maanantai 30. heinäkuuta 2018

Koivumäki Dressage Weekend - vuoden parhaat kisat

Nämä kyseiset kisat ovat sellaiset, joita joka vuosi odotan ja aina osallistun jos vain pääsen.
Viime vuonna valitettavasti pääsin vain katsomaan, koska Laten sarkoidi oli silloin niin paha, mutta kaikkina aikaisempina vuosina olen osallistunut ja yleensä mukaan on myös tarttunut joku rusetti.

Koivumäessä on aina ihana, kotoisa tunnelma, siellä tuntee itsensä tervetulleeksi ja porukka on mukavaa. Myös puitteet ovat kunnossa, ja pakko mainita - hyvää musaa.


Tänä vuonna minun oli tarkoitus alunperin osallistua Latella vaativa A luokkaan ja Viivillä vaativa B, mutta jouduin kiireyden ja kuumien kelien vuoksi muuttamaan suunnitelmia. En siis pystynyt treenaamaan niin hyvin kuin olisin halunnut, joten päätin pudottaa tasoa hieman. Niinpä osallistuin Latella vaativaan B:hen ja Viivillä helppoon A:han. Molemmat olivat kansallisia luokkia.


Lauantaina starttasin Latella. Late oli ollut edellispäivänä kiva ja pehmeä ratsastaa, mutta nyt kisoissa ei enää tuntunut samalta. Luulen, että Late ei juo tarpeeksi varsinkaan näillä kuumilla keleillä, ja se ikäänkuin "kuivuu", eikä sitten lihaksetkaan jaksa samalla tavalla. Olen kyllä pitänyt huolen suolatasapainosta ja sai se energy boosteriakin, mutta silti saisi juoda enemmän.
   Radalla raviosuus ei tuntunut erityisen hyvältä.. Late oli aika vahva edestä, ja kulki vähän ehkä pitkänä. Muuten kuitenkin suoritti tehtävät ihan korrektisti. Laukka tuntui onneksi jo paremmalta ja etenkin vaihdot olivat oikein hyvät. Radan jälkeen oli hieman kaksijakoinen fiilis. Sain kuulla, että saimme tulokseksi 65,5% ja sillä hetkellä luokan johtoon. Olin kieltämättä hieman yllättynyt, koska Late ei tuntunut ihan niin hyvältä. Sitten saimmekin jännittää pitkään, ja loppupäässä luokkaa pari meni meistä ohi. Sijoituimme kuitenkin kolmannelle sijalle 27 ratsukosta. Tuntuipa hyvältä pärjätä tällä tasolla pitkästä aikaa.





Sunnuntaina oli Viivin vuoro kisata. Viivi oli verkassa aluksi ihan pöhkö, kyttäili kaikkea, säpsyili ja ampuili, mutta ei rehellisesti edennyt ja tehnyt töitä. Aluksi siis kevensin vaan reipasta ravia eteen ja koitin saada keskittymään minuun. Sitten aika pian Viivi tuntuikin jo hieman hitaalta ja löysältä, vähän roikkui ohjalla. Koitin kävellä enemmän, ettei se väsyisi kokonaan.
Radalla sain kuin saikin Viivin aktiivisemmaksi ja kantamaan paremmin. Molemmat tsemppasimme tosi hyvin! Rata oli rikkeetön, paitsi käynnin kautta vaihto tuli kyllä ravin kautta, mutta muuten tehtävät sujuivat hyvin. Radan jälkeen oli hyvä fiilis. Kun pääsin trailerille tsekkasin tuloksia equipesta, ja saimme 68,53%! Pöytäkirjassa oli jopa yllättävän monta kahdeksikkoa, ja huippua oli se, että yksi niistä oli istunnasta. Mahtava fiilis! Sitten saimme taas jännittää pitkän aikaa, koska starttasin niin luokan alussa. Tällä kertaa pysyin kärjessä loppuun asti ja voitimme luokan. Oli kyllä tosi jännittäviä hetkiä, koska myös monella muulla oli hienoja ratoja.



Kokonaisuudessaan siis onnistunut viikonloppu! Olen todella kiitollinen siitä.

Tässä vielä video Viivin radasta:


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kaarina Dressage Weekend

Kyseinen kilpailutapahtuma järjestettiin nyt kolmannen kerran, ja joka vuosi olen ollut mukana. Kaarinaan on aina mukava mennä, koska heidän kisoissaan kaikki järjestelyt toimivat, pohjat ovat hyvät, ihmiset ystävällisiä ja mitähän vielä. Tervetuliaslahjankin sieltä aina saa ja palkinnot ovat hyvät. Harmi vaan, että kaikista hyvistä puitteista huolimatta en ikinä vielä ole päässyt palkinnoille siellä. En tänäkään vuonna, vaikka aikomus oli kyllä kova.


Tällä kertaa kisasin kyseisissä koitoksissa Viivillä. Lauantaina helppoa A:ta ja sunnuntaina vaativaa B:tä. Pakko kertoa, että minulla oli hieman muita (henkilökohtaisia) asioita mielessäni varsinkin juuri tuon viikonlopun aikana, ja vaikken niitä asioita kisoissa saatiinka hevosen selässä miettinytkään, niin uskon, että sillä oli vaikutusta suorituksiini. En nimittäin ratsastanut niin hyvin, kuin olisin pystynyt ja tuli myös muutama ihan tyhmä rike, omasta huolimattomuudesta. Tosi harmillista, mutta näin jälkeenpäin ei voi enää mitään.



Tosiaan lauantaina luokkana oli helppo A junioreiden joukkueohjelma, sama ohjelma jonka voitimme Viivin kanssa Vihdin 3-tason kisoissa. Pakko myöntää, että lähdin tuohon luokkaan liian kevein mielin, ja liian "voittajan aikein". Nyt taas muistan hetken aikaa, että "Muista aina lähteä radalle nöyrin mielin". Ei saa koskaan aliarvioida muita, eikä saa ajatella, että "tämähän on ihan läpihuutojuttu". En ainakaan minä. Ne muutamat kerrat kun olen lähtenyt LIIAN itsevarmana kisaamaan, ei ole mennyt hyvin. Itsevarma saa olla, muttei liian. Tietty nöyryys pitää löytyä ja mikä tärkeintä, pitää muistaa ratsastaa hevosta.
   Tällä radalla meille tuli kaksi varsinaista rikettä, joista toinen oli se, että Viivi ruuvasi takaosakäännöksessä, koska ei ollut tarpeeksi aktiivinen, ja toinen oli se, että vaihtoi vastalaukassa. Radassa oli kuitenkin myös hyviä pätkiä, kuten pohkeenväistöt ja käynnin kautta vaihdotkin meni melko hyvin. Toinen tuomari palkitsi mukavasti niistä onnistuneista osioista, mutta toinen ei niinkään, joten lopputulos jäi 63,5:een. Jäimme siis kaksi pistettä sijoituksesta, ollen lopputuloksissa 10./29.
   Tuo vastalaukan vaihto jäi harmittamaan paljon, koska Viivi on tehnyt vastalaukat tosi varmasti jo, vaikka ollaan vaihtojakin harjoiteltu. Itseasiassa siinä kävi sellainen juttu, että juuri kun tulin vastalaukkakaarteeseen, kuului jostain kova pamaus. Viivi ei reagoinut siihen mitenkään, mutta itse ehdin miettiä, että "mikä se oli ja onneksi Viivi ei vaihtanut sen takia". Tuon ajatussarjan aikana Viivi sitten vaihtoi! Tästä huomaa miten pienestä kaikki on kiinni tässä lajissa. Ei saisi ajatus herpaantua hetkeksikään.



Sunnuntaina oli vuorossa vaativa B:0, ja nyt olin päättänyt keskittyä kunnolla ja ratsastaa joka kohdan tarkasti. Itseasissa olen tosi tyytyväinen raviosuuteen. Avot ja sulut meni mukavasti ja Viivi oli aktiivisempi ja kantoi paremmin edestä kuin edellisenä päivänä. Lisäyksetkin oli ihan ok, vaikka ainahan Viivi voisi niissä enemmän venyttää. Käynti tuntui myös mukavalta, tahdikkaalta ja joustavalta. Vaihdoissa sitten tapahtuikin jotain odottamatonta. Viivi oli nimittäin tehnyt pelkkiä puhtaita vaihtoja koko edeltävän viikon ja myös verkassa, mutta nyt sitten tulikin joku ihme loikka ennen ekaa vaihtoa ja toinen vaihto takaa ep. En ollut radan jälkeen täysin varma, että oliko vaihdot puhtaat vai ei, mutta olin hyvillä fiiliksillä, koska Viivi oli muuten tosi kiva ratsastaa. Pieni pettymys sitten tuli, kun kuulin tuloksen (61,75%), ja että molemmista vaihdoista tuli numeroiksi nelosta ja vitosta. Sijoitus luokan puoliväliin. Harmitti kyllä, ja mietin kovasti miten olisin voinut ratsastaa toisin.




Pitäsi kuitenkin kai olla tyytyväinen tuloksiin, kuitenkin 3-tason kisat.. Ja kai se pärjääminen sitten taas joskus tuntuu makoisammalta (jos pärjää).. ;)


Kuvat © Erika Lempiäinen