Yhteenveto menneestä kisakaudesta ja tavoitteita tulevaan

Niinkuin otsikko kertoo, ajattelin lyhyesti kertoa menneestä kisakaudesta ja miettiä tavoitteita tulevalle.

Mennyt kausi 

Kausi 2015 meni Laten kanssa kokonaisuudessaan mukavasti. Sijoituksia ei tullut niin montaa kuin edellisellä kaudella, mutta pääsimme nyt nousemaan vaativa B-tasolle.
   Kisasimme siis kuluneella kaudella helppo A ja vaativa B luokkia 2- ja 3-tasoilla. Kaudella 2014 kisasimme vain helpossa A:ssa.

Kaudella 2015 2-tason startteja kertyi 9, joista viisi sijoitusta. Sijoituksista kaksi olivat vaativa B tasolta, itseasiassa toinen niistä voitto. 3-tason startteja kertyi vain 4, joista ei tänä vuonna tullut sijoituksia, vaikka kerran jäätiinkin vain siihen 1 pisteen päähän sijoituksesta...
Juu arvatkaa kaiveleeko se vieläkin tuolla hampaankolossa...;)
No tulokset olivat kuitenkin ihan hyviä 60% ja yli. Olisin halunnut kisata enemmänkin "kansallisen" tason kisoja, mutta niitä oli aika vähän tänä vuonna lähiseuduilla.

Tosiaan olen kovin tyytyväinen kuluneeseen kauteen, koska teimme tasaisen varmaa työtä, tasaisia siistejä ratoja, hyviä tuloksia. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että nousu vaativa B-tasolle meni niinkin hienosti, että sijoituimme ja jopa voitimme siinä saaden lähes 64%. Voitto oli ihan mahtava juttu, ja olen siitä edelleenkin niin onnellinen ja kiitollinen. Voitto niin harvoin osuu kohdalle, vaikka sijoituksia onkin aika paljon. Myös kansallisesta vaativasta B:stä saimme 60%, johon olin tyytyväinen.

Pari huonoakin rataa kauteen mahtuu, mutta onneksi vain pari. Toinen niistä oli kauden ensimmäinen rata, jolloin Late pelkäsi liehuavia lippuja ja tuulessa heiluvia puskia. Annettakoon se siis anteeksi. Toisellakin kertaa mahtui kyllä pari mörköä radalle, eikä ihan keskittymistä löytynyt.

Jokatapauksessa kauden päätteeksi saavutimme hienon kolmannen sijan Etelä-Suomen senioreiden ratsukkokohtaisessa aluerankingissa!

Olen tyytyväinen myös siihen, että Late on saanut kisarutiinia sen verran, että se käyttäytyy jo rauhallisemmin ja rennommin kisoissa. Latella on myös kiva olla aitojen sisäpuolella, koska se kulkee omalla moottorilla ja jotenkin huomaan, että se itsekin oikeasti tykkää kisaamisesta.

Tavoitteet kaudelle 2016

Tavoitteena tulevalle kaudelle on jatkaa Laten kanssa vaativa B-tasolla, ja saada myös vaikeampia sen tason ohjelmia alle. Voi olla, että silti jokunen helppo A:kin tulee mentyä. Toivon, että 3-tason kisoja järjestettäsiin enemmän, jotta pääsisimme starttaamaan enemmän sillä tasolla, vaikka eniten varmasti tuleekin kisattua 2-tasolla.
   Toivottavasti ensi kaudella tulisi taas joku kansallinenkin sijoitus ja aluetasolta odotan menestystä. Lisäksi tavoitteena (niinkuin aina) saada yli 60%, riippuen ohjelmasta, vaikeammissa ohjelmissa voin olla tyytyväinen 60%, mutta helpommista pitäisi tulla ihan vähintään se 62%.
Koen,että vaativammat ohjelmat meille ovat sellaisia joissa vaaditaan enemmän kokoamista, koska se ei Latelle kuitenkaan ole ihan helppoa.

Toivotaan siis, että pysytään terveinä ja kaikki menisi suunnitelmien mukaan! :)

            


  
                                                              

Vinkkejä laiskemman hevosen ratsastukseen

Sain ehdotuksen, että kertoisin vinkkejä laiskemman hevosen ratsatukseen, innostuinpa sitten heti kirjoittamaan aiheesta, nyt kun on sopivasti aikaakin.

Aihe on sinänsä aika tuttu ratsastuksenopettajalle, joka on työskennellyt paljon ratsastuskouluissa. Tosin varsinaisesti laiskoja hevosia ratsastuskouluissa joissa olen opettanut ei juurikaan ole ollut, mutta pohkeeseen turtuneita kyllä jonkinverran. Usein jotkut hevoset ovat tunneilla laiskahkoja, ja jos opettaja hyppää kyytiin on hevonen ensin hidas, mutta kas kummaa, kohta se jo toimii vallan näppärästi ja reagoi jo paljon nopeammin. Kohta saatte tietää mistä se johtuu.

Ensinnäkin mielestäni laiskaa hevosta ei ole niin helppo ratsastaa kuin reipasta. Tosin ratsastajatkin ovat yksilöllisiä ja erilaisia; toisen on helpompi saada laiskempi hevonen etenemään ja toisen kuuma rauhoittumaan. Kaikki hevoset ja ratsastajat ei vaan välttämättä sovi täysin toisilleen, mutta toisaalta voi kuitenkin oppia ratsastamaan erilaisia hevosia ja kaikilta hevosilta voi oppia jotain. Älä siis syytä hevosta laiskaksi, saattaa olla, että laiskempi hevonen on opettanut sinulle paljon enemmän kuin reipas.

Ihan ensin täytyisi miettiä, että onko hevonen oikeasti laiska, tai vain hidas reagoimaan. En nimittäin ole kovin moneen oikeasti laiskaan hevoseen törmännyt elämäni aikana, tosin muutamaan. Jos hevonen on oikeasti laiska, niin silloin tilanne on vähän vaikeampi. Jos hevonen on vain vähän hidas on tilanne helpommin ratkaistavissa. Itse en tosiaan kovin montaa hevosta nimittäisi laiskaksi. Ensin pitää vilkaista peiliin, että teenkö minä hevosesta laiskan, vai onko se oikeasti sitä. Mielestäni laiska hevonen on sellainen joka ei oikeasti etene kunnolla vaikka tekisit mitä. Vaikka istuisit oikein, antaisit oikeat avut, eikä silti etene. Laiska hevonen ei ole pelkästään löysä vaan se etenee todella hitaassa tempossa ja lisäksi voi olla löysä ja hidas reagoimaan. Toisilla hevosilla laiskuus voi olla perusluonteessa, joka on kylläkin aika harvinaista. Toisilla se taas on opittu tapa, koska hevosta on ratsastettu väärin. Useimmiten oikein ratsastettu ja koulutettu hevonen on halukas etenemään.

Seuraavaksi siis pitää miettiä miksi hevonen on laiska tai hidas reagoimaan. Useimmiten aiheuttaja löytyy satulasta. Siis satulan päällä istuvasta tarkoitan. ;) Jos ratsastus on kuitenkin hyvää ja oikeanlaista, silloin pitää miettiä onko hevosella kaikki hyvin, onko se terve ja onko sillä sopivat varusteet (varsinkin satula, ja kuolaimet), onko sen elämä ja liikunta tarpeeksi vaihtelevaa ja mielenkiintoista, onko ruokinta oikea. Myös hevosen ikä vaikuttaa asiaan. Tottakai nuoremmat hevoset ovat usein energisempiä ja vanhemmat hitaampia ja ehkä laiskempiakin. Vanhemmilla hevosilla usein vertyminen kestää, ja se pitää antaa niille anteeksi ja niitä pitää jumpata oikein, jotta ne saa vertymään ja lopulta nopeammaksi. Jos kaikki edellämainitut asiat on kuitenkin kunnossa ja hevonen on silti haluton etenemään, on se luultavasti vain hevosen luonteessa.

No sitten se minkä haluatte varmasti eniten kuulla, että miten saada hevonen etenemään ja reagoimaan nopeammin?

Eli ensin mietitään sitä omaa ratsastusta. Istunko oikein? Yleisin istuntavirhe, jonka vuoksi hevonen on haluton etenemään on se, että jäädään puristamaan istunnalla. Unohdetaan lantion liike, ehkä istutaan vähän notkoselällä istuinluiden etureunalla, reidet ja polvet puristaa, alapohje nousee. Jos ratsastaja istuu näin, se tarkoittaa hevoselle, että sen pitää hidastaa.
  Mieti siis ensimmäisenä, että lantiosi ja lonkkasi liikkuu hevosen liikkeen mukana, jalat ovat pitkinä ja rentoina alhaalla - puristamatta. Muista myös hengittää. Jos jäät pidättämään hengitystä liian pitkäksi aikaa, koko kroppasi jännittyy.
Huomioithan tässä, ettet ala kuitenkaan puskemaan lantiolla liikaa, vaan nimenomaan pitää vain mukautua rennosti hevosen liikkeeseen, jolloin hevosen on helpompi liikkua.

Seuraavaksi tarkastettava asia on ohjastuntuma. Jäänkö vetämään ohjista? Laiskallakin hevosella saa toki pitää ohjastuntumaa, mutta pitää muistaa ettei jää liikaa ohjaan kiinni, vaan tuntuma on pehmeä ja joustava, silti tasainen.

Toinen yleinen virhe laiskaa hevosta ratsastaessa on se, että jäädään jumputtamaan pohkeella tai kaivelemaan kantapäillä. Tämä on usein ratsastajalle alitajuntaista kun hevonen ei liiku kunnolla eteen, mutta tällä tavalla me saadaan hevosesta entistä laiskempi. Miksikö? Koska hevonen niin sanotusti turtuu pohjeapuun, eikä kuule sitä enää, jolloin ei reagoi siihen. Hevosta saattaa myös alkaa ärsyttää se, ja hidastaa vielä enemmän tai jopa ärtyy.
   Sen sijaan, että käytät kokoajan vähän pohjetta, käytä se kerran terävämmin ja nopeammin, voit samalla tarvittaessa hieman huomauttaa raipalla. Heti kun hevonen vähänkin reagoi pohkeeseen ja lähtee eteen, ota pohjeapu heti pois kokonaan, ihan rennoksi, ikäänkuin palkinnoksi hevoselle. Voi olla, että alkuun hevonen etenee vain pari askelta, mutta on tärkeää rentouttaa jalat kokonaan edes täksi pariksi askeleeksi ja sitten voi pyytää uudestaan nopeasti ja napakasti eteen. Kun hevonen lähtee eteen, kannattaa sitä myös kehua äänellä ja vaikka taputtaa. Tarkista myös ettet jää yhtään ohjaan kiinni kun pyydät eteen, muutenhan hevonen saa vastakkaiset avut, eikä tiedä mitä haluat. Ole myös tarkkana ettet purista reidellä ja polvella kun käytät pohkeita. Pikkuhiljaa hevonen alkaa kuuntelemaan pohjetta paremmin ja reagoimaan ja huomaat, ettei pohjetta enää tarvitse edes käyttää niin usein.
   En myös tarkoita, että hevosta pitäisi alkaa potkimaan, ei missään nimessä, mutta ajan takaa sitä, että kun pohje käytetään, se käytetään selkeästi ja nopeasti, sen jälkeen jalat ihan rennoiksi. Silloin hevonenkin kuulee sen paremmin. Raippaakaan ei kannata kuluttaa, eikä sillä kuulu hakata, mutta ensimmäiset kerrat kun huomautat raipalla pohjeen apuna, tee se selkeästi ja huomaat, että seuraavalla kerralla pelkän pohjeavun pitäisi riittää, etkä raippaa tarvitse enää käyttää.

Ylipäätänsä jos hevonen on hidas reagoimaan, olemme yleensä itse hitaita antamaan avut. Jos haluamme hevosen reagoivan nopeasti, pitää meidän antaa apu nopeasti ja selkeästi ja heti kun hevonen reagoi niin hellittää apu. Tällä tavalla saamme hevosen reagoimaan oikein ja kaikilla on paljon mukavampaa.

Jopa tässä kuvassa ratsatajan jalat ovat hieman normaalia taaempana, ja reiden ovat aika tiukasti satulassa kiinni, joka tosin tässä tapauksessa kuuluu asiaan, koska ratsastaja kokoaa hevosta.

Joskus laiskemman hevosen kanssa sopii sanonta "mitä vähemmän teet, sen parempi", jos alat "pusertamaan ja punnertamaan" se ei vain toimi.
   Ei siis kannata tehdä liian suurta numeroa "laiskuudesta" vaan keskittyä eniten siihen omaan astoon ja vaikuttamiseen, niin hevonenkin varmasti alkaa toimia paremmin.

Hyviä harjoituksia laiskemmalle hevoselle, ovat ihan pysähdykset-terävät liikkellelähdöt, nopeat käännökset, lyhyet/nopeat siirtymiset ja tehtävät joissa tapahtuu aika paljon erilaisia asioita, jolloin hevosen on "pakko olla hereillä". Lisäksi varsinkin heti alkuverkassa voi ottaa temponvaihteluita, vaikka nousisi välillä laukassa kevyempään istuntaan ja antaisi vähän matkaa mennä oikein reipasta laukkaa, sitten taas ottaa takaisin. Lyhyet ja nopeat pohkeenväistöt voivat myös olla hyvä harjoitus, jos ratsastaja on riittävän taitava.
   Joillekin hevosille sopii, että ottaa vaikka pari hyppyä kesken koulutreenien tai käy vaikka alkukäynnit/alkuverkan maastossa. Vaihtelu kannattaa aina varsinkin laiskemmalla hevosella. Myös lepotauot kannattaa muistaa kesken treenien, jotta hevosella on fyysiset mahdollisuudet jaksaa tehdä tehtävät.
   Muista myös, ettet voi vaatia hevoselta kokoamista tai kovin vaativia tehtäviä, jossei se ensin ole riittävän hereillä.
   Joskus ehkä laiskemman hevosen kanssa turhauttaa, ehkä silloin kannattaa ottaa vähän matalammat tavoitteet ja tosiaan tehdä sen kanssa kaikkea kivaa ja vaihtelevaa, enemmänkin kuin vain junnata sitä samaa. Sitten kaikki on taas kivempaa..:)

Tsemppiä treeneihin!

Mitä mieltä olitte jutusta ja saitteko jotakin uutta tietoa? Muistakaa myös rastittaa tuosta alhaalta ;)

Kuulumisia

Syksy on mennyt kovaa vauhtia, ja tässä sitä ollaan; kohta jo marraskuussa. Täytyy kehua kyllä tätä syksyä, koska ainakin täällä meillä päin viimeisen kuukauden ajan oli todella hyvät ilmat! Kertaakaan ei satanut, lähes jokapäivä paistoi aurinko, eikä juurikaan tuullut...Täydellistä!
Nythän se sade sitten alkoi ja kurakelit, mutta onnekkaita oltiin pitkän aikaa säiden suhteen, joten en valita.

Laten kanssa en ole työskennellyt niin tavoitteellisesti nyt viimeisten kilpailuiden jälkeen, koska töitäkin on ollut aika paljon. Välillä olen innostunut tekemään kuitenkin uusiakin juttuja, kuten erilaisia puomi- ja kavalettiharjoituksia. Välillä olemme ottaneet vaan rennommin, ja olen jumpannut kunnolla eteen-alas.
   Latella käy nyt myös yksi oppilaani ratsastamassa 1-2 kertaa viikossa, jotta välillä pääsen itse hieman helpommalla, jos vaikka ollut rankempi työpäivä tai jos joskus pitäisi vaikka tallittoman päivän ;)

Tänään Late raspattiin ja samalla klippasin sen, kun oli rauhoitettuna. Hampaissa oli pientä epäsymmetrisyyttä mitä aina, mutta ei mitään pahempaa. Kysyin myös eläinlääkäriltä, että mitä voisin tehdä kun Late on aina vaan niin hoikka, välillä enemmän, välillä vähemmän vaikka saa tosi paljon heinää kokoajan. Aloitamme nyt siitä, että Late alkaa syömään rypsiöljyä ja B-vitamiinia ja katsotaan auttaako. Toivottavasti se alkaisi nyt keräämään sitä massaa... ja toivottavasti ei kuitenkaan saa liikaa energiaa öljystä..;)

Tosiaan klippasin Laten tänään aamupäivällä. Tein loimiklippauksen ja jalkoihin jätin myös karvat. Illalla kun katsoin uudestaan, niin näytti että olisi vähän "läikkiä" klipatuissa kohdissa, että ei olisi niin tasaisesti klipattu. Mietin jos koittaisin vähän tasoitella vielä ilman rauhoitusta, en ollut varma onnistuuko. Maria vähän auttoi, syöttämällä porkkanaa ja pitämällä toiselta puolelta kiinni. Olin todella yllättynyt, koska Late oli niin hienosti! Aluksi toki jännittyi vähän ja silmät pullistui, mutta kun sai porkkanaa ja huomasi ettei se ole mitään kauheaa niin herra rentoutui ja oli hienosti!

Tässä loppuun vielä kaunis kuva Latesta kesän kisoista:

Rengon kisat

Vihdoista viimein voin julkaista tämän jo aiemmin kirjoittamani postauksen, koska vihdoin sain kaiken materiaalin käyttööni. Eli siis kisasimme Laten kanssa Rengon 2-tason kilpailuissa 13.9, luokkana Vaativa B:0.

Koska starttimme oli jo aikaisin aamulla ja Renkoon on kovin pitkä matka täältä Raaseporista, niin menimme Laten kanssa äitille jo lauantaina ja yövyimme siellä. Siitä huolimatta meillä oli aikainen herätys sunnuntaina, koska kahdeksalta piti olla jo kisapaikalla. Olin laittanut kaikki jo edellispäivänä valmiiksi, joten aamulla ei onneksi ollut paljoa tehtävää ja kisapaikallekin ajoi vain puolituntia äitiltä.

Late on ollut erityisen rento ja rauhallinen jo parisen viikkoa, jopa hieman liian löysä. Sen takia ennen kisoja edellisinä päivinä vaihdotkaan eivät sujuneet ihan niinkuin kuuluisi. Late ei vain meinannut vaihtaa tai sitten vaihtoi kovin myöhässä, niin ettei vaihdot tulleet minun avuistani. Välillä olen joutunut hieman raipallakin huomauttamaan vaihdoissa ja muutenkin aktiivisuudesta. Se on hyvin harvinaista, koska ennen Late on ollut tosi raippaherkkä. Toisaalta on tosi kiva, kun Late on niin rento eikä edes paljoa ylimääräistä hötkyile, mutta toisaalta olisi kiva jos sillä olisi sitä omaa energiaa vähän enemmän, kuten ennen, niin saisin ehkä paremmin kuitenkin avuille. No jokatapauksessa kahtena edellisenä päivänä ennen kisoja aluksi vaihdot ei sujuneet ollenkaan, mutta lopuksi sain parit aika hyvät vaihdot molempiin suuntiin, vaikka jouduinkin antamaan normaalia napakammat ja selkeämmät avut niissä. Vähän kuitenkin jännitti, että mitenhän ne sitten kisoissa sujuu...

Kisapaikalla äiti ja Emma auttoi Laten kuntoon ja sitten lähdin itsekseni verkkailemaan. Late oli tosi rento verkassa, ei kyttäillyt mitään, eteni itse, mutta silti rauhallisesti. Aluksi välillä vähän vahva edestä, mutta koitin sitä jumpata ja annoin useimmin hetkeksi pitkät ohjat niin aina sen jälkeen kun otin ohjat uudestaan tuntumalle, oli Late taas pehmeä. Tein radan osioita ja vähän muutakin verkassa. Kaikki sujui aika mukavasti, yhdessä vaihdossa pukitti ja kerran hieman poikitti, muuten tuli ihan hyvät vaihdot. Sulut ja avot menivät verkassa oikeinkin hyvin. Verkkasin about 40min.

Niinpä lähdin hyvillä mielin radalle. Rata alkoi oikein mukavasti, sisääntulo onnistui, samoin tahdikas eka keskiravi, ekat avo- ja sulkutaivutukset ihan mukavasti, mutta sitten toisessa avossa, joka tuli oikeassa kierroksessa jäin (taas kerran) vahingossa roikkumaan oikeaan ohjaan, unohdin ulko-ohjan ja pohkeen, jolloin Late heitti takaosaa ulos ja sen takajalka osui kouluaitaan, niin että kolahti. :D No, koska herra oli rennolla tuulella ei se siitä paljoa välittänyt. Itsekin jatkoin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki jatkui oikein mukavasti. Käynti nyt oli aika huonoa kuten aina, mutta laukka-ohjelma oli oikein sujuvaa. Nuo keski-ympyrät keskilaukassa on Laten pravuuri. Eka vaihto tuli aavistuksen ajoissa kun Late sitä vähän ennakoi, mutta se oli tosi hyvä vaihto kuitenkin, aika ilmava ja jopa aikalailla ylämäkeen! Toka vaihto tuli minun avuilla tarkasti ja oikeassa pisteessä, mutta pääsi siinä vähän poikittamaan ja pikkusen niskaa painoi alas. Molemmat vaihdot kuitenkin puhtaat, ja kuten sanottu niitä vähän jännitin, niin olin nyt tosi tyytyväinen! Lopputervehdykseen sain tulemaan aika suorana linjalla ja suora pysähdys.

   Radan jälkeen olin tosi tyytyväinen ja Late sai kunnon taputukset ja kehut.

Siskoni kisasi samaan aikaan maneesissa ja koska minulla ei ollut hoitajaa mukana, niin loppuverkan jälkeen tulin alas ja seisoskelin Laten kanssa katsoen muiden suorituksia. Late oli kyllä siinäkin rauhallisesti vaikka kerran tuuli niin kovaa, että yksi nauha lepatti oikein kunnolla, niin ei sitäkään pelästynyt, katseli vain! Sitten kuulin meidän tuloksen, joka oli 63,37% ja menimme sillä hetkellä luokan johtoon! Late sai lisää kehuja ja rapsutuksia. <3

Jäin odottelemaan loppuluokan ajaksi, koska ei ollut enää montaa ratsukkoa jäljellä. Ajattelin, että pari ratsukkoa saattaisi mennä meidän ohi, kun heidän suorituksensa näyttivät aika hyviltä. Viimeisen ratsukon jälkeen olin ihan varma, että se menee johtoon, mutta menin laittamaan Latelle jo valkoisia suojia, koska tiesin, että sijoitus on kuitenkin varma. Sitten tuli kuulutus, jossa sanottiin: "vaativa B:0 luokan palkintojenjakoon saavat valmistautua seuraavat ratsukot Hanna-Mari Selcuk - Late Night..." siinä vaiheessa nousi iso hymy huulilleni, koska tämä oli ensimmäinen voittomme Laten kanssa!!

Palkintojenjaossa oli oikein kukkaistutukset voittajan ympärille ja loimikin Laten ylle puettiin, lisäksi sain kukkakimpun! En olekaan näin hienossa palkintojenjaossa ollut sitten aluemestaruusvoittoni 2007. Olin tosi onnellinen! Lisäksi voitin design laukun jonka arvo on kuulemma 110€. 

Matkalla kotiin tuli vähän oikein tippa linssiin, kun aloin ajattelemaan. En ole nimittäin aluetasolla voittanut koskaan edes helpossa A:ssa, ja nyt luokkana oli jopa vaativa B. Sijoituksia olemme kyllä napsineet, mutta tuota voittoa ei tosiaan ole tullut. En voisi tällähetkellä onnellisempi olla. Tämä on varmasti harvinaista herkkua tämä voitto joten nautitaan siitä nyt. Uskon kuitenkin, että olemme sen ansainneet ja paljon olemme tehneet töitä sen eteen.

Pöytäkirjoissa toinen tuomari antoi paljon numeroksi 6,5, lisäksi pari kutosta ja kaksi 5,5 joista toinen käynnistä, toinen siitä vinosta laukanvaihdosta. Häneltä yhteensä 62,17% ja loppukommenteissa: "Käynti venymään, lupaavia pätkiä, siistiä ratsastusta."

  Toinen tuomari käytti enemmän numeroskaalaa, häneltä tuli paljon seiskaa, mutta 5,5 siitä avosta, jossa jalka osui aitaan, sulkutaiv. oikealle (koska liian voimakas poikitus), käynnistä ja vinosta vaihdosta. Koko laukkaosuudesta muuten seiskaa, keski- ja lisätystäravista 7, alku- ja lopputervehdys 7. Sitten ne pari kutosta ja loput 6,5. Häneltä 64% ja loppukommentit: " Eritt.lyhyt käynti. Laukassa varmaa työtä.". 

Yllätyksekseni äiti olikin ehtinyt valokuvaamaan suoritukseni, joten pitkästä aikaa näette myös suorituksen videolta, vaikka se ei ehkä maailman paras video olekaan, koska siskoni kamera on niin hyvä, että pienikin käden tärinä näkyy siinä.

Vielä lopuksi haluan kehua kisapaikkaa. Rengon MP Riding Centerillä oli tosi hyvät puitteet kisakenttien pohjia myöten. Henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä, hyvät palkinnot ja kaikki toimi muutenkin hyvin! Kiitos heille!

Kiitos kuvista Anu Immonen!

Tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=t3daoEIgMEs&feature=youtu.be

Koivumäki Dressage Weekend (osa 2)

Tässä vihdoista viimein tämä toinen osa Salon kisoista jotka olivat jo 9.8.

Sunnuntaina siis osallistuimme Koivumäessä 3-tason kilpailuun ja luokkana oli vaativa B:1.
Tämä oli siis debyyttimme kansallisen tason vaativassa luokassa. Tiesin, että taso on siis heti kovempi kun siirrytään kansalliseen kisaan. Tavoitteena oli kuitenkin saada ainakin se 60%, mielellään yli, ja ettei nyt aivan häntäpäässä tuloslistalla oltaisi.

Late tuntui ihan kivalta verryttelyssä, eteni kivasti ja oli hyvä edestä. Ajoittain suu olisi voinut olla rauhallisempi, mutta kantoi itsensä ihan kivasti ja kevyenä. Tällä kertaa sain juuri sopivan verkankin tehtyä, niin että Late ehti vertyä, muttei kuitenkaan väsähtänyt.

Suoritus alkoi oikein mukavasti, oli kiva fiilis ratsastaa. Valitettavasti radan edetessä loppussa tuli pari kallista rikettä. Ensimmäinen vaihto tuli aivan liian myöhässä, koska Late ei ollutkaan aivan kuulolla, eikä vaihtanut silloin kuin pyysin. Onneksi sentään saimme tehtyä vaihdon lävistäjälinjan aikana ja se oli kaikesta huolimatta puhdas. Mutta, koska vaihto oli rutkasti myöhässä tuli siitä numeroiksi 5 ja 5,5.
Lisäksi rikkeet tuli viimeisessä siirtymisessä raviin, jonka piti tulla C:ssä, ja siitä olisi pitänyt jatkaa lävistäjä lisätyssä ravissa. Late ei vain kertakaikkiaan halunnut siirtyä raviin! Yleensähän se kuuntelee istuntaa hyvin ja tulee pienestä avusta raviin, mutta nyt ei tullutkaan ja olin vähän hämääntynyt. Ja koska siirtyminen ei onnistunut ajoissa meni se viimeinen listätty ravikin piloille, koska Late halusi siinä vain nostaa laukkaa ja rikkoikin jopa kaksi kertaa laukalle. Onneksi tuo raviinsiirtyminen ja lisätty ravi ovat pöytäkirjassa samassa arvostelukohdassa, eli se vaikutti vain yhteen numeroon. Siitähän tuli sitten neloset molemmilta tuomareilta. Tosi harmittavat nuo rikkeet, mutta toisaalta radassa oli oikein sujuviakin kohtia, joten olin muuten suoritukseen tyytyväinen.

Seiskoja tuli keskiravista ja lisätystä laukasta, muuten numerot olivat aikalailla 6 ja 6,5. Kuuliaisuudessa toinen tuomari verotti pisteitä, joka oli ihan oikein, koska tosiaan Late ei niissä muutamissa kohdissa ollut aivan kuuliainen.

 Lopputulos oli tasan 60% ja olin siihen tyytyväinen, koska tulivat nuo verottavat rikkeetkin. Tuloslistalla olimme 19./32. Kokonaisuudessaan ihan jees ensimmäiseksi vaativaksi kansalliseksi, mutta tottakai nuo rikkeet harmittaa, koska ilman niitä olisi tulos ollut aika paljon parempi..



No taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! :)







Tässä vielä video päivän suorituksesta:

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Annika Mäki. Suuret kiitokset hänelle onnistuneista otoksista.

Kesä Riilahdessa

Aikomuksenani oli kirjoittaa ennen tätä postausta toinen osa Koivumäki Dressage Weekendistä, mutta koska en ole vielä saanut kuvamateriaalia itselleni niin päätin julkaista nyt ensin tämän postauksen.

Maastonvetoa luottopolle Leon kanssa

Tosiaan lähes kaikki hevoset Billnäsistä muutti kesäksi Bromarviin, tuonne ihanan kauniiseen saaristoon Riilahden kartanon maille. Siellä oli aktiivinen leirikesä, järjestimme 10 varsinaista kesäleiriä ja lisäksi viikonloppuleirejä. Leirien jälkeen opetushevoset saivat lomailla pari viikkoa.
Itse olin kahdelta leiriltä pois, muuten olin mukana toiminnassa. Myös Late asui Riilahdessa kesäkuun lopusta yli elokuun puoleenväliin.
Itse ajoin osittain kotoa töihin Riilahteen ja osittain yövyin siellä. Heinäkuun asuin lähes kokonaan Riilahdessa.

Myös uittoreissussa ratsastin itse kerran - Leolla <3

Kesällä työnkuvaani kuului lähinnä tuntienpito ja suunnittelutyö. Lisäksi vedin jonkinverran maastoja, pidin teoriatunteja ja muuta ohjelmaa leiriläisille. Loppukesästä tein myös vähän tallia ja ratsastin enemmän. Fyysisesti kesällä työ oli minulle kevyempää kuin arkena, mutta henkisesti ehkä hieman rankempaa. Tykkäsin kuitenkin kovasti, kun vain pääsin sisälle toimintaan. Alussa oli hieman haastetta, kun leiriläisiä yhdellä leirillä oli aina 24. Meillä kun aikoinaan oli 8-10 leiriläistä omassa ratsastuskoulussa, niin on hieman erilaista kun on noin monta leiriläistä :D

uittotunnelmia

Hevosille tuo kesä on todella kiva, vaikka tunteja niille tulee enemmän, mutta niiden työ on kovin vaihtelevaa, sillä Riilahdessa maastoillaan myös paljon ja maastot ovat aivan mahtavat! Lisäksi siellä hypätään maastoesteitä, ja ratsastetaan nurmikentällä. Leireillä käydään myös uittamassa hevosia meressä, joka on oma elämyksensä ratsastajille ja hevosille mukavaa vaihtelua.
Hevoset myös laiduntavat Riilahdessa.

Nämä on niitä ihania metsäpolkuja, joilla ratsastaessa sielu lepää.

Itsekin jopa nautin maastoilusta Riilahdessa, vaikka tunnetusti olen hieman arka maastoilija, enkä siitä yleensä saa mitään erityisiä kiksejä. Riilahdessa kuitenkin pääsääntöisesti oikeasti nautin maastoilusta, varsinkin niillä ihanilla metsäpoluilla ihanalla ilmalla. Varsinkin Leolla ;)

merimaisemat

Oman jännityksensä Riilahdessa toi se, että sielä kummittelee...:p Onneksi minun kesä-asuntoni oli uuden navetan päädyssä, niin siellä ei tarvinnut pelätä ;)

treenailua Viivillä

Nyt tällä viikolla opetushevoset ja osa yksityisistä on muuttanut takaisin Billnäsiin ja pikkuhiljaa lähtee arki taas pyörimään. Kesä Riilahdessa oli kivaa vaihtelua, mutta ihan mukava on myös palaava arki!

Kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille Riilahdessa!

Koivumäki Dressage weekend (osa 1)

Osallistuimme Laten kanssa Salon Vaskiolla Koivumäen tallilla järjestettyihin 2- ja 3-tason kilpailuihin 8.-9.8.

Lauantaina oli 2-tason kilpailu, jossa starttasimme kaksi luokkaa. Ensin oli vuorossa helppo A (Fei:n CCI/CIC** A kenttäkilpailuohjelma 2009), myöhemmin illalla vaativa B:0.

Ensimmäinen luokka ei mennyt ollenkaan hyvin. Teimme varmasti kauden huonoimman suorituksen ja siitä jäi todella paha maku suuhun. Ongelmana oli se, että oli kuuma ilma ja en tiennyt, että kilpailu on myöhässä, joten tuli verkattua vähän liikaa. Lisäksi kentän pohja oli juuri uusittu, joten se oli hieman raskas. Niinpä Late oli radalla turhan löysä ja roikkui hieman ohjalla. Myönnän, että taisin itsekin olla vähän löysä enkä vaikuttanut tarpeeksi hevoseen. Lisäksi pysähdys/peruutus ja toinen käynnin kautta vaihto meni pilalle, koska joku viisas ravasi hevosellaan parkkialueella, niin että Late ihmetteli sitä ja pysähtyi nostaen pään ylös katsomaan sinne.
Olin todella harmissani radan jälkeen ja tiesin, etten saa edes yli kuuttakymmentä prosenttia kyseisellä suorituksella, varsinkin kun tuomareilla tuntui olevan aika tiukka linja. Tulos oli 58,87%, eli aivan surkea tulos meille. Olin niin pahoilla mielin radasta, että tein päätöksen, etten enää ratsasta tuollaista rataa, enkä ota tuollaisia tuloksia. Kyse kun ei ollut edes mistään hevosen mörköjen näkemisistä!

Late pääsi lähes kolmeksi tunniksi lepäämään traikkuun ja itse katselin avustajana olevan Kristinan kanssa muiden suorituksia. Kokoajan psyykkasin itseäni, että nyt täytyy saada hevonen aktiivisemmaksi ja ratsastaa kunnolla seuraavassa luokassa. Sanoin Kristinallekin, että jossei me nyt seuraavassa luokassa onnistuta niin revin pelipöksyt...

Otin aika lyhyen verkan vaativaan, mutta vaadin Latea nyt enemmän hommiin. Kerran sipasin raipalla verkassa ja se auttoi! Huom, sipaisin, se riittää Latelle. Yleensä en käytä Latella raippaa ollenkaan, muutakuin pakon edessä, koska silloin yleensä takapää lentää. Tässä tilanteessa se oli kuitenkin hyvä ratkaisu, koska Late heräsi ja alkoi ottamaan takaosaa paremmin alle, ja sitä kautta kantamaan itseään edestä. Täsmentääkseni vielä, minulla on siis raippa lähes aina mukana, mutta todella harvoin sitä käytän.

Toinen rata meni oikein sujuvasti. Kerran Late meinasi vähän löystyä ja painua alas, mutta nyt korjasin rohkeammin kuin edellisellä radalla ja sain sen paremmaksi taas. Olin tyytyväinen radan jälkeen, koska tunsin, että onnistuimme. Late oli taas se ihana Late radalla. Lisättyyn raviin herra lähti kunnon powerilla sanoen mamille "istu alas vaan ja ole, niin mä hoidan homman" ja säilytti tahdin ja työnnön loppuun asti. Seiskoja tuli lisätyn ravin lisäksi avotaivutuksesta oikealle ja 7.5 toiselta tuomarilta avotaivutuksesta vasemmalle.

Loppukommenteissa toinen tuomari sanoi "Siro hevonen. Yritä ratsastaa vielä tasaisemmalle tuntumalle enemmän ylämäkeen. Käynti irtonaisemmaksi" ja toinen " Kiva ja tasainen suoritus. Ajoittain painuu  alle, eli nenä eteen, niska ylös."
Olen samaa mieltä tuomareiden kanssa. Ainahan sitä parannettavaa on noissa asioissa.

Kävelin loppukäyntejä, kun Kristina sanoi, että olen toisena ja sain 63,5%. Olin tosi iloinen, eikä tarvinnutkaan repiä pelipöksyjä ;)

Lopulta sijoituimme luokassa kolmansiksi kolmestakymmenestä ratsukosta. En olisi voinut tyytyväisempi olla meidän toiseen vaativa B suoritukseen. Tämä oli siis ensimmäinen vaativa B sijoituksemme.

Seuraavassa postauksessa kerron sunnuntain kisasta ja saatte lisää kuvamateriaalia, koska paikalla oli parikin valokuvaajaa. Lisäksi mahdollisesti tiedossa videomatskua.

Kannattaa seurata blogia, koska lähiaikoina koitan saada aikaiseksi myös Riilahti-postauksen! :)

Ps. Älkää unohtako klikata tuosta alhaalta ;)