perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kisat Kangasalla & treeniviikko Tammelassa

Olen siis ollut lomalla viimeviikonlopusta tähän perjantaihin asti. Vietimme lomaa Laten ja Masin kanssa Tammelassa äitini, hänen miehensä ja siskoni luona. Heillä on siellä maatila jossa on lehmiä, lisäksi siellä on melko uusi neljän hevosen talli jossa asuu kaksi hevosta ja yksi poni. Niinpä siellä oli siis sopivasti yksi vapaa karsina Latelle.


Saavuimme Tammelaan lauantai iltana. Laten karsina oli siskoni andalusialaisori Armaksen vieressä. Aluksi Armas kovasti hirnui, huusi ja vähän potki, mutta rauhoittui nopeasti, kun Late ei yhtään provosoinut sitä. Myöhemmin heistä tuli jo kavereitakin.

Sunnuntai aamuna meillä oli aikainen herätys, koska lähdimme Laten kanssa 3-tason kilpailuihin Kangasalle. Äitini lähti mukaan auttelemaan. 
Luokkana oli Fei:n CCI**-kenttäkilpailuohjelma 1998 (helppo A)



Kisapaikan verkka oli maneesissa, jonka pohja oli juuri uusittu. Se oli todella pehmeä ja upottavakin. Onneksi siitä oli mainittu kilpailijatiedotteessa, joten varasin verkkaan vain puolituntia aikaa, ettei polle väsähdä. Jotenkin verkassa oli tosi vaikea ratsastaa, koska olo oli kuin lumihangessa ratsastaisi. Jäi sellainen olo, etten saanut Laten muotoon kunnon tatsia, koska piti antaa kaulalle tilaa, jotta jaksoi tarpoa siellä. Kisaradan vieressä verkka-alue oli tosi pieni, joten sielläkään ei paljoa verkattu. Late tuntui kuitenkin aika kivalta kun lähdin radalle. Kulki kivassa tahdissa, eikä painanut kädelle.



 Radan jälkeen minulla oli aika kiva fiilis, kunnes kuulin prosenttini. Sain ohjelmasta tasan 60%. 
Olin odottanut vähän enemmän kuitenkin vaikka tiesin etten mitään huippuprosentteja saakaan. Kysyin äitiltä, että mikä hänen mielestään radassa meni vikaan. Ilmeisesti muoto ei pysynyt aivan tasaisena ja oli välillä vähän pitkänä. Olisi myös saanut ottaa takajalat paremmin alle.
Kun sain pöytäkirjat, sanottiin niissä samoja asioita. Toisen tuomarin mielestä muoto oli ajoittain  pitkä, toinen ei sanonut niinkään siitä, mutta takajaloista kyllä. Tämä oli eka kerta kun pöytäkirjassa sanotaan liian pitkästä muodosta. Ehkä se verkka vaikutti myös aika paljon asiaan. Tonen juttu on se, että olen yrittänyt saada Laten vain kantamaan niskansa ja olemaan kevyt, joten silloin muoto kyllä helposi on hieman turhan pitkä. 


Loppupelissä selvisi kuitenkin, että tuomarit eivät myöskään hevillä pisteitä antaneet, vaan heillä oli melkoisen tiukka linja. Olin nimittäin pitkän aikaa sijoittumassa, joten odottelimmekin aika kauan kisapaikalla ja katselimme muiden suorituksia. Jotenkin tiesin, etten voi tuolla prosenttimäärällä sijoittua, mutta pakko oli odottaa, koska tosiaan suurin osa sai alle 60%. 
Loppupelissä olimme 11./28. 


Vähän jäi harmittamaan ettei sijoitusta tullut, koska sitä lähdin kyllä hakemaan. Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen, koska alunperin minun ei edes pitänyt päästä kyseisiin kisoihin, mutta sainkin töistä vapaata ja sain tämän järjestymään. Olen siis kiitollinen, että taas yhdet kansalliset alla, eikä se sijoituskaan niin monen pisteen päässä ollut.



Illalla Late pääsi vielä tarhailemaan/laiduntamaan Jonna-ponin kanssa. Jonna on siskoni 24-vuotias aivan ihana russponitamma. Ajattelin, että Laten olisi mukavampi tarhata kaverin kanssa kun on uudessa paikassa helposti stressaava ja varsinkin kun lehmät laidunsi vieressä, eikä Late ollut ennen nähnyt lehmiä läheltä. Tämä oli todella hyvä idea, koska Late tosiaan pelkäsi lehmiä, niin sai vähän turvautua Jonnaan. Epäilen, että olisi saattanut tulla läpi aidoista, jossei Jonna olisi ollut siellä.


Maanantaina menin ratsastamaan heti aamusta. Äiti piti minulle tunnin, sillä periaatteella, että minä päätin mitä tehdään (eli tulevien kisaohjelmien osioita ja sellaisia tehtäviä jotka tarvitsee hiomista) ja äiti neuvoi.
Menin nivelillä. Late hieman pelasi suullaan, mutta muuten meni aika mukavasti. Tunnista oli kyllä paljon hyötyä, koska minulle on tullut itsekseen ratsastaessani joitakin harhaluuloja esimerkiksi hevosen suoruudesta ja muodosta. Olen kuvitellut että hevonen kulkee suorassa, vaikkei kuljekaan ja että muoto on riittävän syvä vaikkei olekaan. Niitä korjasimme, sekä minun asentoa. 



Tiistaina äiti piti minulle taas tuntia. Tällä kertaa menin kangilla. Kangilla kuulemma Laten suu oli rauhallisempi ja muotokin tasaisempi/parempi. Teimme aikalailla samoja juttuja kuin eilen. Verkkasin isoilla ympyröillä ja suorilla urilla, sen jälkeen tehtiin voltteja, avoja,väistöjä,sulkuja,vaihtoja, muutamat keskiravit ja laukat. Lopussa taas verkkasin eteen-alas. Välillä koitti juosta hieman alta pois ja unohtaa takajalat, mutta korjasi kyllä aika mukavasti kun pyysin. Tunti meni kokonaisuudessaan mukavasti, vaikka korjattavaakin löytyi.

Kun kävelin loppukäyntejä, niin Late näki lehmät, jotka olivat lähteneet pihatosta laitumeen. Itse huomasin kylläkin lehmät ennen kuin Late. Late järkyttyi nähdessään ne, mutta oli kuitenkin vielä suht. hyvin hallinnassa. 
Ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun kävelimme kentältä takaisin tallille päin ja lehmät olivat ihan tien vieressä. Late meni aivan paniikkiin, eikä suostunut tulemaan eteenpäin, koitti vaan kääntyä ja pomppia. Lopulta tönäsi minua ja pääsi karkuun. Luojan kiitos Antti tuli traktorilla toisesta suunnasta, joten Late ei päässyt kauaksi. Saimme sen kiinni ja laitoimme liinan toiseen kuolainrenkaaseen ja avasimme ohjan, niin että se oli toisessa kuolainrenkaassa ja päätimme taluttaa sen tällä tavalla pelottavien lehmien ohi äitin kanssa kahdelta puolelta.
Ei meinannut tulla siltikään lehmien ohi. En ole ennen nähnyt Latea niin paniikissa. Silmät meinasi tippua päästä, sydän jyskytti ja hikoili. Hyppi pystyyn, yritti kääntyä, yritti sivulle ja eteen, milloin mihinkin. Lopulta voimani ei enää riittäneet, mutta onneksi Late ei päässyt vapaaksi, koska liina oli niin pitkä. Se siis ampaisi lopulta voimalla lehmien ohi ja pysähtyi sitten vähän matkan päähän. Liina oli siis hyvä, muuten olisi ollut taas vapaana. 

Seuraavaan kahteen tuntiin herra ei syönyt mitään, hikosi, sydän hakkasi, silmät pyöreinä vaan seisoi karsinassa.


Iltapäivällä laitoimme sen kuitenkin taas laitumeen Jonnan kanssa lehmien viereen, jotta vähän siedättyisi. Itseasiassa Late oli jokapäivä Jonnan kanssa laitumessa lehmien vieressä iltapäivästä iltaan. Loppuajasta ei enää pelännyt niin paljoa, mutta pelkäsi silti, vaikka samalla näytti olevan kuitenkin myös vähän kiinnostunut lehmistä. Ja onneksi välillä rentoutui syömäänkin laitumessa.


Keskiviikkona menin kangilla, äiti oli aluksi katsomassa ja Emma kuvasi loppuajan. 
Torstaina piti Latella olla kevyempi päivä, mutta koska herra oli hyvin energinen niin ratsastinkin sitten ihan kunnolla. Menin itsenäisesti ja treenasin myös vastalaukkoja, muuten aika samoja juttua kuin edellispäivinä. Menin nivelillä.







Oli tosi mukavaa viettää melkein viikko Tammelassa, ja pikkasen kyllä tuli haikea mieli lähtiessä. 
Sain myös hyviä vinkkejä tunneilta, joten tästä on taas hyvä jatkaa treenejä. 

Päällimäisenä mieleen jäi tunneista:
-oma ryhti
-paino enemmän oikealle (varsinkin suluissa oikealle)
- oma leuka ylemmäs
-rennompi oikea käsi, oikea nyrkki omalle paikalleen
- asetus&taivutus vasemmalle kaarteissa selkeämmin läpi, oikea ohja antaa tilaa
- suoruus oikeassa kierroksessa, ettei etuosa valahda vasemmalle, eli taas se rennompi oikea käsi, enemmän tukea vas. ohjalla.

Ja nämä vinkithän vaikuttaa kaikkeen. Muoto ja kaikki muukin paremmat kun saa nuo asiat kuntoon...


Tässä loppuun vielä aivan ihanat kauniit Emman ottamat kuvat.


Eikös Latella olekin kaunis pää ja katse?! :)

2 kommenttia: