Videoita

Tänään sain pitkästä aikaa Kivancin kuvaamaan ratsastustani Latella.
Minulla oli viikonloppu vapaata töistä joten olin Tammelassa perjantain ja lauantain. Perjantai oli Latella vapaa ja eilen Maria (Laten hoitaja) juoksutti sen eteen-alas.
   Tänään oli tullut lunta, joten aloitin ratsastuksen kentällä vaihtelun vuoksi. Keli oli kuitenkin plussan puolella, joten pohja alkoi mennä vähän loskaiseksi eli ei ollut kovin pitävä. Niinpä vain kävelin ja kevensin siinä hetken ja sitten siirryin maneesiin. Vaihtelun haku jatkui maneesissa, kun sielä oli tehty kavaleteista suhteuttu linja niin otin sitten verkkalaukkaa niillä. Välillä lyhensin laukkaa ja tulin 7 askeleella, välillä isommassa laukassa 6 askeleella. Late meni kavaletit oikein mallikkaasti ja askeleet oli melko helppo säätää.

Sitten koitin alkaa työstää vähän enemmän, tein lähinnä avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa, sekä muutamat lisäykset ja vaihdot. Pääpaino avoissa ja suluissa. Suurimmaksi osaksi onnistui oikein kivasti, tosin parit epäonnistumisetkin mahtuu mukaan. Late oli tänään ihan ihmeen rento ja rauhallinen ratsastaa. Mietin hetken, että ratsastanko edes Latella, kun ei ollut ollenkaan oma itsensä, niin "löysä" se oli Lateksi. Mutta oli tosi kiva ratsastaa sitä kun se vaan mennä jolkotteli letkeästi ja rennosti, kuitenkin pääsääntöisesti kantaen itsensä. Eikä nähnyt mörköjä!

Itselläni oli hieman hakemista asennon kanssa kun en ole pariin päivään paljoa liikkunut. Nykyään meillä on myös ongelmana vinous, joka varmaan on lähtösin minusta, kun istun vähän vinossa, niin tottakai hevonenkin alkaa poikittamaan.. Muutenkin saisin istua vähän ryhdikkäämmin, mutta tuo suoruus on nyt ainakin pakko löytää! Onneksi tiedostan ongelman, niin ehkä sille on helpompi alkaa tehdä jotain...

Tässä muutama video. Kännylaatua, valitan. Mutta kyllä niistä vähän näkee missä mennään. :)

¨

Kommenttia saa laittaa tulemaan. :)

Pohdintoja tästä hetkestä

Tällä hetkellä minulla on vähän sekavat ajatukset ja sen vuoksi ehkä tekstikin tulee olemaan hieman sekava. Ihmettelette varmaan miksi sitten kirjoitan, mutta olo on sellainen, että haluan nyt hieman purkaa ajatuksiani, jospa ne siitä sitten selkeytyisivät.

Kaksi asiaa mitkä tällä hetkellä eniten mietytyttävät ovat a) Ollaanko Laten kanssa sillä tasolla millä pitääkin tällä hetkellä b) Nyt kun olemme taas enemmän treenanneet tuntuu siltä, että molempien kropat pistää hieman vastaan.

Mitä siis tarkoitan tuolla "ollaanko sillä tasolla millä pitääkin"on se, että tavoitehan tulevalla kaudella on kilpailla lähinnä vaativa B luokissa ja myös niissä vaikeammissa vaativa B luokissa, saaden hyviä tuloksia ja jokunen sijoituskin olisi napattava.
Olen myös paljastanut yhden kaukaisen tavoitteeni ja haaveeni, että vielä jonain päivänä päästäisiin starttaamaan Laten kanssa vaativa A, tarkemmin sanottuna vaativa A:0 riittäisi. En odota erityisen hyvää tulosta Laten kanssa siltä tasolta enkä halua edetä liian nopeasti, mutta olisihan se hieno kokemus päästä kokeilemaan silläkin tasolla, nyt kun näyttää siltä että kuitenkin ehkä pystyttäisiin se starttaamaan. Toki pitää vielä hioa sarjavaihdot kuntoon ja kehitettää kokoamiskykyä, mutta meillä ei ole tosiaankaan kiire sille tasolle ja en odota kovaa tulosta, ainoastaan kokemusta jos sillä tasolla jokupäivä starttaamme.
Nyt kuitenkin keskitytään siihen, että Laten muoto, liikkuminen ja liikkeiden suorittaminen on sopivaa vaativa B tasolle, niin että siinä on mahdollista pärjätäkin. Mielestäni liikkeet sujuvat melko hyvin ja varmasti, mutta onko muoto ja kokoamistaso riittävä, siitä en ole varma. Se olisi sellainen asia, josta haluaisin enemmän palautetta valmentajalta, ja aionkin asian ottaa puheeksi ensi kerralla.
Ja kisoissahan sen sitten viimeistään huomaa (tuloksesta ja palautteesta) että ollaanko tasollamme ;)  Toisaalta, ei nyt mielestäni ole mitään suurta taantumaa kuitenkaan viime kaudesta tullut, joten luulisin että suht oikeassa suunnassa mennään, mutta pieni epävarmuus tässä leijuu.

Sitten vähän käsi kädessä tuon edellisen asian kanssa kulkee tämä kohta b, eli tuleeko meidän kroppamme Laten kanssa kestämään sellaista treeniä jota vaativa B (ja A) taso vaatii. Nyt nimittäin kun olemme muutaman viikon taas ahkerammin treenanneet niin itselleni on tullut hieman selkäkipua, varsinkin kun eilen oli valmennus jossa mentiin paljon perusistunnassa ja vaadittiin isoa ravia. Itse tunnin aikana selkä ei oikeastaan tuntunut ollenkaan, mutta illalla ja varsinkin tänään selkäkipu on ollut jopa aika kova. Minullahan on siis selässä scheuermannin tauti muutamassa lannenikamassa, joka ajoittain vaivaa enemmän, välillä vähemmän, mutta joistakin asioista se ei tykkää koskaan. Esimerkiksi en pysty istumaan monenkaan hevosen ravissa perusistunnassa kovin kauaa, tai kipeydyn. Laten ravi on niitä harvoja joissa pystyn aika hyvin istumaan pidemmänkin aikaa, mutta näköjään oikein kunnon treeni missä vaaditaan isoa ravia, takajalkoja oikein kunnolla alle jne. ei tee sille hyvää. Myöskään niskassa oleva epämuodostuma ei tykkää kovin isosta ja hieman "hakkaavasta liikkeestä".
   Myös Latessa on näkynyt kovempi treeni. Silläkin kun on myös se mutka selässä, niin kuten aiemminkin olen kertonut, isompi kokoaminen ei välttämättä tee sille hyvää pidemmän päälle. Nyt siis Late on välillä alkanut vastustelemaan, kun pyytää sen kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin välillä pysähtyy potkimaan taaksepäin tai ravistelee päätään. Tämä ei tosin ole mitään uutta, ei kumpikaan minun selkävaivani tai tämä Laten käytös. Ne olivat vain vähän aikaa poissa, kun menimme vähän kevyemmin ja rennommin.
   Se täytyy vielä sanoa, että Late on kyllä alkanut saamaan paremmin lihasta taas ja on pyöreämmässä kunnossa kaikin puolin, kun menty säännöllisesti ja kunnolla.

No, mitä tässä sitten pitäisi tehdä? En ajatellut kuitenkaan liikaa stressata asiasta, mutta tänään tämän selkäkivun kanssa totesin, ettei näin voi jatkua. Jatkossa siis ajattelin, että teemme vain hyvin lyhyitä kunnon työskentelypätkiä, ja jokapäivä ei edes tarvitse vaatia niin paljoa, vaan voimme ottaa vähän rennommin. Valmennukset koitan kestää, mutta toki voin sanoa valmentajalle asiasta ja esim keventää vähän enemmän, ettei selkäni kipeytyisi.
  Näillä mennään mitä on annettu ja muuta ei voi. Tälläiset asiat vaan väkisin vaikuttaa myös treenaamiseen ja tavoitteisiin. Katsotaan mihin rahkeet riittää meillä "puolikuntoisilla", mutta en nyt aijo väkisin vääntää mitään, vaan mennään omilla ehdoillamme rauhassa ja niin, että on kivaa ja pysyttäisiin molemmat kunnossa.
Uskoisin kuitenkin, ettei ole mahdottomuus saada edelleen vaativasta B:stä ihan hyviä tuloksia, kun ollaan niitä jo ennenkin saatu ja vaikka ne takajalat voisivat olla paremmin alla ja kootumpaa menoa välillä, niin ollaan onnistuttu tekemään teknisesti melko hyviä ja tasaisia siistejä suorituksia, joten eiköhän niilläkin jo aika pitkälle pääse.. :)

Tänään otettiin vielä pari ystävänpäivä potrettia karvaisten kavereitteni kanssa.
Hyvää Ystävänpäivää siis kaikille! :)

Valmennus

Eilen tosiaan pitkästä aikaa pääsimme Laten kanssa kouluvalmennukseen. Viime kerrasta onkin jo jonkin aikaa. Tällä kertaa tallillamme kävi valmentaja ihan vain meitä opettajia ja valmentajia varten, eli Jessica meni kahdella hevosella ja lisäksi minä ja Riikka omillamme. Eli yhdessä ryhmässä oli vain kaksi ratsastajaa, mikä oli tosi kiva, koska silloin saa kyllä enemmän tunnista irti. Valmentaja oli siis nimeltään Tiina Rikkonen. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta hänen valmennuksistaan, mutta valmennus oli oikein hyvä ja olemme selkeästi samoilla linjoilla. Hän painotti paljon sitä kuuluisaa perusratsastusta ja halusi ratsastusta mahdollisimman kevyin avuin, paljon istunnalla, kevyellä ohjastuntumalla. Tähän itsekin tähtään, ja opettaessa koitan painottaa samoja asioita.

   

Tunnin kulku meni niin, että ensin hän kyseli meistä ja sitten aloitettiin ihan kääntämällä käynnissä radan poikki ja pysäyttämällä keskellä. Tarkoituksena saada hevonen pysähtymään mahdollisimman kevyin avuin - tasan - ja takaisin liikkeelle aktiivisesti.

 Sen jälkeen jatkoimme ravissa kokouraa, tehden tarkat kulmat ja tarkoituksena löytää hyvä sujuva ravi. Sitten lisäsimme pääty-ympyrät tehtävään, edelleen keskittyen myös tarkasti kulmiin.

  Sitten menimme molemmat omille pääty-ympyröille joilla pienensimme ja suurensimme ympyrää ensin ravissa ja sitten laukassa, muutamien ravi-laukka siirtymisien kera.

  Lopuksi vielä teimme avoja toisen pitkänsivun sisäpuolella ensin laukassa ja sitten lisättiin keskelle siirtyminen raviin, eli alku avo laukassa, sitten avo jatkui ravissa ja vielä loppu avo jatkui laukassa. Ei mikään ihan helppo tehtävä, mutta tosi hyvä harjoitus ja onnistui meiltäkin loppupelissä ihan hyvin vaikka alussa olikin hieman hakemista, kun en ole nyt harjoitellut lähiaikoina ihan tuon tyyppistä harjoitusta. Kiva tunnin rakenne ja kaikki hyviä harjoituksia!

Late oli taas hieman mörköpäällä, varsinkin kun paikalle tuli - ja meni yleisöä. Koin siis suurimmaksi ongelmaksi taas sen, että kun Late jännittyy ja kyttää niin sitten itsekin vähän jännityn ja varsinkin selkeissä "mörkökohdissa" jään sisäohjaan kiinni ja jään hieman puristamaan, ns. varmistelemaan jos se lähtee. Mutta toisaalta tuosta tulee aina kierre, koska sitten Late varmasti ajattelee, että sen pitää jännittää jotain jos minäkin jännitän. Mielestäni tuo on aika kaksipiippuinen juttu, koska Late tosiaan oikeasti osaa olla niin nopea liikkeissään, niin en vaan haluaisi välttämättä löytää itseäni tantereesta, joten en vain uskalla ottaa liian rennosti jo se on tuolla päällä. Se tuli toissapäivänä taas todistettua, että Late on nopea, kun teki arvaamattomasti 180 astetta käännöksen ja olin kyllä todella lähellä tippua! Onnekseni pysyin kuitenkin sillä kertaa kyydissä....

   No palatakseni valmennukseen niin tosiaan valmentaja välillä huomautteli juuri siitä, että voisin olla rennompi ja sitten varsinkin avoissa oikealle oikea käsi tuli vahvaksi ja meni jopa väärälle puolelle. Osakseen se johtui juuri siitä, että avo alkoi siitä katsomokulmasta niin jäin varmistelemaan ettei Late ampaise mihkään... 

Lisäksi hän mainitsi muutamaan kertaan muissakin harjoituksissa nyrkkien oikeasta paikasta, ja että kädet vakaammin ja pehmeästi. Täytyy myöntää, etten ole ehkä tajunnutkaan, että nykyään kädet seikkailee vähän liikaa, tuon olen kyllä huomannut, että välillä saisin olla rennompi käsieni kanssa... Laukassa hän sanoi sitä samaa, kun kaikki muutkin valmentajat, että pääsisin istumaan vielä syvemmälle satulaan, polvet,reidet rentoina.

  Ylipäänsä valmennuksesta jäi mieleen, että hän toivoi Laten käyttävän vielä paremmin takajalkojaan ja selkäänsä, ja ajoittain kantaisi paremmin edestä, ettei käperry liian lyhyeksi ja jää vähän paikalleen ja nostelemaan vain etujalkojaan. Tuo on ihan totta ja aina ollut se ongelmamme, nykyään tosin ei ehkä enää ihan niin suuri ongelma. "Enemmän ravia" ja "Enemmän laukkaa" jäivät lausahduksina mieleen. Tässä myös huomasi taas sen, että kun on mennyt paljon itsekseen niin sitä jää helposti ratsastelemaan siinä omalla mukavuusalueellaan, eikä vaadi ihan niin paljon sitä liikettä. 

Tuli muuten aika pian hiki (molemmille) nyt kun oli silmäpari vahtimassa, joka vaati enemmän ;)

Kokonaisuudessa siis kiva ja hyvä valmennus ja jatkoakin on luvassa! Nyt tärkeimmät asiat joihin aion keskittyä on ne kädet ja sitten ihan oikeasti alan ratsastamaan sitä liikettä enemmän esille ;)

Reilu viikko treeniä takana...ja paljon vielä edessä ;)

Vihdoin olemme olleet molemmat kunnossa Laten kanssa *koputtaa puuta*.
Kaviopaise siis tuli kuntoon heti kun se avattiin ja pidettiin siinä muutama päivä haudetta.

Nyt reilun viikon verran Late on siis liikkunut jo normaalisti. Aloittelin liikutuksen silloin viime viikon lauantaina juoksuttamalla, ja Maria on käynyt ratsastamassa sillä sen 2 kertaa viikossa, niinkuin yleensäkin.
Sen lisäksi olemme käyneet treenaamassa lumihangessa, nyt kun lunta vihdoinkin on ja sitä kun ei tiedä milloin se taas sulaa...luultavasti pian, koska ovat luvanneet vesisadetta ylihuomiselle.
Niinpä olen käyttänyt hyväkseni tämän lumisen ajan, ja kaikki muut ratsastuskerrat jolloin itse olen ratsastanut olemme olleet hangessa, paitsi viime viikon tiistaina menin maneesissa. Jessicalla oli sielä mukava puomi-kavaletti harjoitus jota sitten innostuin menemään. Lopuksi menin kyllä ihan kunnon kouluratsastustakin. Late on ollut nyt taas kovin energinen ja nähnyt vähän enemmän mörköjäkin, niinkuin yleensäkin talvisin.
Hangessa Late käyttäytyi pitkään hyvin, mutta tänään kun meitä oli sielä useampi ja yksi ratsukko lähti välillä kauemmaksi, niin Latella sitten meni kuppi nurin. Jumitti paikalleen hyppi pystyyn ja koitti kääntyä. Onneksi aina välissä oli sujuviakin pätkiä ja Late oli oikein aktiivinen ja otti takajalat alle ;) Aiemmat kerrat kun olemme olleet hangessa, on mukana ollut vain yksi toinen ratsukko ja olemme olleet suht lähekkäin kokoajan, niin Late on menny tosi nätisti. Tänään tosiaan stressaantui ihan kunnolla ja oli tosi hikinenkin ratsastuksen jälkeen. Toivoisin, että huomenna pääsisin vielä hankeen niin jäisi vähän parempi maku suuhun tuosta hankihommasta, kun tosiaan näyttää siltä, että kohta ne lumet sulaa.

Hankitreeni ja kavalettitreeni ovat hyviä juttuja myös kouluratsastuksen kannalta, varsinkin kun Latella ei ole mikään maailman aktiivisin takaosa, niin se auttaa aktivoimaan niitä takajalkoja. Lisäksi molemmat ovat hyvää lihastreeniä ja myös vaihtelua hevosen (ja ratsastajankin) pääkopalle.

Tänään Kristina oli kuvaamassa menoamme kauniissa lumisissa maisemissa, tässä otoksia:

Kääk, mihin se yks kaveri nyt lähti???!!!!

pirtsakkana..

jo nousee takajalat..:)

Kiitos Kristina kuvista!

Huonoja ja hyviä uutisia

No nyt tuli ainakin talvi ja lunta!

Meidän treenikausi loppusyksystä saakka on ollut Laten kanssa hyvin katkonainen.
Jommalla kummalla on aina ollut jotain pientä vuorotellen. Ensin minulla  oli töissä kovin kiireistä ja sen takia ratsastin vähän harvemmin Latella. Sitten minun selkä niksahti. Latella välillä ollut kenkä irti ja kerran ontui sen vuoksi. Rokotuksesta Latelle tuli iso patti kaulaan, jolloin taas hieman ontui ja oli muutenkin koko kaula krampissa ja sai sulfakuurin, joten tuolloin tuli reilun viikon loma taas. Sitten minun polveni venähti, vaikka onneksi se tuli äkkiä kuntoon. Välissä pääsimme pari viikkoa kunnolla treenaamaan, jonka jälkeen Late alkoi yhtäkkiä ontua ihan kunnolla.
Oli levossa, mutta silti ontuma melkeinpä vain paheni. Kun ontuminen jatkui jo toista viikkoa, ajattelin, että nyt täytyy oikeasti tutkia asia. Jalassa ei siis näkynyt juurikaan mitään ulospäin. Vain hyvin lievä turvotus oik. etusessa, jonka huomasi vain vertaamalla toiseen etuseen. Ajattelin, että voisi olla kaviopaise, mutta varvaspulssia ei löytynyt, eikä aristanut kavionpohjaa vaikka painelin kovasti kaviokoukulla. Hieman lämmin kavio oli toisinaan. Säteet ovat myös hieman pehmeät ja repaleiset, mutta sitä Latella on ollut ennenkin, eikä ole siitä ontunut. Sädemätää ei kuitenkaan ole, koska säteet eivät eritä mitään, eikä haise.

No, tänään tuli sepät ja näytin Laten heille. Olin ajatellut, että he katsovat sen ensin ja jossei mitään löydy, niin sitten klinikkareissu. Ensin ei meinannutkaan mitään löytyä, koska kengittäjäkään ei löytänyt varvaspulssia ja säteistä sanoivat ettei ole niin pahat, että niiden vuoksi ontuisi. Mutta kun koitti kaviopihdeillä niin Late arkoi selkeästi oik. etusen anturan kohdalta. Ensin kuitenkin epäilivät, että vain mustelma tullut tms., koska sieltä ei tullut nestettä tai mitään, mutta lopulta nestettä tuli!
   Huh, helpotusta. Eli siis onneksi ontuma ilmeisestikin johtuu vain kaviopaiseesta ja se saatiin nyt avattua. Nyt sitten vaan kaviohaudetta ja toivotaan, että tulisi pian kuntoon! Seuraavassa kengityksessä viimeistään katsotaan miltä näyttää, ja jos arkoo niin sitten pohjallinen. Kavionpohja kuulemma sillä on niin ohut. Onneksi meillä on hyvät sepät, ja onneksi Latella ei sitten taida olla mitään isompaa ongelmaa jalassa!

Olen kuitenkin kylmännyt etujalkoja ja laittanut lämppäreitä tässä viimepäivinä, vaikka onkin kokoajan ollut sellainen olo, etten hoida "oikeaa asiaa", mutta toisaalta ajattelin ettei siitä haittaakaan ole ja olenpahan ainakin tehnyt voitavani.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan, jotka Sofia otti joulukuussa kun ratsastelin. Kuvista tosiaan huomaa, ettei olla kunnolla pystytty treenaamaan. Late saisi taas vaihteeksi olla pyöreämpi ja lihaksetkin vähän tippunut. Tämän vuoksi taas tuntuu, ettei satulakaan ihan istu.. Oma istuntakin päässyt lösähtämään, kun on vaan ratsastellut eikä ratsastanut ;) No toivotaan, että Late nyt kuntoutuu, eikä meille enää tulisi mitään tyhmiä esteitä treenaamiselle, niin eiköhän se siitä taas! :)

Ainakin venyttää oikeaoppisesti eteen-alas :)

vaihto

Hööks reissu

Ratsastusseurallamme oli tänään Espoon Hööksissä privaatti tilaisuus, jossa oli paljon alennuksia ja myös pientä purtavaa meille. Viime vuonna oli samanlainen tilaisuus, mutta tuolloin en päässyt mukaan. Kiva kun tänään pääsin. :)
   Olin katsellut aiemmin jo Hööksin nettisivuilta, että mitä kivaa sielä voisi olla ja mitä tarvitsisin. Oikeasti en kyllä tarvinnut paljon mitään, paitsi työkengät, koska vanhat alkaa olla rikki. Kengät jotka ajattelin ostaa olikin yllätyksekseni paikanpäällä 50% alennuksessa, joka oli kiva ylläri! Niinpä sitten oli varaa ostaa vähän jotain muutakin vielä ;) Tosin silti ylitin budjetin muutamalla eurolla, koska mukaan tarttui yksi vähän turhakin ostos....


Tässä kuvat ostoksista, ja kuvien alla lisää tietoa niistä:

Eli ihan ekana löysin nuo kengät jotka olin ajatellutkin ostaa. Alkuhinta oli 75€, mutta olivat tosiaan 50% alennuksella, joten sain ne oikein mukavaan hintaan alle neljälläkympillä.

Sitten mietin, että tarvitsisinko jotain muuta ja ajattelin, että joku paita voisi olla tarpeellinen. Löysin tuon pinkin paidan, jossa on ihana karva sisällä. Sekin oli 50% alennuksella, alkuperäinen hinta 54,90€.

Seuraavana silmiin osui tuo ihana koiran toppatakki, jota olin netissäkin ihaillut.. Tämä on kuitenkin se ns. turha ostos josta puhuin, koska Masilla kuitenkin on jo lämmin takki, joten oikeastaan sille ei ollut tarvetta. Se oli kuitenkin niin hieno, joten en voinut olla ostamatta sitä! Se ei ollut edes alennuksessa, maksoi about 31€. En ollut edes varma onko se sopiva, näytti jotenkin isolta. Kokeiltiin heti kotona ja oli onneksi sopiva. Ja on se hieno ;)

Sitten eksyin osastolle jossa oli koiranpetejä.. Yksi tallilainen juuri katseli yhtä kissalle, ja ajattelin, että tuohan olisi sopiva Masin kuljetusboxin pohjalle, kun nyt sielä on vanha lakana joka on aina rypyssä. Se sattuikin olemaan myös muistaakseni 40% alennuksella, joten peti lähti about 10 eurolla.

Sitten vielä löysin sukat, jotka oli puoli-ilmaiset koska alkuhinta oli 5,90e ja ne oli -40%.

Kaikki muut ostokset siis olivat oikeasti ihan tarpeellisia ja edullisiakin, että tuo takki Masille nyt oli vähän heräteostos, mutta ei se mitään.. Joskus täytyy ostaa heräteostoksiakin. Varsinaista heppakamaa en siis ostanut, eikä Latella oikeestaan nyt ole edes isommin tarvetta mihinkään tarvikkeisiin.

Oli kiva reissu. Kiitos seurasta kaikille! :)

Vuosi on vierähtänyt

Minulla on ollut hieman erilainen vuosi kuin ennen. Tai no, kaikki vuodethan ne ovat erilaisia, mutta tämä on ollut ehkä erityinen. Tein nimittäin yhden elämäni isoimmista päätöksistä aika tarkkaan tasan vuosi sitten. Päätimme tuolloin muuttaa Raaseporiin, koska sain töitä Billnäsistä. Olen aina ollut varovainen tekemään päätöksiä ja pelännyt muutosta elämässä ja vieläkin ihmettelen, miten uskalsin tehdä noin ison ja rohkean päätöksen. Onneksi uskalsin, koska päätös oli kuitenkin hyvä. Jos ei ota yhtään riskejä elämässä, ei voi voittaa.
   Oikeastaan kun tarkemmin mietin, niin tiedän kyllä miksi uskalsin päätöksen tehdä. Olin nimittäin vähän eksyksissä viimeisen vuoden Tammelassa ollessa. En tiennyt oikein mitä halusin tehdä; töitä oli huonosti tarjolla, tuttu ja turvallinen Tammela tuntui jo siltä, ettei sielä ole minulle paljon mitään. Tykkäsin kovasti kyllä olla yrittäjänä, mutta sekin homma oli pakko lopettaa, koska töitä ei ollut riittävästi. Toisaalta peukalonikin alkoivat olla aika loppu hieromisesta, eikä se kylvetyshommakaan niin helppooa ollut. Hevoshommaa tuolla seudulla oli kovin vähän, tosin siitäkin vähästä mitä sitä tein, nautin täysin siemauksin.
Välissä tein pelkästään vanhusten kylvetyshommaa, ja tuolloin mietin jokapäivä, ettei tämä voi jatkua näin. Vanhukset olivat pääsääntöisesti oikein ihania, mutta en kertakaikkiaan kestänyt sitä kuumuutta saunalla. Olin aina väsynyt ja pää särki. Lisäksi tein vähän hoitotyötä yhdessä vaiheessa, ja mietin sitäkin jos olisin alalle kouluttautunut, koska se oli ainut ala jolla töitä olisi kyseisellä seudulla ollut.
   Loppupelissä aloin miettimään syvemmin - mitä minä oikeasti haluan tehdä? Mikä on se minun juttuni? Aina tuli sama vastaus: hevoshommaa. Mietin jos olisin hakeutunut opiskelemaan jotain muuta alaa, mietin vaikka mitä. Mutta ainut mitä halusin tehdä oli hevosala!
Suoraan sanottuna en ole mitään muuta elämässäni katunut niin paljoa, kuin sitä että myimme ratsastuskoulun pois. No, eihän tuo asia kokonaan ollut minun päätettävissäni, mutta mielipiteelläni oli vaikutus. Olin kuitenkin tuolloin niin nuori, enkä ollut tehnyt muutakuin hevoshommaa, joten olin ehkä hieman kyllästynyt ja halusin elämääni jotain muutakin, koittaa jotain muuta. Niinpä kannustin äitiä myymään tallin. Nyt se kaduttaa. Toisaalta. Toisaalta ei,  koska muuten en olisi kokenut kaikkea sitä mitä olen kokenut tässä välissä. Kaikki vaiheet elämässäni on opettanut jotain minulle, ja minusta itsestäni. Olen huomannut, että kyllä ne hevoset vaan ovat mun juttu, enkä halua mitään muuta työtä tehdä. Hevoselämä on sitä ELÄMÄÄ! Jos suoraan sanon, niin onneksi en alkanut opiskelemaan "väkisin" hoitoalaa vain saadakseni olla Tammelassa. Se ei tosiaan ollut minun juttuni. Vaikka sain paljon kehuja ja asiakkaat minusta kovasti tykkäsivätkin. Minäkin tykkäsin asiakkaista, mutta se työ kun ei nyt ollut ainoastaan seurustelua ihmisten kanssa, vaan pitkälti syöttämisestä vaipanvaihtoon. Not my thing.
  Niinpä lähestulkoon jokapäivä kiitän jotain suurempaa, että saan tehdä sitä työtä mistä tykkään, ja että minulla on hyvä työpaikka! Ei haittaa vaikka palkkakaan ei niin suuri ole, pääasia että olen onnellinen. Sitä minä olen. Joskus toki työ kuin työ voi tympiä ajoittain, mutta se kuuluu asiaan. Silloin tällöin voi harmittaa, mutta onneksi minulla ei kovin montaa sellaista päivää ole vuoteen mahtunut.
   Aloitin työt tosiaan tasan vuosi sitten 1.1.2015 Billnäsissä. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, olen oppinut lisää ja olen viihtynyt. Minut on otettu hyvin vastaan. Toivon kovasti, että jatkossakin kaikki menisi yhtä hyvin. Sitä tulee aina pieni pelko, kun kaikki menee niin hyvin, että mitä jos kaikki ei jatkukaan yhtä hyvin. Täytyy vaan toivoa parasta. :)
Kiitos rohkeasta päätöksestäni kuuluu myös miehelleni Kivancille, voi olla että ilman häntä päätös olisi jäänyt tekemättä! Yhdessä kaikki on kuitenkin paljon helpompaa.

Haluan kannustaa kaikkia kuuntelemaan sydäntään, ja tekemään sitä mitä oikeasti haluaa ja mistä tykkää! Kerran täällä vaan eletään.....:)

Rakkain terkuin Hansu