Hyppypäivä

Olen tässä jo jonkun aikaa haudutellut mielessäni, että voisin taas joskus jotain pikkuesteitä hypätä Latella. Tänään se päivä sitten koitti. 

En ollut suunnitellut hyppääväni tänään, mutta jotenkin ei ollut tänään sellaista fiilistä, että jaksaisi mennä kunnolla koulua, ja koska Late oli aika rauhallisella päällä, päätin hypätä.

Late oli eilen myös vähän laiska, joten ajattelin että vaihtelu voisi tehdä hyvää.

Ilokseni Kivanc sattui tulemaan juurikin tallille kun aloin verkkailemaan, joten saatte jopa ihailla meidän hurjaa esteratsastusta videoilta. ;)

Latella on kyllä niin ihana hypätä varsinkin tuollaisia pikkuesteitä, kun menee niin tasaisesti ja hyvin ja katsoo vähän askeleitakin. Hypyt on myös mukavan pyöreitä, mutta silti pehmeitä. 

   Oli tosi kivaa ja olisi tehnyt mieli hypätä vähän isompiakin, mutta ajattelin, että hyvä lopettaa tällä kertaa tähän kun meni niin sujuvasti. En myöskään tiedä mitä tuo selkäni tykkäisi isommista hypyistä.. Voisihan sitä tässä joskus kesän aikana koittaa..;)

Tässä vähän verkkailua:

Ja sitten pikku-hyppyjä:

Loppuviikon suunnitelmissa on huomenna koulua, helppo A:2 radan osioita ja rata läpi, pe vapaa, la  koulua, radan osioita, su kisat Meri-Teijossa, ratana tuo he A:2 taas vaihteeksi.

Kisat Salossa 17.5

Osallistuimme sunnuntaina 2-tason kilpailuihin Salossa Vaskiolla helppo A:2 luokkaan.
Avustajana mukana oli Maria, joka käy Billnäsissä ja auttelee välillä myös Laten kanssa kotona.

Letitin ja siistin Laten vasta aamulla ja Maria putsasi varusteet. On kyllä ihanaa, nyt kun saa välillä apua kisakuntoonlaitossa/varusteiden kanssa, koska lähestulkoon aina koko ikäni olen joutunut tekemään kaiken alusta loppuun itse. Nyt varsinkin kun on tallilla töissä ja tekee pitkiäkin päiviä, on tosi ihanaa, että saa välillä apua. Siitä on tosi suuri apu, myös ajallisesti.

No jokatapauksessa, lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti Saloa, ja perillä olimme noin puoli kaksitoista. Kävin kansliassa ja tsekkaamassa paikat, sitten laitoimme Laten kuntoon. Aloin verkkaamaan maneesissa. Aurinko paistoi ja itseasiassa varsinkin maneesissa oli tosi lämmin. Myöhemmin siirryin ulos verkkaamaan, koska ulkona sai verkata 4 ratsukkoa kisaradan läheisyydessä. Late oli verkassa kokoajan tosi rauhallinen. Loppuverkassa tuntui jopa hieman liiankin rauhalliselta, vähän löysältä. Olin varannut verkkaan aikaa 40min, mutta jostain syystä se aika tuntui tosi pitkältä. Mietin myös, että lyhyempikin verkka olisi riittänyt, jos olisin tajunnut, että on niin lämmin ilma.

Menin heti kisaradan sisälle, kun edellinen oli lopettanut. Sieläkään Late ei jännittänyt yhtään. Olisi jopa saanut olla hieman pörheämpi. Rata alkoi ihan mukavasti, tuli hyvän suoran linjan ja pysähdyksen, ensimmäiseen keskiraviin lähti hyvin, toinen keskiravi ei niin hyvä, mutta ihan tahdikas sekin. Väistöt sujui ihan ok, vasemmalle ei ihan niin tasainen väistö. Laukkaosuudet sujui mukavasti, mitä nyt ajoittain olisi saanut kantaa hieman paremmin edestä. Ainut rike radassa oli käynninkautta vaihto, jossa Late ei meinannut heti nostaa uutta laukkaa, joten sen numero meni molemmilta tuomareilta neljä puolikkaaksi. Seiskoja tuli kuitenkin myös ihan mukavasti molemmilta tuomareilta. Molemmilta tuomareilta sisääntulosta, ja molemmista laukka-täyskaarroista ja vastalaukoista seiskat. Lisäksi muutamat muut seiskat erinäisistä kohdista, mm. toiselta tuomarilta keskiravista, toiselta keskilaukasta.
Radalla ei tällä kertaa tullut mitään flow-fiilistä, koska tosiaan Late olisi saanut olla jopa vähän energisempi ja kantaa itsensä vielä kevyemmin edestä. Ei kuitenkaan tuntunut niin pahaltakaan, eli ihan mukava fiilis kuitenkin jäi radasta.

Tulokseksi saimme 63,9%, joka on mielestäni hyvä tulos. Starttasin aikalailla luokan alkupäässä, joten Laten hoidettuamme jäimme katsomaan muiden suorituksia ja jännittämään meneekö joku meidän ohi, koska olimme pitkään toisella sijalla. Ainoastaan yksi meni meidän ohi, vaikka aika tiukkaa olikin alkupään sijoitusten kanssa (lukuunottamatta voittajaa joka voitti selkeästi).
Oli kyllä hauska seurata ja jännittää, koska niin paljon oli varsinkin aika loppupäässä hienoja hevosia, että ajattelin niiden menevän meidän ohi.

Niinpä menimme laittamaan Latea kuntoon palkintojenjakoa varten. Ruusuketta Late ei halunnut suitsiinsa, jännittyi heti sen näköisesti, ettei siitä olisi tullut mitään. (Latehan on kerran lähtenyt niin kovaa kun jaloistaan pääsee, kun ruusuke laitettu.. meni silloin varmaan 10 kierrosta niin kovaa kuin pääsi ja minä kiikuin selässä. Sen takia en viitsi ottaa riskiä..)
Laitoin siis ruusukkeen taskuuni roikkumaan, niin että se näkyi. Myös palkintojenjaossa Latella oli pieniä vaikeuksia olla paikoillaan, mutta kyllä se onnistui kuitenkin aika hyvin loppupelissä.

Kotona olimme vasta 7 jälkeen illalla, mutta ei haitannut yhtään, kun tuli mieluista sijoitus ;)

Lopputulos siis 3./37    63,9%.

Kotimäki Dressage Festival 9.-10.5

Vihdoin pääsimme aloittamaan kisakauden Kotimäellä Liedossa 9.5.
Tuolloin lauantaina oli aluekilpailu eli siis 2-tason kilpailu ja luokkana helppo A:2. Sunnuntaina vuorossa oli kansallinen kilpailu (3-taso) ja luokkana helppo A FEI CCIP** kenttäkilpailuohjelma poneille 2007.

Lauantaina kisa-avustajakseni lähti mieheni Kivanc. Onneksi hän oli kuskina, koska matkalla minua jännitti aika paljon. En edes tiedä miksi niin kovasti jännitti, mutta ehkä sen vuoksi, että viimeisistä kilpailuista oli vierähtänyt jo 8 kuukautta. Välillä ihan tärisin, ja purin vain hammasta yhteen. Mietin, että miksi edes jännitän. Vastaus on aina sama, että miten Late käyttäytyy. En siis jännitä niinkään itse suoritusta, vaan sitä, että miten pärjään Laten kanssa ja ettei vaan sattuisi mitään. Lauantaina vielä kun oli melkoisen tuulinen päivä ja silloin yleensä kaikki on jännittävämpää hevosistakin.

Kun pääsimme kisapaikalle ja olin käynyt vessassa ja kansliassa otimme Laten pois traikusta ja aloimme laittamaan kuntoon. Ja kuten aina, minun jännitys oli lähes tipotiessään. Jännitän aina jonkun verran matkalla kisoihin, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta kun alan "tositoimiin" jännitys katoaa. Niin kävi nytkin. Ja varsinkin kun Late oli ihmeen rauhallinen ja rento. Verkassa Late ei kyttäillyt mitään ja oli ehkä rennompi kuin koskaan ennen verkassa. Olin jopa vähän ihmeissäni, että mitäs tämä on. Olin itsekin tosi rentona, koska Latekin oli.
    Verkkailin about 40min, kunnes kuulutettiin, että minä valmistaudun. Yksi ratsukko oli siis jäänyt pois välistä. Ajattelin, ettei se kuitenkaan haittaa, koska minulle oli annettu tarkka lähtöaika ja sitä ennenhän minun ei tarvitsisi aloittaa suoritusta. Minua edeltävä ratsukko lopetti suorituksen ja kysyin vielä verkkavalvojalta, että mitä kello on ja ei kai minun vielä tarvitse mennä, koska minulle tosiaan oli annettu tietty aika. Hän kuitenkin sanoi, että eiköhän sinun pitäisi mennä, ja niin ravasin nopsaan kisaradalle. Toisella pitkällä sivulla oli melkoisen jännittävää, koska sielä oli liput ja pusikot jotka heiluivat tuulessa. Lisäksi pusikon takana oli yleisö ja traileritkin kulki aivan kisaradan nurkalta. Ja koska minulle tuli kiire kisaradalle, en ehtinyt kunnolla näyttää Latelle areenaa ennen suoritusta. Niinpä rata meni piloille, koska Late pelkäsi varsinkin sitä yhtä kulmaa henkensä edestä. Luulin jo kerran, että meidät hylätään, koska Late jäi niin pitkäksi aikaa niskuroimaan, enkä meinannut päästä jatkamaan rataa. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin radan loppuun ja koitin ratsastaa parhaani mukaan. Lisäksi Late rikkoi ekan ravilisäyksen jännityksen takia laukalle (sitä ei ole koskaan ennen tehnyt). Ja koska mun pasmat meni sekaisin, unohdin kerran radankin.

Enpä olekaan ennen näin hankalaa koulurataa kokenut, mutta kokemus se tämäkin. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, koska A) minua ei jännittänyt pätkääkään vaikka Late temppuili B) Ratsastin päättäväisesti loppuun asti C) Pysyin rauhallisena ja ratsastin siististi kaikesta huolimatta. Harmitti kyllä tosi paljon nuo Laten temppuilut, koska olisimme varmasti olleet sijoilla jos olisi mennyt normaalisti, koska meni kuitenkin hyvin verkassa ja radallakin aina pätkiä silloin kun ei pelännyt. Saimme muutamat seiskatkin. Lopputulos oli myös positiivinen yllätys, koska saimme jopa reilut 57%, vaikka pelleilyä rataan mahtui paljon. Eikä edes oltu läheskään viimeisiä, vaikka häntäpäähän toki sijoituttiinkin. Ajattelin, että en olisi mitään voinut tehdä eri tavalla. Ratsastus on siitä jännä laji, että kaikki ei aina ole vain itsestä kiinni, koska mukana on se elävä hevonenkin.

Tässä video alkuradasta ja temppuilusta.

Tässä vielä loppurata, jossa lopulta menee myös tuohon jännään kulmaan ;)

Sunnuntaina minua ei jännittänyt enää niin paljoa, koska ajattelin, että jos eilen pärjäsin Laten kanssa niin pärjään tänäänkin. Ja kun se oli jo kerran nähnyt paikan, niin oletin herran olevan rennompi radallakin tänään. Ajoin itse kisapaikalle, ja mukanani oli yksi tyttö Billnäsistä, Aura, joka olikin reipas auttamaan. :) Tähän väliin kiitokset Auralle ja myös Marialle, joka auttoi kisavalmisteluissa, ilman häntä en olisi ehkä päässyt koko kisoihin, koska en olisi ehtinyt kaikkea tekemään.

Taaskaan Late ei joutunut kauaan trailerissa odottamaan, kunnes otettiin ulos ja laitettiin kuntoon. Verkkasin suunnilleen saman verran kuin lauantaina eli n. 40min. Se tuntui olevan oikein sopiva verkka-aika, ehti hyvin verymään, mutta ei väsähtänyt. Late tuntui verkassa suht. hyvältä. Välillä painoi aavistuksen niskaa alas, mutta sain aika hyvin korjattua. Ei juurikaan kyttäillyt mitään ja oli rento.

Tällä kertaa pääsin ajoissa aitojen sisäpuolelle ja menin heti ravissa näyttämään eilisen jännän nurkan. Tänään se ei onneksi enää edes ollut jännä. Sain lähtömerkin juuri sopivaan aikaan, Late tuntui hyvältä. Lähdin hyvällä fiiliksellä kohti tuomaria, sain suoran linjan ja tahti säilyi. Alussa oli keskiravit lävistäjälinjoilla. Late lähti niihin hyvin, ei painanut kädelle, tahti säilyi. Olin ihan fiiliksissä keskiraveista, koska mun ei oikeastaan tarvinnut tehdä niissä muuta kuin fiilistellä, Late vaan meni tyytyväisesti ja hienossa tahdissa. Avotaivutukset ei onnistunut niin hyvin kuin harjoituksissa, painoi vähän niskaa alas ja jäi paikoilleen. Ei ne kuitenkaan kovin huonostikaan mennyt, numeroina 6 ja 6,5. Pys. ja peruutus meni myös semihyvin. Keskikäynti ja lisätty käynti ei sujunut kovinkaan hyvin, ne ovat aina vaikeat Latelle. Energia ja letkeys uupui. En kuitenkaan uskaltanut ratsastaa paljoa eteen, koska sitten se helposti rikkoo raville. Laukkaosuuteen olin itse tyytyväinen. Late lähti aika kivasti keskilaukkoihin ja vastalaukatkin sujui ihan tahdikkasti. Käynninkautta vaihto meni piloille, koska se tuli kohti katsomoa ja Late lähes pysähtyi siinä. Kokonaisuudessaan radasta jäi hyvä fiilis ja olinkin liian fiiliksissä kun ratsastin kohti lopputervehdystä. Mietin vaan miten hyvältä Late tuntui, ja että nyt ratsastan vielä ihan suoran linjan ja pysähdyksen, kunnes tajusin, että mun olisi pitänyt pysäyttää jo!! Tässä ohjelmassa kun pysähdys tuli keskellä, ei viimeisessä kirjaimessa! En muistanut sitä tarpeeksi ajoissa ja pysäytin myöhässä. Arvatkaa harmittiko? Onneksi en saanut siitä miinuspisteitä väärinratsastuksesta, koska pys. eii ollut niin paljoa myöhässä. Sain kuitenkin kommentit, pys. myöhässä ja sen takia huonommat numerot.

No ei siinä mitään, olin kuitenkin tosi tyytyväinen kokonaisuuteen ja varsinkin Lateen! Mutta, kun kuulin, että olen ekana ei sijoittuneena, alkoi kaivelemaan. Ja kun luokka loppui ja selvisi, että jäin vain 1,5 pistettä sijoituksesta, alkoi kaivelemaan vielä enemmän. Ääh, en ole oikein vieläkään päässyt asiasta yli, koska olisimme varmasti saaneet tuon 1,5 pistettä enemmän ihan helposti, jos vain olisin muistanut pysäyttää oikeassa kohdassa! Todella harmittaa. No nyt on tasapeli, Late mokasi eilen, minä tänään. Ens kerralla sitten pitäisi molempien onnistua ;) 

Lopputulos sunnuntailta oli siis 62,38% ja olimme 6./18 eli ensimmäisiä ei sijoittuneita. Ei kuitenkaan ollenkaan huono tulos kansallisista, vaikka vähän hampaan koloon jäikin ;)

Uutta yritystä toivon mukaan ensi sunnuntaina Salossa aluekisoissa, jossei mitään esteitä tule matkalle.

Tässä vielä lyhyt video sunnuntain tahdikkaista keskiraveista. Harmi, että videon laatu vähän pissii.

Mitä piditte tästä kisapostauksesta? Onko jo liikaa kuvia ja videoita, vai tykkäättekö? Kisoissa oli aika paljon kuvaajia ja mielestäni aika montakin onnistunutta otosta, joten ostin aika paljon kuvia. En vielä tähän postaukseen laittanut ihan kaikkia ;)

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Annika Mäki.

Kuvia ja video treeneistä, mietintää kuolaimista..

Olen nyt viikon verran ollut töissä taas normaalisti sairasteluni jälkeen. Samoin Late on ollut normaalisti liikkeessä viikon, sitä ennen sairaslomalla ollessani se lähinnä lomaili, kaksi kertaa tytöt kuitenkin juoksuttivat sen tuolloin.

Hieno mies <3

  Olen nyt viikon aikana ratsastanut vain kolmipalalla, ja olen kokeillut asettaa turparemmiä vähän eri korkeuksille ja kokeillut ilman alaturpista ja alaturpiksella, niin että se on ollut löysemmällä ja kireämmällä. Late kun tosiaan on aukonut sitä suutansa vähän liikaakin ja välillä pelleillyt kielen kanssa. Paras ratkaisu taisi olla alaturpiksen kiristys, koska silloin suu pysyi parhaiten kiinni ja kieli lähes kokoajan suussa. Eläinlääkäri myös kurkkasi tällä viikolla Laten suuhun ja sanoi, ettei sielä ole mitään mikä aiheuttaisi suunaukomista. Satulankin pitäisi olla ihan sopiva, joten luulenpa, että Latelle on tullut vain huono tapa tuosta suu- ja kielihommasta. Sen vuoksi uskalsin kiristää alaturpista. Olen myös ajatellut koittaa remonttiturparemmiä tässä jokupäivä.
 

Tässä näkyy, kuinka Late hieman näyttää välillä kieltä :( Tosi harmillista, kun kuitenkin tuntuu tosi kevyeltä ja hyvältä edestä.

Muuten Late on ollut ihan mukava ratsastaa. Joanna oli kuvaamassa meitä tiistaina, ja tässä postauksessa kuvia meidän menosta.

Kenttä on ollut aika märkä tällä viikolla, kun on satanut sen verran, mutta on siinä kuitenkin pystynyt ratsastamaan, mutta ratsastettava alue jäänyt vähän pienemmäksi. Joanna myös kuvasi kun yritin jotenkin sovelletusti ratsastaa pari rataa läpi tiistaina. Laitan tähän loppuun yhden videon, jossa harjoittelen helppo A:2 rataa.

Toivottavasti nyt sitten pysytään molemmat kunnossa minä ja hevonen, jotta päästäisiin ensi viikonloppuna kisoihin! Olen ilmoittautunut Kaarinaan Kotimäki Dressage festivaaleille. Lauantaina alueluokkaan, sunnuntaina kansalliseen ja molempina päivinä helppoa A:ta.

Nyt pitäisi vielä päättää millä suitsituksella/kuolaimilla kisoissa ratsastan. Kokeilen ensi viikolla miltä kanki tuntuu tauon jälkeen ja availeeko sillä paljon suutansa. Molemmissa kuolaimissa on puolensa, vaikea päättää kummilla menisi..

rakkautta

Tässä vielä linkki siihen videoon.

Innolla kisoja odottaen //Hansu

Ratsastajan kilpailuihin valmistautuminen

Ajattelin tänään kertoa teille miten itse valmistaudun kilpailuihin, niin henkisesti kuin fyysisestikin, sekä muutenkin mietteitäni tästä aiheesta.

Ensinnäkin henkinen valmistautuminen kilpailuihin on hyvin tärkeää, oikeastaan ainakin yhtä tärkeää kuin ns. fyysinen valmistautuminenkin ja molemmat kannattaa aloittaa jo ajoissa. Jos aloitat liian myöhään, siitä seuraa lähinnä vain stressi, ja se ei johda hyviin tuloksiin.
Tottakai fyysinen harjoittelukin on tärkeää, mutta ihmisestä riippuen henkinen puoli on tosiaan yhtä tärkeä, toisille jopa tärkeämpikin. Jos psyyke ei kestä, ei tule itse suorituksestakaan mitään.

Mistä sitten aloittaa?

Ensinnäkin ratsastuksessa ei kannata hätäillä. Maltti on valttia tässä lajissa ja  perusratsastus on kaiken A ja O. Eli tämä tuttu fraasi jonka ehkä moni on jo aiemmin kuullut, niin talokin kannattaa rakentaa niin, että perustus eli pohjatyö on tehty vahvasti ja se on kunnossa, sitten voidaan lähteä rakentamaan päälle enemmän. Taloa ei myöskään rakenneta hetkessä, se vaatii aikaa. Mutta kun tämä talo on kunnolla rakennettu perustuksiaan myöten, se on myös kestävä. Jos perustuksia taas ei ole rakennettu kunnolla ja hätäillään, koko talo romahtaa. Tätä samaa voi siis soveltaa ratsastukseen.
   Tämä taas liittyy sillä tavalla kilpailuihin valmistautumiseen, että mielestäni kilpailuihin lähtöäkään ei kannata hosua. Ensin kannattaa harjoitella tarpeeksi paljon kotona, että saa homman toimimaan sen verran hyvin, että on oikeasti fyysiset mahdollisuudet selvitä kilpailuluokasta saaden edes tyydyttävän tuloksen.

Toiset lähtevät hakemaan kilpailuista kokemusta, toiset menestystä. Kannattaa ajoissa miettiä, mitä itse lähdet kilpailusta hakemaan ja miettiä myös luokka johon osallistut sen mukaan. Itse valitsen aina luokan siten, että pystyisin siinä menestymään, eli sijoittumaan ja saamaan yli 60%. En kuitenkaan halua "viedä tikkareita lapsilta" eli sekään ei ole järkevää, että osallistuu luokkaan joka on ratsukolle aivan liian helppo. Mitä ratsastaja oikeasti edes saa siitä, jos radassa ei ole enää mitään haastetta ja vie vain voiton toisilta kerta toisensa jälkeen. Tavoitteellinen ja oikeasti menestystä haluava ratsastaja kuitenkin haluaa myös nostaa tasoaan kokoajan pikkuhiljaa, eikä jäädä liian helpolle tasolle viemään jatkuvasti voittoja. (Se on sitten eri asia jos on kansaenvälisellä GP-tasolla, eikä enää voi nostaa tasoaan. ;) )
Onneksi nykyään on kuitenkin myös aika paljon luokkarajoituksia, ettei voi osallistua liian helppoon luokkaan jos on jo kilpaillut vaativammalla tasolla, saatinka pärjännyt sielä.
   En kuitenkaan ymmärrä sitäkään, että lähdetään luokkaan joihin ei olla vielä valmiita. Mitä järkeä lähteä esittämään rikkeellistä suoritusta kilpailuhin? Tässä kohtaa tullaan kuitenkin siihen, että emme voi tietää mikä on ratsukon tilanne. Jos ratsukko on vasta aloittanut kilpailu-uran tai jompi kumpi hevonen tai ratsastaja on kovin kokematon, tuolloin radalla voi tapahtua melkein mitä tahansa. Mutta senpä takia juuri, tällaisen kokemattoman ratsukon kannattaisi valita mahdollisimman helppo luokka ja aloittaa harjoitus- tai seuratasolta ja hakea sieltä kokemusta. Jotta kokemusta saa tarpeeksi, yleensä yksi rata ei riitä, niitä tarvitaan alle useampia. En toki kiellä sitä, joskus kokeneimmillekin voi tapahtua yllätyksiä radalla, eläviä olentojahan tässä ollaan.

Tykkään nykyisestä kilpailujärjestelmästä, jossa pitäisi edetä urapolun mukaisesti eli siirtyäkseen korkeammalle tasolle, vaaditaan helpommalta tasolta tietty tulos. Toisaalta ei voi myöskään palata liian helpolle tasolle, vaan tulee kilpailla niin sanotusti omalla tasollaan. Minulle tämä kilpailujärjestelmän uudistus ei ollut sinänsä mitään uutta, niinkuin ei varmasti monelle muullekaan koska suurin osa ratsastajista varmasti kuitenkin on edennyt urapolun mukaisesti. Näin olen myös itse tehnyt. Itse olen suurimmaksi osaksi aloittanut uuden hevosen kanssa seuratasolta, luokan olen valinnut hevosen koulutustason mukaan, mutta mieluummin helpompi luokka kuin liian vaikea. Se, että montako suoritusta tarvitaan sitten seuratasolla siirtyäkseen aluetasolle, tai tyyliin helposta B:stä helppoon A:han kertoo se miten suoritukset ovat menneet, millaiset ovat olleet tulokset, oma fiilis ja myös miten kotona menee.

Laten kanssa aloitin aluetasolta, mutta kuitenkin helppo B luokalla. Uskalsin aloittaa aluetasolta, koska itse olin kilpaillut paljon, ja myös Late oli ollut ennen kouluaitojen sisäpuolella. Sijoituimme tuolloin ensimmäisissä kilpailuissamme neljänsiksi saaden jotakin reilut 61%. Tulos kertoi meidän olevan oikealla tasolla. Niinpä jatkoin helppo B luokissa, myös seuratasolla, jotta Late sai lisää ratarutiinia, koska tuolloin ei löytynyt paljoa aluetasolta sopivia luokkia. Sijoituimme seuratasolla ja saimme helposta B:stä 65% tason tuloksia, silloin rohkenin kokeilla seuratasolla helppoa A:ta. Tuolloin ei vielä tullut kovin hyviä prosentteja, jotakin 57%, niinpä ajattelin, ettei olla vielä ihan sillä tasolla. Jatkettiin kotitreenejä, niin että päästäisiin parantamaan helppo A tulosta. Aluekisoissa tuli helposta B:stä 65 ja 66%, sijoittuen. Silloin ajattelin, että on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Aloin kilpailemaan aluetasolla myös helppoa A:ta. Ensimmäisestä aluestartista saimme jotakin 59%, se kertoi minulle, että voimme jo kisata sillä tasolla, mutta paljon on vielä parannettavaa pärjätäkseen. Jatkoimme kotona ahkerasti treenejä. Niinpä saimme samalla kaudella vielä helppo A sijoituksen yli 63% tuloksella, silloin tiesin, että nyt olemme helppo A tasolla, eikä enää osallistuta helppo B luokkiin. Seuraavalla kaudella kilpailimmekin vain helppoa A:ta ja koska aluetasolta tuli lähes aina yli 60% tulos ja sijoitus, kilpailin myös muutamat kansalliset helppo A:t, joista yhdestä sijoitus ja 63%.
Näin ollen, aion vielä jatkaa tällä kaudella alue- ja kansallisella tasolla helppo A luokissa, koska voittoa siltä tasolta ei ole vielä tippunut, vaikka sijoituksia onkin ja kansallisia tuloksia haluan parantaa. Lisäksi aiomme myös kilpailla muutamat vaativa B-luokat, koska Late alkaa olla niihin valmis.

Palataksemme varsinaiseen kilpailuun valmistautumiseen, niin kun on selvillä millä tasolla on yhdessä hevosensa kanssa, voi harjoitella jo paljon ennen kilpailua sen tason tehtäviä (ja vähän vaikeampiakin), sekä tietenkin niitä aina niin kuuluisia perusharjoituksia. Sillä kun kilpailukutsu saapuu, ei kilpailuun ole välttämättä enää niin paljoa aikaa. Kun kutsu kuitenkin saapuu, ja näet mitä luokkia on tarjolla, niin mietit sen sopivan luokan/luokat. Kannattaa myös keskustella luokkavalinnasta oman valmentajan kanssa.
   Alat harjoitella radan osioita hevosesi kanssa ja ratsastat silloin tällöin myös koko radan läpi. Rataa ei kuitenkaan kannata ratsastaa kokonaisuudessaan liian montaa kertaa läpi, koska hevoset on niin viisaita, että oppii ennakoimaan tehtäviä ja sen vuoksi voi tulla rikkeitä. Jotkut hevoset myös saattaa kyllästyä rataan, sekään ei ole hyvä juttu. Radan osioita voit kuitenkin harjoitella niin paljon kuin haluat ja yhdistellä niitä vaikka muihin erilaisiin tehtäviin. Jos tehtävät tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta jo harjoituksissa, niin silloin sinun pitäisi valita helpompi luokka. Pohdi ja kysele myös valmentajaltasi mitä mieltä hän on. Tehtävien kuitenkin pitäisi tuntua harjoituksissa mukavilta. Vaikka niissä voi olla vähän haastetta, pitäsi niiden kuitenkin onnistua harjoituksissa melko hyvin, jotta voit kisoissa onnistua liikkeissä. Kisatilanne on kuitenkin vähän eri, joten harvoin tehtävä onnistuu kisoissa ihan niin hyvin kuin harjoituksissa. Kuitenkin jos yksi tai kaksi kohtaa radassa tuntuu vaikealta, niin se ei maailmaa kaada, jos kuitenkin kaikki muu sujuu mukavasti. Jollain hevosella voi olla vaikka huono käynti. Ei sen takia tarvitse kuitenkaan olla kisaamatta, jos muut askellajit kuitenkin ovat sujuvia niin sillä saa kompensoitua pisteitä. Tai jos takaosankäännökset ei ole täysin sujuvia, mutta muuten tehtävät sujuu, niin voi silti osallistua luokkaan.
Itse tykkään myös videoida harjoituksia ja tietenkin myös kisoja, koska niistä oppii tosi paljon.

Eli siis kun fyysiset edellytykset ovat hyvät kilpailuihin, aloitetaan henkinen valmentautuminen. Tässä tärkeimpänä osana on mielikuvaharjoittelu. Jo monta viikkoa ennen kilpailua, kannattaa mielikuvaharjoitella ohjelmaa jonka aikoo kilpailuissa ratsastaa. Lisäksi minä ainakin teen mielikuvaharjoittelua koko kilpailutilanteesta. Mielikuvaharjoitelessa keskity tarkasti ja unohda kaikki mitä ulkopuolella tapahtuu. Kaikki mitä mielikuvaharjoitteletkin, tee se niin kuin se olisi totta, ja positiivisesti, Mieti, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista, ja mieti kaikki niin tarkasti kuin mahdollista. Ota kaikki aistit käyttöösi. Esimerkiksi itse aloitan mielikuvaharjoittelun siitä, kun saavumme kisapaikalle. Näen miltä kaikki näyttää, ja miltä kaikki tuntuu, mitä kuulen. Mietin kaiken lähes askel-askeleelta, kun menen kansliaan ilmoittautumaan, laitan hevosen kuntoon ja verryttelyn. Tämä voi olla hieman vaikeaa, koska et välttämättä tiedä millaiseen paikkaan olet menossa, mutta silti pystyt tätäkin mielikuvaharjoittelemaan. Suorituksen mielikuvaharjoitteleminen onkin hieman helpompaa.
Mieti se täysin kuin se olisi todellisuudessa, kuinka istut hevosen selässä, miltä tuntuu, miltä näyttää. Keskity täysillä vain omaan suoritukseesti. Mieti jokainen askel, puolipidäte, tehtävä tarkasti. Kaiken pitäisi sujua täydellisesti. Jos ei suju, niin sitten tulet tehtävän uudelleen,mielikuvaharjoittelet niin kauan, että kaikki sujuu hienosti ilman virheitä ja ilman mitään negatiivista. Itse kuitenkin joskus huomaan, että mielikuvaharjoituksissa hevonen tekee jotain, mikä ei kuulu täydellisyyteen, silloin mietin mitä teen, jotta saan asian korjattua ja menee taas hyvin. Siltikin mielikuvaharjoittelen taas uudelleen, niin kauan että menee hyvin.
 
Mielikuvaharjoittelun lisäksi henkisessä valmistautumisessa on tärkeää, että sinulla on tavoitteet kilpailuun. Mieti mitkä tavoitteet on ja koeta päästä niihin. Kilpailijalla tulisi olla voitontahtoa, ja ainakin menestyvillä kilpailijoilla sitä onkin. Miksi he muuten kilpailisivat?

Keskittyminen on hyvin tärkeää. Varsinkin itse kisapäivänä. Keskity vain kilpailuun, hevoseesi, ratsastukseesi, suoritukseesi, älä muuhun. Muista myös edellispäivänä oikea ruokavalio ja kunnon yöunet, silloin keskittyminen on helpompaa.
Todella tärkeää on hengitys. Jos sinua jännittää, hengitä syvään, kylkiin asti nenän kautta ja suun kautta ulos, huomaat kuinka koko kroppasi rentoutuu väkisinkin. Kuulostaa oudolta miten noinkin pieni asia voi auttaa, mutta niin se vaan voi.

Muista syödä oikein! Helposti jos kisat jännittää, ei tee mieli syödä. Syömättömyys ei kuitenkaan ole hyväksi, sillä silloin verensokeri laskee ja kroppasi ei jaksa antaa kaikkeaan. Itse syön jotakin kevyttä mutta energiaa antavaa kuten banaania, salaattia, myslipatukoita, tai jotakin niistä. Juominen on myös tärkeää, mutta juuri ennen ratsastusta ei kannata juoda älyttömästi, sen tietää varmaan kaikki :D Muuten hölskyy vatsassa ikävästi.

Minä itse tykkään mennä vaan yhden radan kerrallaan, yhdessä kilpailussa jos saan valita, koska minun parhain "latautuminen" riittää vaan yhdelle radalle. Sen takia olen enemmän yhden hevosen ihminen, enkä mikään huippu kilparatsastaja. Toki menen joskus useammankin radan ja pystyn siihen, mutta parhaan suorituksen saan aikaan kun menen vain yhden.
 Kun on kilpailupäivä, keskityn kilpailuun. Tykkään eniten lähteä kisoihin mieheni kanssa, koska en ole juuri ennen kisaa kovin puheliaalla päällä. Tykkään olla aika hiljaa, tehdä vielä mielikuvaharjoittelua, rauhottua, keskittyä. Toki juttelenkin välillä, mutta tarvitsen silti tietynlaisen "rauhan" päähäni ennen kisaa :D

  Kun on suorituksen vuoro, annan siellä kaikkeni. Unohdan kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Keskityn vain itseeni ja hevoseeni, meihin. Pyrin ratsastamaan niin hyvin kuin mahdollista.
Mietin radalla kokoajan sitä mitä teen ja myös hieman seuraavaa tulevaa tehtävää. Jos tulee virhe, siihen ei saa tarttua yhtään vaan ajatella enemmänkin, että teen loppuradan niin hyvin kuin mahdollista. Täytyisi vaan jatkaa suoritusta, eikä jäädä yhtään kiinni menneeseen. Ennen en onnistunut siinä, vaan tartuin virheisiin. Nyt  kun olen kilpaillut aika paljon, ja saanut kokemusta niin osaan jatkaa rataa jo aika hyvin vaikka virhe sattuisikin.
   Kilpailupäivän jälkeen olen yleensä rättiväsynyt, koska olen ollut niin latautunut ja antanut kaikkeni. Mutta jos on saanut ruusukkeen, voi sitä tyytyväisyyden määrää. Jos taas ei ole saanut, niin nokka kohti uusia kilpailuita, mutta täytyy käydä suoritus vielä muutamaan kertaan läpi, että mikä siinä onnistui ja mikä ei. Miten voin korjata asioita, että seuraavassa kilpailussa onnistuisin paremmin.

Jos itse koet että tarvitset apua henkisessä valmentautumisessa, siihen löytyy nykyään hyviä valmentajia. Itse olen käynyt kahdella hyvin erilaisella henkisen valmennuksen luennolla, toinen koski ylipäätänsä hevosharrastusta ja ratsastusta, toisessa keskityttiin lähinnä kilpailemiseen. Paljon ennen luentoja olen kyllä tehnyt mielikuvaharjoituksia, mutta aina niiden tärkeys on vain korostunut. Luennoilla on ollut myös muuta mielenkiintoista, esim pelkoja ja jännityksiä koskevia asioita ja hyviä hengitysharjoituksia. Suosittelen.

Kilpailemisen pitäisi olla kivaa, minulle se on ainakin sitä suurimmaksi osaksi. Siksihän sitä teen. :)

Lyhyesti kooste vielä loppuun, eli menestys kilpailuissa vaatii pitkäjänteisen, kovan työn ja hyvää henkistä kanttia.

Tämä oli ensimmäinen postaus kunnon aiheesta, eikä vaan minusta tai Latesta. Kertokaa ihmeessä palautetta! Risuja ja ruusuja kehiin vain, koitan kestää ;D

Ja tsemppiä kaikille kisoihin, millä tasolla sitten ikinä kilpailettekaan! :)

Kun hevonen ei meinaa lihoa

Tässä kipeänä ollessani olen selaillut paljon vanhoja kuvia. Olen tiennyt, että Late on saanut paljon massaa tässä reilun parin vuoden aikana, mutta pakko myöntää, että nyt vasta tajusin kuinka laiha Late on jossain vaiheessa ollut. 

Karva kiiltää, mutta kovin on polle hoikka vielä tässä

Laten tullessa minulle syksyllä 2012 se ei ollut laiha, eikä massiivinenkaan vaan siltä väliltä. Se oli kuitenkin ollut aika pitkällä sairaslomalla ja vasta vähän aikaa liikutuksella, niin sillä ei juurikaan ollut lihasta. Minulle tullessani aloin ratsastamaan sitä heti säännöllisesti ja kokoajan pikkuhiljaa kuitenkin vaatimaan lisää ratsastuksessa. En tiedä johtuiko siitä, mutta Late laihtui hieman lisää. Laihaksi sitä ei kuitenkaan voinut vielä silloin sanoa, lähinnä hoikaksi. Ruokaa se on kuitenkin saanut reilusti. Syötin sille pitkään heinän ja peacemakerin lisäksi reilusti greenlinea eli viherpellettiä. Keväällä 2013 tutkitutin Laten ulostusnäytteen, eikä siinä ollut sanomista.

Kesällä 2013 Late siirtyi toiselle tallille kesäksi ja alkoi laihtumaan lisää. En ymmärrä miksi, koska olin sanonut, että sille annettaisiin paljon heinää ja lisäksi kuskasin peräkärryllä vihreää sille jota annoin reilusti. Aloin syöttämään Latelle myös peacemakerin ja viherpelletin lisäksi soijarouhetta ja progut:ia

Luulenpa, että talli oli Latelle hieman stressaava, koska sielä oli enemmän toimintaa kuin aikaisemmilla talleilla joissa Late on ollut, ihmisiä kävi enemmän, rytmit ei ihan niin tasaiset kuin aiemmilla talleilla.. Ehkäpä se siis stressasi sielä. Late ei kuitenkaan kovin kauaa ollut kyseisellä tallilla, kun siirtyi takaisin samalle tallille jossa oli ollut ensimmäisen talven minulla. Late alkoi taas lihomaan hieman takaisin, vaikka kokoajan toivoin, että saisi lisää ja lisää massaa. Keväällä 2014 Late näytti jo melkoisen hyvältä. Mielestäni Late viihtyi tuolla tallilla ihan hyvin, ei vaikuttanut stessaantuneelta. Kokoajan on kuitenkin ollut todella pienestä kiinni sen laihtuminen, en tiedä mistä johtuu.

Tässä kuvassa ei enää ihan niin laiha, ja aavistuksen jo saanut lihasta, mutta paljon vielä vailla massaa. Huomioikaa, kuinka karva kuitenkin taas kiiltää.

Kesällä 2014 Late siirtyi sen omistajien tallille tuttuun ympäristöön ja pääsi myös laitumelle. Late oli tyytyväinen sielä eikä juurikaan laihtunut tai lihonut, pysyi ihan ok kunnossa.

Nyt 2015 vuoden alusta Late on ollut kanssani täällä Billnäsissä ja pyöristynyt nyt ihan viimeaikoina vielä entisestään. Olen antanut Latelle niin paljon heinää kun se syö ja pyytänyt myös muita toimimaan näin. Välillä se kylläkin vähän sotkee heinää, mutta parempi niin kuin, että laihtuisi! Ja heinän sotkeminen johtuu mielestäni siitä, että Late välillä pyörii karsinassa, koska on sen verran energinen tyyppi.

Tällä hetkellä Late ei syö mitään lisärehuja, ainoastaan paljon heinää ja peacemakeria 4l päivässä. 

Late on myös todella korkea, pitkäjalkainen ja lyhytrunkoinen, joten senkin takia näyttää helposti hoikalta. Yleensä jos se laihtuu niin vatsa lähtee nosemaan "vinttikoiramaisesti", mikä on kovin ikävää. Laten karva on onneksi aina ollut hyväkuntoinen ja kiiltävä. 

Tässä kuva viimekaudelta (2014) jolloin Late on jo suht. hyvässä kunnossa ja lihastakin jo enemmän.

Late on hyvin energinen ja välillä vähän stressaavakin, niinkuin tästä tekstistä jo aiemmin selvisi. Yleensä kävelee paljon tarhassa ja jopa hölkkäilee ja juoksee välillä. Sekin varmasti kuluttaa, joten se täytyy ottaa huomioon ruokinnassa.

Lihasmassaa on ollut vaikea kasvattaa kunnolla, niin kauan kun ei ole ollut sitä toisenlaista massaa. Pikkuhiljaa lihasta on kuitenkin alkanut kehittymään. Olen tällähetkellä erittäin tyytyväinen Laten etuosaan, kaulan lihakset ovat todella hyvin kehittyneet. Takaosakin on toki paljon pyöristynyt lähtökohdasta, mutta sinne toivoisin vielä lisää lihasta. Late ei nyt myöskään saa yhtään laihtua, vaan mieluummin vieläkin hieman lihoa. Olen kuitenkin tosi iloinen, että Late on jo noin hyvän näköinen!

 Voitte kauhistella nyt tuota before kuvaa ja ihastella after kuvaa ;)

Ensimmäinen kuva on otettu kun Late on "pahimmillaan" ja toinen kuva kun Late on mielestäni paremmassa kunnossa kuin koskaan eli nyt 2015 keväällä.

Haluan vielä loppuun sanoa, että te joilla on vähän pulleat hevoset niin olkaa tyytyväisiä. ;) Kokemuksieni mukaan laihduttaminen on kuitenkin helpompaa kuin tämä jatkuva hevosen lihottaminen ja stressi ja pelko siitä, että hevonen taas laihtuu. Uskon ja toivon, että Laten suunta tästä on kuitenkin vain parempaan, kun nyt jo näin pitkälle ollaan massan kasvatuksessa päästy. :)

Niin ja jos jollain on samaa ongelmaa, että hevonen laihtuu, niin syöttäkää hyvälaatuista heinää niin paljon kuin hevonen vain syö. Toki on tärkeää myös tarkistaa oikea väkirehun määrä, mutta se heinä (korsirehu) on kuitenkin hevoselle se kaikkein tärkein ja sen syöminen myös poistaa stressiä jos sitä hevosella on. Jos laihtuminen silti jatkuu, niin kannattaa tutkituttaa paremmin mikä on vikana.

Ja ihan loppuun vielä, että en halua syyttää Laten hoikkuudesta ketään tallin omistajia tai ketään muutakaan. Late vaan ei ole sitä helposti lihovaa sorttia, vaan päin vastoin.

Late the kouluhevonen. Vai oliko se sittenkin estehevonen? ;)

Ajattelin tänään kertoa vähän lisää Laten taustasta ja suvusta. 

Ensinnäkin Latehan on rodultaan oldenburg springpferd. Se on tullut Suomeen Saksasta ja sen kasvattaja on Sosath Gerd. 

Sosath on melko kuuluisa urheiluhevosten kasvattaja saksassa. Hänellä on useita menestyneitä kasvatteja.

Tässä linkki Sosathin sivuille.

Laten suku on estesukua ja sen isän isä Landor S on GP-tason estehevonen, joka on myös periyttänyt paljon hyviä estehevosia. Laten omat vanhemmat eivät ole varsinaisesti jalostushevosia, koska sen emällä ei ole muita varsoja ja isälläkin vain yhteensä 4 jälkeläistä.

   Laten isä Lycos on kuitenkin pärjännyt hyvin myös korkealla tasolla estekilpailuissa. 

Täällä lisätietoa, pari kuvaa ja video Laten papasta Landor S:stä.

Tässä Laten isä Lycos hyppää.

   Latella itselläänkin olisi kykyjä estepuolelle. Mikäli Laten kroppa olisi täysin kunnossa, siitä olisi ollut varmasti vaikka mihin estepuolella ainakin. Ja mikäli minulta kysytään niin aika pitkälle koulupuolellakin ;) Laten entinen omistaja Nea kisasi Laten kanssa jonkunverran esteillä. 

   Itse keskityn nykyään vallan koulupuoleen, jota monet ovat toisaalta ihmetelleetkin. Eli tosiaan en hyppää juurikaan nykyään sen takia, koska selässäni ja niskassani on sen verran sanomista, että se olisi riski. En myöskään halua hypyttää Latea paljoa, koska silläkin on vähän ongelmia kropassa ja haluan, että se kestäisi koulupuolella mahdollisimman pitkään. Esteratsastus kuitenkin rasittaa enemmän, niin haluan säästää Lateakin. Joskus harvoin kuitenkin hyppäämme pieniä esteitä mielenvirkistykseksi ja jumppailumielessä. :)

Tässä muutama kuva todistusaineistoksi, että Late osaa hypätäkin ;D Kuvissa Laten entinen omistaja Nea. Kolme viimeistä kuvaa on kuvannut Roosa Saarinen, ensimmäisen Rilla Laine.

Miten Latesta sitten tuli kouluhevonen?

No, en tiedä voiko sitä varsinaisesti vieläkään sanoa kouluhevoseksi, koska emme ole vielä päässeet starttaamaan sitä vaativaa kisoissa. Helppoa A:tahan menee periaatteessa hevonen kuin hevonen. Tosin ei siinäkään kaikki pärjää, mutta Laten kanssa olemme pärjänneet hyvin helpossa A:ssa kansalliselle tasolle asti ja tekee harjoituksissa joitakin vaativan liikkeitäkin, niin ehkä sitä voi pikkuhiljaa alkaa kutsua kouluhevoseksi. ;)

Kerran erään valmentajan kanssa juteltiin, että estesukuisista hevosista voi hyvinkin saada kouluhevosia, koska niillä usein on varsinkin hyvä laukka ja voi olla liikettäkin. Sen sijaan kouluhevosista voi olla vaikeampi estehevosta, tosin ei sekään mahdotonta ole.

Näin Latessa heti potentiaalin koulupuolelle sen tahdikkaiden liikkeiden ansioista ja lupaavalta on näyttänyt tähän asti kisaradoillakin. Katsotaan nyt mihin rahkeet riittää.

Minulle Late ei ole estehevonen tai kouluhevonen, vaan paras ystävä, harrastuskaveri ja kilpakumppani.