkeksikään.



Sunnuntaina oli vuorossa vaativa B:0, ja nyt olin päättänyt keskittyä kunnolla ja ratsastaa joka kohdan tarkasti. Itseasissa olen tosi tyytyväinen raviosuuteen. Avot ja sulut meni mukavasti ja Viivi oli aktiivisempi ja kantoi paremmin edestä kuin edellisenä päivänä. Lisäyksetkin oli ihan ok, vaikka ainahan Viivi voisi niissä enemmän venyttää. Käynti tuntui myös mukavalta, tahdikkaalta ja joustavalta. Vaihdoissa sitten tapahtuikin jotain odottamatonta. Viivi oli nimittäin tehnyt pelkkiä puhtaita vaihtoja koko edeltävän viikon ja myös verkassa, mutta nyt sitten tulikin joku ihme loikka ennen ekaa vaihtoa ja toinen vaihto takaa ep. En ollut radan jälkeen täysin varma, että oliko vaihdot puhtaat vai ei, mutta olin hyvillä fiiliksillä, koska Viivi oli muuten tosi kiva ratsastaa. Pieni pettymys sitten tuli, kun kuulin tuloksen (61,75%), ja että molemmista vaihdoista tuli numeroiksi nelosta ja vitosta. Sijoitus luokan puoliväliin. Harmitti kyllä, ja mietin kovasti miten olisin voinut ratsastaa toisin.




Pitäsi kuitenkin kai olla tyytyväinen tuloksiin, kuitenkin 3-tason kisat.. Ja kai se pärjääminen sitten taas joskus tuntuu makoisammalta (jos pärjää).. ;)


Kuvat © Erika Lempiäinen

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Alkukausi

Blogini on todella käynyt hiljaiseksi, koska kevät on ollut hyvin kiireinen töiden ja kisojen vuoksi.
Ehkä nyt kesälomilla ehdin välillä päivittelemään kuulumisia.

© Minttu Koponen

Nyt ajattelin kertoa teille kisakauden alusta. Kausi on alkanut oikein mukavasti.
Olen enimmäkseen kilpaillut Viivillä, mutta pääsin myös viikko sitten starttaamaan Latella.
Viivillä aloitin kisakauden huhtikuussa 1-tason kisoista, koska halusin käydä ensin "harjoittelemassa" kisoissa vaativaa B:tä, koska Viivi ei ennen ole kilpaillut sillä tasolla. Debyytti vaativassa onnistui melko hyvin, vain toinen vaihto oli epäpuhdas, mutta muuten meni mukavasti ja mikä parasta
Viivi käyttäytyi tosi hienosti, vaikka kyseessä oli kauden ekat kisat.
Tuloksena toinen sija.

Seuraava kilpailu olikin sitten Ypäjä Spring Dressagessa 3-tason vaativa B:0. Sielläkin suoritus onnistui muuten hyvin, mutta toinen vaihto oli edelleen epäpuhdas ja Viivi olisi voinut kantaa vähän paremmin edestä ja olla vielä aktiivisempi. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen tulokseen 62,37%. Hieman jäi kyllä harmittamaan niin lähellä ollut sijoitus, sillä olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita ja jäimme vain 0,5 pistettä sijoituksesta!



Sen jälkeen kisasimme Viivillä pari helppo A luokkaa, toinen Porvoossa 2-tasolla ja toinen Vihdissä 3-tasolla. Molemmissa Viivi meni tosi hyvin, kantoi jo paljon paremmin mitä alkukauden kisoissa ja oli aktiivisempi. Porvoossa tulos oli kyllä hieman matalampi mitä odotin, koska Viivi tuntui (ja myös näytti videolla) tosi kivalta! Sijoitus onneksi tuli ja tulos 63,1%.
Video Porvoosta.

   Vihdissä menikin sitten paremmin kuin osasin unelmoida. Siellä siis voitimme luokan hienolla tuloksella 67,9%. Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kansallinen voitto, ja myös ennätystulos tällä tasolla! Kyseisessä kilpailussa toinen tuomareista oli hollantilainen, ja hän antoi meille yli 70%. Mikä parasta hän kehui siistiä ja hevosystävällistä ratsastustani, ja käski jatkamaan samaan malliin! Tuon päivän jälkeen oli kyllä huippu fiilis!

© Emmi Tirri

© Jaana Hietanen


© Jaana Hietanen

© Jaana Hietanen

© Jenni Tirri


19.5 Kisasimme taas vaativaa B:tä Hyvinkäällä Viivin kanssa. Ohjelmana oli junioreiden joukkueohjelma, eli aika vaikea vaativa B. Kyseisessä ohjelmassa on mm. 4 yksittäistä vaihtoa, joten hieman jännitti kuinka käy, koska vaihdot Viivillä eivät vielä ole ihan täysin varmat. Onnekseni vaihdot tulivat kuitenkin puhtaasti. Sen sijaan Viivin keskittyminen ei tällä kertaa muuten ollut aivan täydellistä, koska esimerkiksi kaikissa pysähdyksissä nosti pään ja katseli mitä ympärillä tapahtuu.. Sen vuoksi myös toinen takaosakäännös epäonnistui, kun ei keskittynyt. Radassa oli kuitenkin paljon hyvääkin, avot, sulut, voltit ja lisäykset meni kivasti, myös perus liikkuminen ja muoto olivat melko hyvät. Taaskaan ei sjoitus ollut kaukana, mutta silti ei siihen aivan yltytty. Tulos 63% ja rapiat lämmitti kyllä mieltä tältä melko haastavalta radalta.

Täällä video Hyvinkäältä.

© Minttu Koponen / aaveen.net

Sen jälkeen en ole Viivillä kisannut ja treenailukin on jäänyt hieman vähemmälle, kun kesäleirit alkoivat. Nyt kyllä täytyy taas aktivoitua ja alkaa treenata enemmän, sillä seuraavat kisat ovat heinäkuun alkupuolella Kaarinassa, jossa olisi tarkoitus startata 3-tasolla he A ja va B.

© Minttu Koponen / aaveen.net



© Minttu Koponen



Sitten vielä Latesta!
Pääsin siis starttaamaan sen kanssa 2-tasolla vaativa A:0 luokan Järvenpäässä 3.6.
Late ei ole ehkä ollut paras mahdollinen ratsastaa viimeaikoina, on ollut hieman raskas edestä ajoittain ja olen myös joutunut korjailemaan aika paljon sen vinoutta. Ajoittain se on kuitenkin ollut oikein kivakin, varsinkin laukassa kokoaminen on onnistunut pääsääntöisesti hyvin.

Late kyllä yllätti kisoissa, sillä saavutimme kolmannen sijan tuloksella 63,9%! Olin tosiaankin yllättynyt, mutta tietenkin myös hyvin iloinen!

Kisaradan pohja oli nimittäin melko raskas ja Late tuntui hieman löysähköltä ja käynti oli tosi jäykkää ja hidasta.. Onneksi kuitenkin mm. työskentelypiruetit ja vaihdot sujuivat hyvin, joten niistä kerättiin kivasti pisteitä.

Nyt vielä toiveissa olisi päästä starttaamaan Latella joku Pyhä yrjö... Vielä kun se on kunnossa, niin olisi ihan mahtavaa päästä kokeilemaan yrjöä.. Let´s see.. ;)





maanantai 9. huhtikuuta 2018

Jotain muuta kuin hevoselämää

Olen pahoillani, mutta julkaisen hevosaiheisessa blogissani nyt jotain, mikä ei liity hevosiin mitenkään. Olin nimittäin juuri Turkissa, mieheni kotimaassa ja kerrankin sain siskoni hyvän kameran mukaan ja pääsin kuvaamaan kaikkea ihanaa. Nyt haluankin siis jakaa kanssanne näitä kuvia.

Olen innostunut valokuvaamisesta, etenkin luontokuvista ja oli kyllä ihana päästä kuvaamaan hyvällä kameralla. Itse olen vielä aika kokematon tuon kameran kanssa, joten kuvat on otettu automaattisäädöllä. Olen kuitenkin itse aika tyytyväinen suureen osaan kuvista, toki paljon vielä parantamisen varaa löytyy ja haluan oppia lisää. Kuvia tuli napsittua yli 400 reissun aikana, mutta julkaisen nyt tässä mielestäni parhaimmiston.
Huom! Eläinrakkaille myös luvassa eläinkuvia!

Olimme suurimmaksi osaksi Marmariksessa, mutta kävimme myös maalla, mm. Sögüt nimisessä kylässä, josta mieheni on alunperin kotoisin. Kuvasin siellä paljon, koska rakastan kuvata puhdasta luontoa. Lisäksi matkalta Marmariksesta Antalyaan Elmalin kautta on muutama kuva. En ole kuvannut kaupunkeja  oikeastaan ollenkaan, koska se ei kiehdo minua. Tykkään enemmän kuvata jotain erikoisempaa, joka tosiaan on mielestäni enemmän kuvaamisen arvoista.

Itselleni Sögüt-kylä on entuudestaan hyvin tuttu, mutta oli hienoa nähdä myös erilaista Turkkia ja erilaista luontoa Antalya-Marmaris välillä.

Toivottavasti nautitte kuvista.

Nämä kuvat ovat Sögüt-kylästä:









































Seuraavat kuvat ovat Çinar-kylästä tai läheltä sitä:

























Tässä olemme matkalla uudelleen Sögütiin, ja jälleen kuvia kyseisestä kylästä:


















Seuraavat kuvat ovat matkalta Marmariksesta Antalyaan, en tiedä kylien nimiä, tiedän vain, että oli lähellä Elmali-nimistä paikkaa.


















Lopuksi vielä Antalyan kaupunki, joka aluksi ei säväyttänyt ollenkaan. Onneksi tuoltakin löytyi viihtyisä vanhakaupunki, johon kyllä tykästyin.