sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pohdintoja tästä hetkestä

Tällä hetkellä minulla on vähän sekavat ajatukset ja sen vuoksi ehkä tekstikin tulee olemaan hieman sekava. Ihmettelette varmaan miksi sitten kirjoitan, mutta olo on sellainen, että haluan nyt hieman purkaa ajatuksiani, jospa ne siitä sitten selkeytyisivät.



Kaksi asiaa mitkä tällä hetkellä eniten mietytyttävät ovat a) Ollaanko Laten kanssa sillä tasolla millä pitääkin tällä hetkellä b) Nyt kun olemme taas enemmän treenanneet tuntuu siltä, että molempien kropat pistää hieman vastaan.

Mitä siis tarkoitan tuolla "ollaanko sillä tasolla millä pitääkin"on se, että tavoitehan tulevalla kaudella on kilpailla lähinnä vaativa B luokissa ja myös niissä vaikeammissa vaativa B luokissa, saaden hyviä tuloksia ja jokunen sijoituskin olisi napattava.
Olen myös paljastanut yhden kaukaisen tavoitteeni ja haaveeni, että vielä jonain päivänä päästäisiin starttaamaan Laten kanssa vaativa A, tarkemmin sanottuna vaativa A:0 riittäisi. En odota erityisen hyvää tulosta Laten kanssa siltä tasolta enkä halua edetä liian nopeasti, mutta olisihan se hieno kokemus päästä kokeilemaan silläkin tasolla, nyt kun näyttää siltä että kuitenkin ehkä pystyttäisiin se starttaamaan. Toki pitää vielä hioa sarjavaihdot kuntoon ja kehitettää kokoamiskykyä, mutta meillä ei ole tosiaankaan kiire sille tasolle ja en odota kovaa tulosta, ainoastaan kokemusta jos sillä tasolla jokupäivä starttaamme.
Nyt kuitenkin keskitytään siihen, että Laten muoto, liikkuminen ja liikkeiden suorittaminen on sopivaa vaativa B tasolle, niin että siinä on mahdollista pärjätäkin. Mielestäni liikkeet sujuvat melko hyvin ja varmasti, mutta onko muoto ja kokoamistaso riittävä, siitä en ole varma. Se olisi sellainen asia, josta haluaisin enemmän palautetta valmentajalta, ja aionkin asian ottaa puheeksi ensi kerralla.
Ja kisoissahan sen sitten viimeistään huomaa (tuloksesta ja palautteesta) että ollaanko tasollamme ;)  Toisaalta, ei nyt mielestäni ole mitään suurta taantumaa kuitenkaan viime kaudesta tullut, joten luulisin että suht oikeassa suunnassa mennään, mutta pieni epävarmuus tässä leijuu.

Sitten vähän käsi kädessä tuon edellisen asian kanssa kulkee tämä kohta b, eli tuleeko meidän kroppamme Laten kanssa kestämään sellaista treeniä jota vaativa B (ja A) taso vaatii. Nyt nimittäin kun olemme muutaman viikon taas ahkerammin treenanneet niin itselleni on tullut hieman selkäkipua, varsinkin kun eilen oli valmennus jossa mentiin paljon perusistunnassa ja vaadittiin isoa ravia. Itse tunnin aikana selkä ei oikeastaan tuntunut ollenkaan, mutta illalla ja varsinkin tänään selkäkipu on ollut jopa aika kova. Minullahan on siis selässä scheuermannin tauti muutamassa lannenikamassa, joka ajoittain vaivaa enemmän, välillä vähemmän, mutta joistakin asioista se ei tykkää koskaan. Esimerkiksi en pysty istumaan monenkaan hevosen ravissa perusistunnassa kovin kauaa, tai kipeydyn. Laten ravi on niitä harvoja joissa pystyn aika hyvin istumaan pidemmänkin aikaa, mutta näköjään oikein kunnon treeni missä vaaditaan isoa ravia, takajalkoja oikein kunnolla alle jne. ei tee sille hyvää. Myöskään niskassa oleva epämuodostuma ei tykkää kovin isosta ja hieman "hakkaavasta liikkeestä".
   Myös Latessa on näkynyt kovempi treeni. Silläkin kun on myös se mutka selässä, niin kuten aiemminkin olen kertonut, isompi kokoaminen ei välttämättä tee sille hyvää pidemmän päälle. Nyt siis Late on välillä alkanut vastustelemaan, kun pyytää sen kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin välillä pysähtyy potkimaan taaksepäin tai ravistelee päätään. Tämä ei tosin ole mitään uutta, ei kumpikaan minun selkävaivani tai tämä Laten käytös. Ne olivat vain vähän aikaa poissa, kun menimme vähän kevyemmin ja rennommin.
   Se täytyy vielä sanoa, että Late on kyllä alkanut saamaan paremmin lihasta taas ja on pyöreämmässä kunnossa kaikin puolin, kun menty säännöllisesti ja kunnolla.

No, mitä tässä sitten pitäisi tehdä? En ajatellut kuitenkaan liikaa stressata asiasta, mutta tänään tämän selkäkivun kanssa totesin, ettei näin voi jatkua. Jatkossa siis ajattelin, että teemme vain hyvin lyhyitä kunnon työskentelypätkiä, ja jokapäivä ei edes tarvitse vaatia niin paljoa, vaan voimme ottaa vähän rennommin. Valmennukset koitan kestää, mutta toki voin sanoa valmentajalle asiasta ja esim keventää vähän enemmän, ettei selkäni kipeytyisi.
  Näillä mennään mitä on annettu ja muuta ei voi. Tälläiset asiat vaan väkisin vaikuttaa myös treenaamiseen ja tavoitteisiin. Katsotaan mihin rahkeet riittää meillä "puolikuntoisilla", mutta en nyt aijo väkisin vääntää mitään, vaan mennään omilla ehdoillamme rauhassa ja niin, että on kivaa ja pysyttäisiin molemmat kunnossa.
Uskoisin kuitenkin, ettei ole mahdottomuus saada edelleen vaativasta B:stä ihan hyviä tuloksia, kun ollaan niitä jo ennenkin saatu ja vaikka ne takajalat voisivat olla paremmin alla ja kootumpaa menoa välillä, niin ollaan onnistuttu tekemään teknisesti melko hyviä ja tasaisia siistejä suorituksia, joten eiköhän niilläkin jo aika pitkälle pääse.. :)

Tänään otettiin vielä pari ystävänpäivä potrettia karvaisten kavereitteni kanssa.
Hyvää Ystävänpäivää siis kaikille! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti