Hevosen pito, rikkaiden hommaa?

Kävin juuri postilaatikolla ja siellä komeili lasku eläinlääkäriltä. Siitä sainkin aiheen kirjoittaa menoista, joilta ei hevosenomistajana voi välttyä.

Usein kuulee sanottavan, että hevosenpito on vain rikkaiden juttu.
Mutta sitten tulee aina jostain vastalause, että kyllä se hevosenpito on mahdollista myös kovalla työllä jos rahaa ei ole. Totta.
Kaksi vaihtoehtoa, joko maksat rahalla, tai työllä.
   Elämä on myös paljon valintoja täynnä. Itse en ole suurituloinen, mutta silti omistan hevosen. Täytyy myöntää, että eipä siitä sitten paljoa jääkään rahaa muuhun. Usein olen myös esimerkiksi osittain työllä maksanut hevosen tallivuokraa.
Eli joko a) aikaa ei jää mihinkään muuhun tai b) rahaa ei jää mihinkään muuhun.
Pahimmassa tapauksessa ei kumpaakaan. Tällä hetkellä onnekseni olen hevosalalla töissä, ja karsinapaikasta ei tarvitse maksaa täyttä hintaa.
   Siltikin kaikki muut harrastukseni ovat jääneet. En myöskään osta mitään ylimääräistä, vain harvoin jonkun vaatteen, ehkä kerran vuodessa. En käy enää kosmetologilla, enkä muista koska olisin viimeksi käynyt kampaajalla. Välillä olisi kiva käydä shoppailemassa tai pienillä lomareissuilla, mutta niihinkään ei viimeaikoina ole ollut varaa.
Hui, kuulostaa itsestänikin aika huolestuttavalta.
No, nyt kun mietin, niin fyysiseen hyvinvointiini olen kuitenkin satsannut, koska hieronnassa ja fysioterapiassa tulee silloin tällöin käytyä. Ilman niitä hoitoja voisin olla aika huonossa jamassa.
Joka tapauksessa ostokset joita tulee tehtyä liittyy lähinnä hevoseen ja ratsastamiseen.
Mutta, niinkuin sanottu, elämä on valintoja. Mieluummin olen käyttänyt ne rahat hevoseen ja sen ylläpitoon ja jättänyt sitten monta muuta asiaa ostamatta ja tekemättä.
Mielestäni se on ollut sen väärti.

Summa summarum: jos olisi isot tulot, niin silloin sitä aikaa ja rahaa voisi jäädä muuhunkin. Eli siinä mielessä on mielestäni totta, että hevosenpito on rikkaiden hommaa, tai ainakin hyvätuloisten hommaa. ;)

Arnica ja linimenttikään eivät ole ilmaisia

Halusin kirjoittaa postauksen tästä aiheesta, koska on varmasti ihmisiä jotka ovat ajatelleet hevosen hankkimista, mutta eivät kuitenkaan tiedä mitä kaikkia menoja siihen liittyy. Ja sitten on nuoria, joiden vanhemmat maksavat nämä kaikki hevosen kulut. Joten toivoisin, että tämän tekstin kautta myös ne nuoret ymmärtäisivät miten paljon he saavatkaan, jos vanhemmat maksavat kaiken hevoseen liittyvän, tai vain osankin siitä. Ja on oikein, jos he joutuvat tekemään jotain työtä vastineeksi. Tai vähintäänkin kunnioittava käytös harrastuksen/oman hevosen mahdollistajia kohtaan olisi toivottavaa. En syyllistä ketään, olen vain ylipäänsä huomannut nykymaailmassa enemmän kiittämättömyyttä, oli asia mikä hyvänsä.

Lisäksi kannattaa miettiä, kuinka iso etu on jos saa esimerkiksi ilmaiseksi ratsastaa ja/tai kilpailla jonkun toisen hevosella. Kokeneemmilla ratsastajilla on myös hieno mahdollisuus siihen, että voi saada toisten hevosia käyttöönsä ja ammattilaiset lisäksi mahdollisesti vielä rahaa siitä. Tosin ymmärrän senkin, että oma on aina oma. Silloin saa päättää kaikesta itse, eikä hevosta voida viedä alta pois noin vain. Se riskihän aina piilee, jos toisen hevosia ratsastaa.

Klinikkareissuja voi tulla silloin tällöin, tai joillekin useamminkin

Tässä hieman kuluja joita hevosen ylläpitoon menee:
(hevosen ostohintaa ei siis ole tässä huomioitu)

* Tallivuokra täysihoidolla 350-950€ /kk
   Yleensä edullisimmilla talleilla ei ole maneesia. Kalleimmat vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla. Sanoisin keskivertotallivuokran olevan 500-600e

* Hevosen ruokinta  0-***/kk
Tähän kohtaan on vaikea laittaa hintaa, koska se voi olla 0€, mikäli hevonen ei syö mitään ylimääräistä, vain ne ruoat jotka kuuluvat täysihoitotallivuokraan. Kuitenkin useampi hevonen, varsinkin kilpahevonen syö lisärehuja. Harva pärjää pelkällä heinä-kaura-kivennäislinjalla. Monet syöttävät hienoille kilpahevosilleen useasta pussista ja purkista jotakin lisärehua ja vitamiineja.
Jos hevosella on jokin sairaus tms. saattaa sille joutua syöttämään esimerkiksi hyvinkin kalliita yrttejä/lääkkeitä.
Laten lisärehuihin menee tällä hetkellä onneksi vain n. 25€/kk

* Kengitys 90-150€ / krt
Kengitys on ajankohtainen 4-8 viikon välein hevosesta riippuen.

* Hevosen vakuutus
Tähänkään on mahdoton laittaa tiettyä hintaa. Kaikki eivät vakuuta hevosiaan ollenkaan, toisilla taas on kaikenmaailman kalliit vakuutukset. Varsinkin kalliilla hevosilla kannattaa olla kunnon vakuutus voimassa. Itse sanoin juuri vakuutuksen irti, koska se ei ikinä korvannut mitään, ja kun hevoseni ei rahallisesti kuitenkaan ole niin arvokas. Perusvakuutuksen hinta oli muistaakseni 250€/vuosi

* Eläinlääkärikulut
Oi voi, tästä voisi tehdä pitkän listan. On niitä pakollisia eläinlääkärikuluja, kuten:
-Hampaiden raspaus 130-200€ / krt
-Rokotus 60-80€ / krt
-Madotus/madonmunatutkinta 15-25€ / krt

Ja sitten paljon niitä ennalta arvaamattomia kuluja tai muita hoitokuluja. Hevoselle voi tapahtua milloin vain mitä vain, voi tulla ähky, voi tulla haava, voi murtua luu, ihan mitä vain. Eli tähänkään on mahdoton sanoa summaa, ja riippuu onko vakuutus, millainen sellainen, mitä se korvaa.

Kilpahevoset on myös hyvä käyttää vähintään vuosittain perustarkastuksessa. Valitettavan usein jotain hoidettavaakin löytyy, esimerkiksi niveliä voi joutua piikittämään tms.

* Muut hoitokulut
Hevosta on hyvä huollattaa, esim hierotuttaa / käyttää fysioterapiassa tai kiropraktikolla.
Harrastehevosille tämä ei ole välttämätöntä, mutta kilpahevosille hyvinkin tärkeää. Yksi hieronta/hoito maksaa keskimäärin 50-150€, ja näitä kertyy yleensä useampia vuoden aikana.

* Hevosen varusteet
On oltava ne pakolliset varusteet, ja joskus jotain voi mennä rikki ja täytyy ostaa uutta. Onhan se ihan vaan muutenkin kiva saada hevoselle välillä jotain uutta ja kivaa ;)
 Ainakin nämä tarvitaan ratsuhevoselle:
-riimu,riimunnaru
-loimia -> kuivatusloimia,sisäloimia,erilaisia ulkoloimia,vaihtoloimia.....
-harjat
-satula
-suitset
-pintelit/suojat
-satulahuopia
-kuolaimet
Lista voisi olla loputon.

*Valmennukset 100-400€/kk
Eihän valmennuksissa ole pakko käydä, mutta se tekee kaikille hyvää. Kilparatsastajat valmentautuvat säännöllisesti.

Yksi valmennus maksaa helposti 25 eurosta 100 euroon.

*Kilpailut
Kilpailumaksut ovat 20 eurosta 50 euroon jos puhutaan kotimaan 1-4 tason kisoista. Lisäksi matkakulut ja mahdolliset majoituskulut pälle. Kisareissuihin voi upota satojakin euroja. Lähikisoihin voi  päästä vain 50€:llä hyvällä tuurilla. Niin ja onhan kisavarusteiden myös oltava kunnossa.
   Muistathan muuten, että kisareissuun tarvitsee vetoauton ja trailerin.. Jos haluat oman nelivedon, sen pito ei myöskään ole halvinta mahdollista.

Sitten on vielä ne seuran jäsenmaksut ja kilpailulisenssit lukunsa erikseen.

Ehkä tämä alkoi mennä jo hieman sarkastiseksi, mutta totta se on, että halpa harrastus tämä ei ole, varsinkaan jos omistaa hevosen. Kannattaa harkita kaksi kertaa.
Kumpikin vaihtoehto voi silti olla hyvä, ilman hevosta tai olla hevosenomistaja.

 

Joskus hevonen saattaa joutua pidemmällekin sairaslomalle, mutta silti kulut juoksevat...

Pitkän tauon jälkeen...

Olin jo ajatellut lopettaa kokonaan tämän blogin ylläpidon, mutta nyt pitkästä aikaa sain inspiraation kirjoittaa, joten ehkä jatkan sittenkin. Ainakin vielä.

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa teille menneestä kilpailukaudesta, koska ainut kisapostauksenihan on kevään ensimmäisistä kisoista. Monet kisat on siis jäänyt postaamatta.

© Taru Arola

Lyhyesti yhteenvetona voin kertoa tästä kaudesta, että se ei ollut kovinkaan ruusukerikas.
Ensin se harmitti, tottakai. Sittemmin aloin onneksi nähdä asiat positiivisemmassa valossa, sillä pääsimme kuitenkin nostamaan kilpailutasoamme Laten kanssa vaativaan A:han ja teimme ennätystuloksen 66% vaativassa B:ssä 4-tason kisoissa! Useat kerrat olimme ensimmäisten sijoittuneiden joukossa, vain pisteellä tai parilla sijoituksesta.. Sehän on jo melkein sijoitus, useita sijoituksia... vaikkei kuitenkaan... Kyllähän se vieläkin vähän harmittaa, kun niin monta kertaa oli lähellä sijoitusta, mutta silti niin kaukana. Pakko vain ajatella positiivisesti ja eihän se sijoitus tai voitto maistuisi niin hyvältä, jos niitä tulisi kokoajan.
   Kaudessa positiivista oli myös se, että pääsin kisaamaan muillakin hevosilla. Kuten aikaisemmissa postauksissa on jo tullut esille, niin kisasin myös Billnäs Oliverilla ja Billnäs Amiennella. Oliverin kanssa treenaaminen loppui oikeastaan jo keväällä, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Oliver on myös jo melko iäkäs, joten luulenpa että sen kilpaura on suurimmaksi osaksi jo takana. Viivin kanssa sen sijaan yhteistyö on jatkunut kokoajan, ja nyt syksyllä vain lisääntynyt. Viivin kanssa meillä on myös jo tavoitteita tulevaan ja olemme käyneet Heidi Svanborgin valmennuksissa. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin menneeseen kisakauteen ja seuraavalla kerralla voin kertoa lisää minusta, Viivistä ja Laten tulevaisuudesta.

© Taru Arola

Päivitin juurikin kauden 2017 tulokset myös tänne blogiin. Niinkuin jo kerroin, voi tuloslistan nähdä monessa eri valossa. Punaisia, eli sijoituskohtia ei ole montaa, varsinkaan jos ajatellaan 2-tason ja sitä korkeamman tason kisoja. Ei yhtäkään kärkisijaa. Kaikki sijoitukset helppo A luokista 2-tasolta. Ei kuulosta korvaani kovinkaan hyvältä. Mutta kun selaan prosentteja, tajuan että vain kaksi starttia viidestätoista on alle 60%, muut selkeästi yli.
Toinen alle 60% olevista on 3-tason vaativa A luokasta, 59,7%, eli ei mielestäni huono sekään. En oikeastaan ollut ajatellut pääseväni välttämättä koskaan vaativa A tasolle, mutta tällä kaudella noita startteja tuli kaksi. Toinen niistä ylitti odotukseni, sillä saimme 61,6% ja olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita! Muistan tuon päivän, kun jouduin viimeiseen ratsukkoon asti odottamaan tietoa pääsemmekö sijoille, valitettasti viimeinen ratsukko meni kahdella pisteellä ohi. Ja taas harmitti.

Tänä vuonna starttasin myös elämäni ensimmäisissä 4-tason kisoissa. Sieltäkään ei tullut mitään konkreettista kotiin tuotavaa pöytäkirjojen lisäksi, mutta kyllä se 66% ennätyksemme papereissa mieltä lämmitti. Tuolloinkin sain odotella pitkään, että pääsemmekö sijoille, mutta jouduimme taas tyytymään vain lähelle kärkeä.

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

Positiivista tästä kaudesta edelleen etsien tulee yhtenä asiana mieleen luottamus. Laten kanssa tällä kaudella meillä on ollut erityisen syvä luottamus kilpailuissa. Late on varmasti jo rutinoitunut kilpailemiseen, mutta uskon, että myös pitkällä yhteisellä taipaleellamme on asiaan vaikutusta.
Laten kanssa on ollut niin mukava mennä mihin vain, se ei enää ole niin levoton käsiteltäessä, eikä kyttäile juurikaan. Tai jos kyttäilee, niin se nopeasti loppuu, kun rohkaisen sitä. Tunnemme jo toisemme. Tälläinen yhteenkuuluvuuden tunne vaatii monen vuoden pitkäjänteistä, yhteistä työtä.
Esimerkkinä se, että alkuvuosina hallikisat oli yhtä tuskaa, lopulta en edes mennyt niihin enää, koska Late vaan kyttäili hallissa, eikä mistään tullut mitään. Tänä vuonna uskaltauduin pitkästä aikaa taas hallikisoihin, ja meno oli ihan erilaista kuin silloin about 4 vuotta sitten. Kyllähän se nytkin kerran kyttäili tuomarien pöytäliinoja Ypäjällä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan ja luottamaan taas minuun. Mitään muuta Late ei edes kyttäillyt koko kisoissa.

© Leena Kahisaari

Myös Viivin kanssa sain kokea kivoja hetkiä kilpailuissa, mutta sen kanssa huomasin vielä pienen luottamuspulan ja rutiinin puutteen. Minusta tuntui, että pystyin kuitenkin auttamaan Viiviä jännittävissä tilanteissa, koska sain sen jokatapauksessa aina uudelleen kuulolle. Valitettavasti jokaisella meidän radalla tuli jokin pieni rike jännittyneisyyden vuoksi. Olisimme saaneet ilman rikkeitä kärkisijoja ja hienoja prosentteja, mutta näillä pikku rikkeilläkin saimme onneksi sijoitukset ja hyvät tulokset.

Tässä lopuksi vielä pari tärkeintä/parasta videota tältä kaudelta. Toinen on Laten ja minun ensimmäinen vaativa A luokka ja toinen on Viivin kanssa Paimiosta. Kiitos Marialle ja Erikalle videoista, sekä avusta kilpailuissa!

Vieläkö jaksatte lukea postauksiani? Olisiko jotain toiveita aiheista?