Reilu viikko treeniä takana...ja paljon vielä edessä ;)

Vihdoin olemme olleet molemmat kunnossa Laten kanssa *koputtaa puuta*.
Kaviopaise siis tuli kuntoon heti kun se avattiin ja pidettiin siinä muutama päivä haudetta.

Nyt reilun viikon verran Late on siis liikkunut jo normaalisti. Aloittelin liikutuksen silloin viime viikon lauantaina juoksuttamalla, ja Maria on käynyt ratsastamassa sillä sen 2 kertaa viikossa, niinkuin yleensäkin.
Sen lisäksi olemme käyneet treenaamassa lumihangessa, nyt kun lunta vihdoinkin on ja sitä kun ei tiedä milloin se taas sulaa...luultavasti pian, koska ovat luvanneet vesisadetta ylihuomiselle.
Niinpä olen käyttänyt hyväkseni tämän lumisen ajan, ja kaikki muut ratsastuskerrat jolloin itse olen ratsastanut olemme olleet hangessa, paitsi viime viikon tiistaina menin maneesissa. Jessicalla oli sielä mukava puomi-kavaletti harjoitus jota sitten innostuin menemään. Lopuksi menin kyllä ihan kunnon kouluratsastustakin. Late on ollut nyt taas kovin energinen ja nähnyt vähän enemmän mörköjäkin, niinkuin yleensäkin talvisin.
Hangessa Late käyttäytyi pitkään hyvin, mutta tänään kun meitä oli sielä useampi ja yksi ratsukko lähti välillä kauemmaksi, niin Latella sitten meni kuppi nurin. Jumitti paikalleen hyppi pystyyn ja koitti kääntyä. Onneksi aina välissä oli sujuviakin pätkiä ja Late oli oikein aktiivinen ja otti takajalat alle ;) Aiemmat kerrat kun olemme olleet hangessa, on mukana ollut vain yksi toinen ratsukko ja olemme olleet suht lähekkäin kokoajan, niin Late on menny tosi nätisti. Tänään tosiaan stressaantui ihan kunnolla ja oli tosi hikinenkin ratsastuksen jälkeen. Toivoisin, että huomenna pääsisin vielä hankeen niin jäisi vähän parempi maku suuhun tuosta hankihommasta, kun tosiaan näyttää siltä, että kohta ne lumet sulaa.

Hankitreeni ja kavalettitreeni ovat hyviä juttuja myös kouluratsastuksen kannalta, varsinkin kun Latella ei ole mikään maailman aktiivisin takaosa, niin se auttaa aktivoimaan niitä takajalkoja. Lisäksi molemmat ovat hyvää lihastreeniä ja myös vaihtelua hevosen (ja ratsastajankin) pääkopalle.

Tänään Kristina oli kuvaamassa menoamme kauniissa lumisissa maisemissa, tässä otoksia:

Kääk, mihin se yks kaveri nyt lähti???!!!!

pirtsakkana..

jo nousee takajalat..:)

Kiitos Kristina kuvista!

Huonoja ja hyviä uutisia

No nyt tuli ainakin talvi ja lunta!

Meidän treenikausi loppusyksystä saakka on ollut Laten kanssa hyvin katkonainen.
Jommalla kummalla on aina ollut jotain pientä vuorotellen. Ensin minulla  oli töissä kovin kiireistä ja sen takia ratsastin vähän harvemmin Latella. Sitten minun selkä niksahti. Latella välillä ollut kenkä irti ja kerran ontui sen vuoksi. Rokotuksesta Latelle tuli iso patti kaulaan, jolloin taas hieman ontui ja oli muutenkin koko kaula krampissa ja sai sulfakuurin, joten tuolloin tuli reilun viikon loma taas. Sitten minun polveni venähti, vaikka onneksi se tuli äkkiä kuntoon. Välissä pääsimme pari viikkoa kunnolla treenaamaan, jonka jälkeen Late alkoi yhtäkkiä ontua ihan kunnolla.
Oli levossa, mutta silti ontuma melkeinpä vain paheni. Kun ontuminen jatkui jo toista viikkoa, ajattelin, että nyt täytyy oikeasti tutkia asia. Jalassa ei siis näkynyt juurikaan mitään ulospäin. Vain hyvin lievä turvotus oik. etusessa, jonka huomasi vain vertaamalla toiseen etuseen. Ajattelin, että voisi olla kaviopaise, mutta varvaspulssia ei löytynyt, eikä aristanut kavionpohjaa vaikka painelin kovasti kaviokoukulla. Hieman lämmin kavio oli toisinaan. Säteet ovat myös hieman pehmeät ja repaleiset, mutta sitä Latella on ollut ennenkin, eikä ole siitä ontunut. Sädemätää ei kuitenkaan ole, koska säteet eivät eritä mitään, eikä haise.

No, tänään tuli sepät ja näytin Laten heille. Olin ajatellut, että he katsovat sen ensin ja jossei mitään löydy, niin sitten klinikkareissu. Ensin ei meinannutkaan mitään löytyä, koska kengittäjäkään ei löytänyt varvaspulssia ja säteistä sanoivat ettei ole niin pahat, että niiden vuoksi ontuisi. Mutta kun koitti kaviopihdeillä niin Late arkoi selkeästi oik. etusen anturan kohdalta. Ensin kuitenkin epäilivät, että vain mustelma tullut tms., koska sieltä ei tullut nestettä tai mitään, mutta lopulta nestettä tuli!
   Huh, helpotusta. Eli siis onneksi ontuma ilmeisestikin johtuu vain kaviopaiseesta ja se saatiin nyt avattua. Nyt sitten vaan kaviohaudetta ja toivotaan, että tulisi pian kuntoon! Seuraavassa kengityksessä viimeistään katsotaan miltä näyttää, ja jos arkoo niin sitten pohjallinen. Kavionpohja kuulemma sillä on niin ohut. Onneksi meillä on hyvät sepät, ja onneksi Latella ei sitten taida olla mitään isompaa ongelmaa jalassa!

Olen kuitenkin kylmännyt etujalkoja ja laittanut lämppäreitä tässä viimepäivinä, vaikka onkin kokoajan ollut sellainen olo, etten hoida "oikeaa asiaa", mutta toisaalta ajattelin ettei siitä haittaakaan ole ja olenpahan ainakin tehnyt voitavani.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kuvan, jotka Sofia otti joulukuussa kun ratsastelin. Kuvista tosiaan huomaa, ettei olla kunnolla pystytty treenaamaan. Late saisi taas vaihteeksi olla pyöreämpi ja lihaksetkin vähän tippunut. Tämän vuoksi taas tuntuu, ettei satulakaan ihan istu.. Oma istuntakin päässyt lösähtämään, kun on vaan ratsastellut eikä ratsastanut ;) No toivotaan, että Late nyt kuntoutuu, eikä meille enää tulisi mitään tyhmiä esteitä treenaamiselle, niin eiköhän se siitä taas! :)

Ainakin venyttää oikeaoppisesti eteen-alas :)

vaihto

Hööks reissu

Ratsastusseurallamme oli tänään Espoon Hööksissä privaatti tilaisuus, jossa oli paljon alennuksia ja myös pientä purtavaa meille. Viime vuonna oli samanlainen tilaisuus, mutta tuolloin en päässyt mukaan. Kiva kun tänään pääsin. :)
   Olin katsellut aiemmin jo Hööksin nettisivuilta, että mitä kivaa sielä voisi olla ja mitä tarvitsisin. Oikeasti en kyllä tarvinnut paljon mitään, paitsi työkengät, koska vanhat alkaa olla rikki. Kengät jotka ajattelin ostaa olikin yllätyksekseni paikanpäällä 50% alennuksessa, joka oli kiva ylläri! Niinpä sitten oli varaa ostaa vähän jotain muutakin vielä ;) Tosin silti ylitin budjetin muutamalla eurolla, koska mukaan tarttui yksi vähän turhakin ostos....


Tässä kuvat ostoksista, ja kuvien alla lisää tietoa niistä:

Eli ihan ekana löysin nuo kengät jotka olin ajatellutkin ostaa. Alkuhinta oli 75€, mutta olivat tosiaan 50% alennuksella, joten sain ne oikein mukavaan hintaan alle neljälläkympillä.

Sitten mietin, että tarvitsisinko jotain muuta ja ajattelin, että joku paita voisi olla tarpeellinen. Löysin tuon pinkin paidan, jossa on ihana karva sisällä. Sekin oli 50% alennuksella, alkuperäinen hinta 54,90€.

Seuraavana silmiin osui tuo ihana koiran toppatakki, jota olin netissäkin ihaillut.. Tämä on kuitenkin se ns. turha ostos josta puhuin, koska Masilla kuitenkin on jo lämmin takki, joten oikeastaan sille ei ollut tarvetta. Se oli kuitenkin niin hieno, joten en voinut olla ostamatta sitä! Se ei ollut edes alennuksessa, maksoi about 31€. En ollut edes varma onko se sopiva, näytti jotenkin isolta. Kokeiltiin heti kotona ja oli onneksi sopiva. Ja on se hieno ;)

Sitten eksyin osastolle jossa oli koiranpetejä.. Yksi tallilainen juuri katseli yhtä kissalle, ja ajattelin, että tuohan olisi sopiva Masin kuljetusboxin pohjalle, kun nyt sielä on vanha lakana joka on aina rypyssä. Se sattuikin olemaan myös muistaakseni 40% alennuksella, joten peti lähti about 10 eurolla.

Sitten vielä löysin sukat, jotka oli puoli-ilmaiset koska alkuhinta oli 5,90e ja ne oli -40%.

Kaikki muut ostokset siis olivat oikeasti ihan tarpeellisia ja edullisiakin, että tuo takki Masille nyt oli vähän heräteostos, mutta ei se mitään.. Joskus täytyy ostaa heräteostoksiakin. Varsinaista heppakamaa en siis ostanut, eikä Latella oikeestaan nyt ole edes isommin tarvetta mihinkään tarvikkeisiin.

Oli kiva reissu. Kiitos seurasta kaikille! :)

Vuosi on vierähtänyt

Minulla on ollut hieman erilainen vuosi kuin ennen. Tai no, kaikki vuodethan ne ovat erilaisia, mutta tämä on ollut ehkä erityinen. Tein nimittäin yhden elämäni isoimmista päätöksistä aika tarkkaan tasan vuosi sitten. Päätimme tuolloin muuttaa Raaseporiin, koska sain töitä Billnäsistä. Olen aina ollut varovainen tekemään päätöksiä ja pelännyt muutosta elämässä ja vieläkin ihmettelen, miten uskalsin tehdä noin ison ja rohkean päätöksen. Onneksi uskalsin, koska päätös oli kuitenkin hyvä. Jos ei ota yhtään riskejä elämässä, ei voi voittaa.
   Oikeastaan kun tarkemmin mietin, niin tiedän kyllä miksi uskalsin päätöksen tehdä. Olin nimittäin vähän eksyksissä viimeisen vuoden Tammelassa ollessa. En tiennyt oikein mitä halusin tehdä; töitä oli huonosti tarjolla, tuttu ja turvallinen Tammela tuntui jo siltä, ettei sielä ole minulle paljon mitään. Tykkäsin kovasti kyllä olla yrittäjänä, mutta sekin homma oli pakko lopettaa, koska töitä ei ollut riittävästi. Toisaalta peukalonikin alkoivat olla aika loppu hieromisesta, eikä se kylvetyshommakaan niin helppooa ollut. Hevoshommaa tuolla seudulla oli kovin vähän, tosin siitäkin vähästä mitä sitä tein, nautin täysin siemauksin.
Välissä tein pelkästään vanhusten kylvetyshommaa, ja tuolloin mietin jokapäivä, ettei tämä voi jatkua näin. Vanhukset olivat pääsääntöisesti oikein ihania, mutta en kertakaikkiaan kestänyt sitä kuumuutta saunalla. Olin aina väsynyt ja pää särki. Lisäksi tein vähän hoitotyötä yhdessä vaiheessa, ja mietin sitäkin jos olisin alalle kouluttautunut, koska se oli ainut ala jolla töitä olisi kyseisellä seudulla ollut.
   Loppupelissä aloin miettimään syvemmin - mitä minä oikeasti haluan tehdä? Mikä on se minun juttuni? Aina tuli sama vastaus: hevoshommaa. Mietin jos olisin hakeutunut opiskelemaan jotain muuta alaa, mietin vaikka mitä. Mutta ainut mitä halusin tehdä oli hevosala!
Suoraan sanottuna en ole mitään muuta elämässäni katunut niin paljoa, kuin sitä että myimme ratsastuskoulun pois. No, eihän tuo asia kokonaan ollut minun päätettävissäni, mutta mielipiteelläni oli vaikutus. Olin kuitenkin tuolloin niin nuori, enkä ollut tehnyt muutakuin hevoshommaa, joten olin ehkä hieman kyllästynyt ja halusin elämääni jotain muutakin, koittaa jotain muuta. Niinpä kannustin äitiä myymään tallin. Nyt se kaduttaa. Toisaalta. Toisaalta ei,  koska muuten en olisi kokenut kaikkea sitä mitä olen kokenut tässä välissä. Kaikki vaiheet elämässäni on opettanut jotain minulle, ja minusta itsestäni. Olen huomannut, että kyllä ne hevoset vaan ovat mun juttu, enkä halua mitään muuta työtä tehdä. Hevoselämä on sitä ELÄMÄÄ! Jos suoraan sanon, niin onneksi en alkanut opiskelemaan "väkisin" hoitoalaa vain saadakseni olla Tammelassa. Se ei tosiaan ollut minun juttuni. Vaikka sain paljon kehuja ja asiakkaat minusta kovasti tykkäsivätkin. Minäkin tykkäsin asiakkaista, mutta se työ kun ei nyt ollut ainoastaan seurustelua ihmisten kanssa, vaan pitkälti syöttämisestä vaipanvaihtoon. Not my thing.
  Niinpä lähestulkoon jokapäivä kiitän jotain suurempaa, että saan tehdä sitä työtä mistä tykkään, ja että minulla on hyvä työpaikka! Ei haittaa vaikka palkkakaan ei niin suuri ole, pääasia että olen onnellinen. Sitä minä olen. Joskus toki työ kuin työ voi tympiä ajoittain, mutta se kuuluu asiaan. Silloin tällöin voi harmittaa, mutta onneksi minulla ei kovin montaa sellaista päivää ole vuoteen mahtunut.
   Aloitin työt tosiaan tasan vuosi sitten 1.1.2015 Billnäsissä. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, olen oppinut lisää ja olen viihtynyt. Minut on otettu hyvin vastaan. Toivon kovasti, että jatkossakin kaikki menisi yhtä hyvin. Sitä tulee aina pieni pelko, kun kaikki menee niin hyvin, että mitä jos kaikki ei jatkukaan yhtä hyvin. Täytyy vaan toivoa parasta. :)
Kiitos rohkeasta päätöksestäni kuuluu myös miehelleni Kivancille, voi olla että ilman häntä päätös olisi jäänyt tekemättä! Yhdessä kaikki on kuitenkin paljon helpompaa.

Haluan kannustaa kaikkia kuuntelemaan sydäntään, ja tekemään sitä mitä oikeasti haluaa ja mistä tykkää! Kerran täällä vaan eletään.....:)

Rakkain terkuin Hansu

Yhteenveto menneestä kisakaudesta ja tavoitteita tulevaan

Niinkuin otsikko kertoo, ajattelin lyhyesti kertoa menneestä kisakaudesta ja miettiä tavoitteita tulevalle.

Mennyt kausi 

Kausi 2015 meni Laten kanssa kokonaisuudessaan mukavasti. Sijoituksia ei tullut niin montaa kuin edellisellä kaudella, mutta pääsimme nyt nousemaan vaativa B-tasolle.
   Kisasimme siis kuluneella kaudella helppo A ja vaativa B luokkia 2- ja 3-tasoilla. Kaudella 2014 kisasimme vain helpossa A:ssa.

Kaudella 2015 2-tason startteja kertyi 9, joista viisi sijoitusta. Sijoituksista kaksi olivat vaativa B tasolta, itseasiassa toinen niistä voitto. 3-tason startteja kertyi vain 4, joista ei tänä vuonna tullut sijoituksia, vaikka kerran jäätiinkin vain siihen 1 pisteen päähän sijoituksesta...
Juu arvatkaa kaiveleeko se vieläkin tuolla hampaankolossa...;)
No tulokset olivat kuitenkin ihan hyviä 60% ja yli. Olisin halunnut kisata enemmänkin "kansallisen" tason kisoja, mutta niitä oli aika vähän tänä vuonna lähiseuduilla.

Tosiaan olen kovin tyytyväinen kuluneeseen kauteen, koska teimme tasaisen varmaa työtä, tasaisia siistejä ratoja, hyviä tuloksia. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että nousu vaativa B-tasolle meni niinkin hienosti, että sijoituimme ja jopa voitimme siinä saaden lähes 64%. Voitto oli ihan mahtava juttu, ja olen siitä edelleenkin niin onnellinen ja kiitollinen. Voitto niin harvoin osuu kohdalle, vaikka sijoituksia onkin aika paljon. Myös kansallisesta vaativasta B:stä saimme 60%, johon olin tyytyväinen.

Pari huonoakin rataa kauteen mahtuu, mutta onneksi vain pari. Toinen niistä oli kauden ensimmäinen rata, jolloin Late pelkäsi liehuavia lippuja ja tuulessa heiluvia puskia. Annettakoon se siis anteeksi. Toisellakin kertaa mahtui kyllä pari mörköä radalle, eikä ihan keskittymistä löytynyt.

Jokatapauksessa kauden päätteeksi saavutimme hienon kolmannen sijan Etelä-Suomen senioreiden ratsukkokohtaisessa aluerankingissa!

Olen tyytyväinen myös siihen, että Late on saanut kisarutiinia sen verran, että se käyttäytyy jo rauhallisemmin ja rennommin kisoissa. Latella on myös kiva olla aitojen sisäpuolella, koska se kulkee omalla moottorilla ja jotenkin huomaan, että se itsekin oikeasti tykkää kisaamisesta.

Tavoitteet kaudelle 2016

Tavoitteena tulevalle kaudelle on jatkaa Laten kanssa vaativa B-tasolla, ja saada myös vaikeampia sen tason ohjelmia alle. Voi olla, että silti jokunen helppo A:kin tulee mentyä. Toivon, että 3-tason kisoja järjestettäsiin enemmän, jotta pääsisimme starttaamaan enemmän sillä tasolla, vaikka eniten varmasti tuleekin kisattua 2-tasolla.
   Toivottavasti ensi kaudella tulisi taas joku kansallinenkin sijoitus ja aluetasolta odotan menestystä. Lisäksi tavoitteena (niinkuin aina) saada yli 60%, riippuen ohjelmasta, vaikeammissa ohjelmissa voin olla tyytyväinen 60%, mutta helpommista pitäisi tulla ihan vähintään se 62%.
Koen,että vaativammat ohjelmat meille ovat sellaisia joissa vaaditaan enemmän kokoamista, koska se ei Latelle kuitenkaan ole ihan helppoa.

Toivotaan siis, että pysytään terveinä ja kaikki menisi suunnitelmien mukaan! :)

            


  
                                                              

Vinkkejä laiskemman hevosen ratsastukseen

Sain ehdotuksen, että kertoisin vinkkejä laiskemman hevosen ratsatukseen, innostuinpa sitten heti kirjoittamaan aiheesta, nyt kun on sopivasti aikaakin.

Aihe on sinänsä aika tuttu ratsastuksenopettajalle, joka on työskennellyt paljon ratsastuskouluissa. Tosin varsinaisesti laiskoja hevosia ratsastuskouluissa joissa olen opettanut ei juurikaan ole ollut, mutta pohkeeseen turtuneita kyllä jonkinverran. Usein jotkut hevoset ovat tunneilla laiskahkoja, ja jos opettaja hyppää kyytiin on hevonen ensin hidas, mutta kas kummaa, kohta se jo toimii vallan näppärästi ja reagoi jo paljon nopeammin. Kohta saatte tietää mistä se johtuu.

Ensinnäkin mielestäni laiskaa hevosta ei ole niin helppo ratsastaa kuin reipasta. Tosin ratsastajatkin ovat yksilöllisiä ja erilaisia; toisen on helpompi saada laiskempi hevonen etenemään ja toisen kuuma rauhoittumaan. Kaikki hevoset ja ratsastajat ei vaan välttämättä sovi täysin toisilleen, mutta toisaalta voi kuitenkin oppia ratsastamaan erilaisia hevosia ja kaikilta hevosilta voi oppia jotain. Älä siis syytä hevosta laiskaksi, saattaa olla, että laiskempi hevonen on opettanut sinulle paljon enemmän kuin reipas.

Ihan ensin täytyisi miettiä, että onko hevonen oikeasti laiska, tai vain hidas reagoimaan. En nimittäin ole kovin moneen oikeasti laiskaan hevoseen törmännyt elämäni aikana, tosin muutamaan. Jos hevonen on oikeasti laiska, niin silloin tilanne on vähän vaikeampi. Jos hevonen on vain vähän hidas on tilanne helpommin ratkaistavissa. Itse en tosiaan kovin montaa hevosta nimittäisi laiskaksi. Ensin pitää vilkaista peiliin, että teenkö minä hevosesta laiskan, vai onko se oikeasti sitä. Mielestäni laiska hevonen on sellainen joka ei oikeasti etene kunnolla vaikka tekisit mitä. Vaikka istuisit oikein, antaisit oikeat avut, eikä silti etene. Laiska hevonen ei ole pelkästään löysä vaan se etenee todella hitaassa tempossa ja lisäksi voi olla löysä ja hidas reagoimaan. Toisilla hevosilla laiskuus voi olla perusluonteessa, joka on kylläkin aika harvinaista. Toisilla se taas on opittu tapa, koska hevosta on ratsastettu väärin. Useimmiten oikein ratsastettu ja koulutettu hevonen on halukas etenemään.

Seuraavaksi siis pitää miettiä miksi hevonen on laiska tai hidas reagoimaan. Useimmiten aiheuttaja löytyy satulasta. Siis satulan päällä istuvasta tarkoitan. ;) Jos ratsastus on kuitenkin hyvää ja oikeanlaista, silloin pitää miettiä onko hevosella kaikki hyvin, onko se terve ja onko sillä sopivat varusteet (varsinkin satula, ja kuolaimet), onko sen elämä ja liikunta tarpeeksi vaihtelevaa ja mielenkiintoista, onko ruokinta oikea. Myös hevosen ikä vaikuttaa asiaan. Tottakai nuoremmat hevoset ovat usein energisempiä ja vanhemmat hitaampia ja ehkä laiskempiakin. Vanhemmilla hevosilla usein vertyminen kestää, ja se pitää antaa niille anteeksi ja niitä pitää jumpata oikein, jotta ne saa vertymään ja lopulta nopeammaksi. Jos kaikki edellämainitut asiat on kuitenkin kunnossa ja hevonen on silti haluton etenemään, on se luultavasti vain hevosen luonteessa.

No sitten se minkä haluatte varmasti eniten kuulla, että miten saada hevonen etenemään ja reagoimaan nopeammin?

Eli ensin mietitään sitä omaa ratsastusta. Istunko oikein? Yleisin istuntavirhe, jonka vuoksi hevonen on haluton etenemään on se, että jäädään puristamaan istunnalla. Unohdetaan lantion liike, ehkä istutaan vähän notkoselällä istuinluiden etureunalla, reidet ja polvet puristaa, alapohje nousee. Jos ratsastaja istuu näin, se tarkoittaa hevoselle, että sen pitää hidastaa.
  Mieti siis ensimmäisenä, että lantiosi ja lonkkasi liikkuu hevosen liikkeen mukana, jalat ovat pitkinä ja rentoina alhaalla - puristamatta. Muista myös hengittää. Jos jäät pidättämään hengitystä liian pitkäksi aikaa, koko kroppasi jännittyy.
Huomioithan tässä, ettet ala kuitenkaan puskemaan lantiolla liikaa, vaan nimenomaan pitää vain mukautua rennosti hevosen liikkeeseen, jolloin hevosen on helpompi liikkua.

Seuraavaksi tarkastettava asia on ohjastuntuma. Jäänkö vetämään ohjista? Laiskallakin hevosella saa toki pitää ohjastuntumaa, mutta pitää muistaa ettei jää liikaa ohjaan kiinni, vaan tuntuma on pehmeä ja joustava, silti tasainen.

Toinen yleinen virhe laiskaa hevosta ratsastaessa on se, että jäädään jumputtamaan pohkeella tai kaivelemaan kantapäillä. Tämä on usein ratsastajalle alitajuntaista kun hevonen ei liiku kunnolla eteen, mutta tällä tavalla me saadaan hevosesta entistä laiskempi. Miksikö? Koska hevonen niin sanotusti turtuu pohjeapuun, eikä kuule sitä enää, jolloin ei reagoi siihen. Hevosta saattaa myös alkaa ärsyttää se, ja hidastaa vielä enemmän tai jopa ärtyy.
   Sen sijaan, että käytät kokoajan vähän pohjetta, käytä se kerran terävämmin ja nopeammin, voit samalla tarvittaessa hieman huomauttaa raipalla. Heti kun hevonen vähänkin reagoi pohkeeseen ja lähtee eteen, ota pohjeapu heti pois kokonaan, ihan rennoksi, ikäänkuin palkinnoksi hevoselle. Voi olla, että alkuun hevonen etenee vain pari askelta, mutta on tärkeää rentouttaa jalat kokonaan edes täksi pariksi askeleeksi ja sitten voi pyytää uudestaan nopeasti ja napakasti eteen. Kun hevonen lähtee eteen, kannattaa sitä myös kehua äänellä ja vaikka taputtaa. Tarkista myös ettet jää yhtään ohjaan kiinni kun pyydät eteen, muutenhan hevonen saa vastakkaiset avut, eikä tiedä mitä haluat. Ole myös tarkkana ettet purista reidellä ja polvella kun käytät pohkeita. Pikkuhiljaa hevonen alkaa kuuntelemaan pohjetta paremmin ja reagoimaan ja huomaat, ettei pohjetta enää tarvitse edes käyttää niin usein.
   En myös tarkoita, että hevosta pitäisi alkaa potkimaan, ei missään nimessä, mutta ajan takaa sitä, että kun pohje käytetään, se käytetään selkeästi ja nopeasti, sen jälkeen jalat ihan rennoiksi. Silloin hevonenkin kuulee sen paremmin. Raippaakaan ei kannata kuluttaa, eikä sillä kuulu hakata, mutta ensimmäiset kerrat kun huomautat raipalla pohjeen apuna, tee se selkeästi ja huomaat, että seuraavalla kerralla pelkän pohjeavun pitäisi riittää, etkä raippaa tarvitse enää käyttää.

Ylipäätänsä jos hevonen on hidas reagoimaan, olemme yleensä itse hitaita antamaan avut. Jos haluamme hevosen reagoivan nopeasti, pitää meidän antaa apu nopeasti ja selkeästi ja heti kun hevonen reagoi niin hellittää apu. Tällä tavalla saamme hevosen reagoimaan oikein ja kaikilla on paljon mukavampaa.

Jopa tässä kuvassa ratsatajan jalat ovat hieman normaalia taaempana, ja reiden ovat aika tiukasti satulassa kiinni, joka tosin tässä tapauksessa kuuluu asiaan, koska ratsastaja kokoaa hevosta.

Joskus laiskemman hevosen kanssa sopii sanonta "mitä vähemmän teet, sen parempi", jos alat "pusertamaan ja punnertamaan" se ei vain toimi.
   Ei siis kannata tehdä liian suurta numeroa "laiskuudesta" vaan keskittyä eniten siihen omaan astoon ja vaikuttamiseen, niin hevonenkin varmasti alkaa toimia paremmin.

Hyviä harjoituksia laiskemmalle hevoselle, ovat ihan pysähdykset-terävät liikkellelähdöt, nopeat käännökset, lyhyet/nopeat siirtymiset ja tehtävät joissa tapahtuu aika paljon erilaisia asioita, jolloin hevosen on "pakko olla hereillä". Lisäksi varsinkin heti alkuverkassa voi ottaa temponvaihteluita, vaikka nousisi välillä laukassa kevyempään istuntaan ja antaisi vähän matkaa mennä oikein reipasta laukkaa, sitten taas ottaa takaisin. Lyhyet ja nopeat pohkeenväistöt voivat myös olla hyvä harjoitus, jos ratsastaja on riittävän taitava.
   Joillekin hevosille sopii, että ottaa vaikka pari hyppyä kesken koulutreenien tai käy vaikka alkukäynnit/alkuverkan maastossa. Vaihtelu kannattaa aina varsinkin laiskemmalla hevosella. Myös lepotauot kannattaa muistaa kesken treenien, jotta hevosella on fyysiset mahdollisuudet jaksaa tehdä tehtävät.
   Muista myös, ettet voi vaatia hevoselta kokoamista tai kovin vaativia tehtäviä, jossei se ensin ole riittävän hereillä.
   Joskus ehkä laiskemman hevosen kanssa turhauttaa, ehkä silloin kannattaa ottaa vähän matalammat tavoitteet ja tosiaan tehdä sen kanssa kaikkea kivaa ja vaihtelevaa, enemmänkin kuin vain junnata sitä samaa. Sitten kaikki on taas kivempaa..:)

Tsemppiä treeneihin!

Mitä mieltä olitte jutusta ja saitteko jotakin uutta tietoa? Muistakaa myös rastittaa tuosta alhaalta ;)

Kuulumisia

Syksy on mennyt kovaa vauhtia, ja tässä sitä ollaan; kohta jo marraskuussa. Täytyy kehua kyllä tätä syksyä, koska ainakin täällä meillä päin viimeisen kuukauden ajan oli todella hyvät ilmat! Kertaakaan ei satanut, lähes jokapäivä paistoi aurinko, eikä juurikaan tuullut...Täydellistä!
Nythän se sade sitten alkoi ja kurakelit, mutta onnekkaita oltiin pitkän aikaa säiden suhteen, joten en valita.

Laten kanssa en ole työskennellyt niin tavoitteellisesti nyt viimeisten kilpailuiden jälkeen, koska töitäkin on ollut aika paljon. Välillä olen innostunut tekemään kuitenkin uusiakin juttuja, kuten erilaisia puomi- ja kavalettiharjoituksia. Välillä olemme ottaneet vaan rennommin, ja olen jumpannut kunnolla eteen-alas.
   Latella käy nyt myös yksi oppilaani ratsastamassa 1-2 kertaa viikossa, jotta välillä pääsen itse hieman helpommalla, jos vaikka ollut rankempi työpäivä tai jos joskus pitäisi vaikka tallittoman päivän ;)

Tänään Late raspattiin ja samalla klippasin sen, kun oli rauhoitettuna. Hampaissa oli pientä epäsymmetrisyyttä mitä aina, mutta ei mitään pahempaa. Kysyin myös eläinlääkäriltä, että mitä voisin tehdä kun Late on aina vaan niin hoikka, välillä enemmän, välillä vähemmän vaikka saa tosi paljon heinää kokoajan. Aloitamme nyt siitä, että Late alkaa syömään rypsiöljyä ja B-vitamiinia ja katsotaan auttaako. Toivottavasti se alkaisi nyt keräämään sitä massaa... ja toivottavasti ei kuitenkaan saa liikaa energiaa öljystä..;)

Tosiaan klippasin Laten tänään aamupäivällä. Tein loimiklippauksen ja jalkoihin jätin myös karvat. Illalla kun katsoin uudestaan, niin näytti että olisi vähän "läikkiä" klipatuissa kohdissa, että ei olisi niin tasaisesti klipattu. Mietin jos koittaisin vähän tasoitella vielä ilman rauhoitusta, en ollut varma onnistuuko. Maria vähän auttoi, syöttämällä porkkanaa ja pitämällä toiselta puolelta kiinni. Olin todella yllättynyt, koska Late oli niin hienosti! Aluksi toki jännittyi vähän ja silmät pullistui, mutta kun sai porkkanaa ja huomasi ettei se ole mitään kauheaa niin herra rentoutui ja oli hienosti!

Tässä loppuun vielä kaunis kuva Latesta kesän kisoista: