Tavoitteellinen kouluratsastus vaatii pitkäjänteisyyttä

Sain idean kirjoittaa kyseisestä aiheesta, kun luin facebookista löytyneestä linkistä englanninkielisen artikkelin "Yhdeksän vinkkiä voittaakseen kouluratsastusluokan". Teksti löytyy täältä Dressage Today:n sivulta. Kannattaa käydä lukemassa, jos taitaa sen verran englantia. Artikkelissa on haastateltu kolmea kokenutta koulutuomaria, jotka kertovat vinkkejä harjoitteluun sekä kouluradalle ja mikä erottaa 65% tuloksen 70 prosentista. Mielestäni vinkit olivat todella hyviä ja sanoisinko, että mielestäni jopa hieman itsestäänselvyyksiä.
Nyt joku saattaa miettiä, että miten ne ovat minulle itsestäänselvyyksiä, kun oma tulostaso on kuitenkin lähempänä tuota 65% kuin 70%. No, nyt täytyy muistaa, että kilpailen Suomessa. Suomessa tämän voisi mielestäni ajatella paremminkin mikä erottaa 60% kuudestakymmenestä viidestä. Onneksi Suomessa myös ollaan menossa parempaan suuntaan ja tuomarit uskaltavat jo käyttää hieman rohkeammin numeroita. Ennen tuntui, että 7 oli jo todella hyvä numero, eikä uskallettu juuri sitä suurempaa numeroa antaa, vaikka tehtävä olisi suoritettu hyvin. Ja numero seitsemänhän on oikeasti vasta "tyydyttävä" numero. Ulkomailla numeroita on uskallettu käyttää laajemmin jo pidempään, ja tosiaan täällä kotimaassammekin näkyy jo parannusta asiassa, joka on hienoa!



Palatakseni tähän varsinaiseen aiheeseen, tajusin artikkelin lukiessani, että kaikille ei siis ole itsestään selvyys, että ne perusjutut pitää olla niin hyvin hallinnassa pärjätäkseen koulukilpailuissa. Usein luullaan, että jos hevosella on hienot näyttävät liikkeet ja se tekee kaiken maailman temput niin sillä pärjää kilpailuissa. Valitettavasti ainakaan kärkipäähän sellaisella suorituksella ei pääse, eikä tulos ole niin hyvä. Vaikka hevonen ei olisikaan niin näyttävä liikeihme, voi sillä pärjätä ainakin tietylle tasolle asti tarkkuudella,huolellisuudella ja perusjuttujen hyvällä hallinnalla. Niinkuin aina sanotaan on ratsastus kuin talon rakennus, jos pohjaa ei ole rakennettu kunnolla, voi koko talo romahtaa, mutta kun on hyvä vahva pohja jonka päälle lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa lisää ja oikein, niin talo kestää. Sama siis pätee ratsastukseen, ja erityisesi kouluratsastuksessa kilpailemiseen. Hyviin tuloksiin ja huipulle ei pääse ilman hyvää perustaa.
   Taloa ei myöskään rakennetta päivässä, eikä viikoissakaan. Kouluratsastus on todella pitkäjänteistä hommaa niinkuin otsikossakin mainitaan. Perusjutuista ja ns. pikkujutuista ei saisi tinkiä, vaan joka ratsastuskerralla asiat on tehtävä tarkasti ja yritettävä viedä läpi.
Kehitys tapahtuu myös yleensä pikkuhiljaa. Hätäillessä ei tule hyvää tulosta, pitää vain malttaa ja tehdä työ huolellisesti pikkuhiljaa omilla ja hevosen ehdoilla. Ratsastuksessa myös aina tulee taantumia ja sitten taas niitä hyviä kausia jolloin kehitytään hurjasti. Taantumakaudella tulee varmasti välillä sellainen olo, ettei mistään tule mitään ja tuntuu ettei kehity ollenkaan, mutta tuolloin pitää vain ajatella positiivisesti ja miettiä vaikka mistä sitä on joskus aloittanut. Silloin ainakin huomaa kehittyneensä. Ja rauhassa vain jatkaa treenaamista. Mikäli treenaaminen on tavoitteellista, pitää olla selkeä suunnitelma mitä on tekemässä ja selkeät tavoitteet joita kohti mennään. Sitten treenataan pitkäjänteisesti kohti sitä tavoitetta. Joskus saattaa tuntua ettei jaksa. Esimerkiksi syksyllä pimeällä, vesisateella ei ehkä tee aina mieli mennä ratsastamaan, mutta jos haluat päästä tavoitteeseesi, edistyä ja pärjätä kilpailuissa, sinun on vain tehtävä se. Sitten se miten ratsastat vaikuttaa taas kaikkeen.

Itse ratsastaessani tarkastan joka ikinen kerta muutamat tärkeät seikat: Tempo,tahti, suoruus, pehmeä tasainen tuntuma, asetus/taivutus molempiin suuntiin läpi, ja että hevonen kuuntelee hyvin pidättävät- ja eteenpäinvievät avut ja reagoi niihin nopeasti silloin kun haluan. Myös rentouden löytyminen on tärkeä asia. Joskus saattaa kestää koko ratsastuksen ajan, että saan nämä asiat läpi ja huomaan, etten ole ehtinyt tekemään muutakuin ympyröitä, suoraa uraa ja siirtymisiä. Varsinkin uusilla hevosilla tai hevosilla jotka eivät ole niin tuttuja saattaa käydä näin. Joskus ihan uusien tuttavuuksien kanssa en saa edes yhdellä ratsastuskerralla kaikkia näitä apuja läpi. Silloin, en voi tehdä vielä kovin ihmeellisiä temppuja ennekuin nämä perusjutut on saatu läpi. Mitä paremmin hevosen oppii tuntemaan sitä paremmin ja nopeammin nämä jutut onnistuu. Esimerkiksi tutun Laten kanssa, tarkistan vain, että nämä perusjutut toimii ja sen jälkeen pääsen aika pian tekemään vaativampiakin liikkeitä. Sillä kun nämä perusjutut ovat hallinnassa niin silloin yleensä niiden vaikeampienkin liikkeiden tekeminen on suht helppoa.
   Toki täytyy tietysti myös muistaa, että meillä ihmisillä ja myös hevosilla on huonompia ja parempia päiviä, eikä aina saa olla liian ankara itselleen, joskus voi joutua vähän tinkimään ja tyytyä vähempään, eikä siitä aina tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Tässä alla erittäin hyvä treenaamisen pyramidi. Eli jos joku alemmista palikoista  puuttuu niin koko pyramidi romahtaa.
Yhden asian haluaisin vielä mainita. Tämä asia on sellainen, joka parantaa koko pyramidia. Toisaalta pyramidin palaset parantaa myös sitä, eli Luottamus. Molemmin puolinen luottamus hevosen kanssa on hyvin tärkeää. Luottamusta harvoin myöskään saavutetaan ihan hetkessä, se tulee ajan kanssa ja tekemällä asiat oikein. Mitä on sitten asioiden teko oikein tässä tapauksessa? Se voi vähän riippua, mutta ainakin se on sitä, että tuetaan hevosta oikealla hetkellä ja annetaan kiitos oikealla hetkellä. Jos hevonen pelkää, pitäisi sinun olla se rohkea, ja antaa hevoselle tuki ja rohkaisu. Kun hevonen rohkaistuu, tulee kiitos. Hermostuminen ei koskaan auta. Ei koskaan. Voit olla päättäväinen ja napakka tarpeen mukaan, mutta samalla rauhallinen. Hevonen ei luota hermostuneeseen tai agressiiviseen ihmiseen. Oikeanlaisen tukemisen ja positiivisten palautteiden kautta hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinä hevoseen. Luottamusta vahvistaa myös monenlainen yhdessä tekeminen, myös maastakäsin.

En sen enempää aio kertoa tuosta englanninkielisestä tekstistä, koska sen voitte käydä itse lukemassa, mutta halusin vain kertoa sen miten tärkeät ne pikkujutut ja perusjutut on kouluratsastuksessa, mikäli mielii pärjätä. Joskus saattaa tympiä aina tehdä niitä samoja ympyröitä, suoria uria ja siirtymisiä, mutta kun osaa tehdä ne oikein hyvin, niin sitten on helpompaa alkaa tehdä myös vaativampia juttuja.

Välillä muidenkin heppojen kyydissä...

Olen tosiaan tässä viimeaikoina ratsastanut enemmän myös muilla hevosilla kuin Latella. Maastossahan olenkin käynyt vähintään kerran viikossa jollakin Jessican hevosella, mutta nyt olen mennyt enemmän myös koulua. Olen toki aiemminkin aina välillä joillakin Jessican hevosilla ratsastellut koulua, mutta aika harvakseltaan.
Ratsuina on nyt viime viikkoina ollut entisestään tuttu Viivi (Billnäs Amienne) ja uutena ratsastustuttavuutena Billnäs Oliver. Tarkoituksena olisi mahdollisesti käydä jotkut kilpailut näiden hevosten kanssa kevään aikana. Niinpä meinaan nyt ratsastaa vähintään kerran viikossa molemmilla, ehkä useamminkin, vähän tilanteista ja ajasta riippuen.

  Viivi on kuvankaunis tamma. Viivillä on todella pehmeät ja tasaiset liikkeet ja muutenkin kulkee tasaisesti. Viiviä saa kuitenkin ratsastaa tosissaan, että saa sen rehellisesti töihin ja takajalat alle. Lisäksi joskus se saattaa tehdä pieniä ampaisuja, vaikka onneksi vain lyhyitä ja sitten jo hidastaa. Toivon, että pikkuhiljaa opin tuntemaan Viiviä lisää ja ennakoimaan niitä ampaisuja, jotta ne jäisivät pienemmiksi ja mielellään kokonaan pois. Viivi on muuten tosi kiva heppa ja sen liikkeet sopivat tälle huonolle selälleni hyvin, niistä ampaisuista selkä vaan ei oikein tykkää, koska en aina pysy niissä kunnolla mukana ja selkäni hieman retkahtaa siitä nopeasta ja voimakkaasta liikkeestä. Uskon tosiaan, että asiaan kuitenkin voitaisiin saada parannus, kunhan opin tuntemaan Viivin vielä paremmin. Ja tiukat vatsalihakset auttaa asiaa myös ;) Viivillä on kilpailtu enemmän esteitä, lähinnä 120 tasolla, mutta näen siinä potentiaalin myös koulupuolelle. Ja onhan se muutamat koulukisat startannut ihan hyvin tuloksin.

Tässä kuvassa olemme Viivin kanssa kesätunnelmissa

  Oliver taas on hieman iäkkäämpi ruuna, joka taitaa jopa kaikki GP liikkeet koulupuolella ja se on kilpaillut esteilläkin GP-tasolla Jessican kanssa. Oliverissa näkyy jo hieman ikä, eli vertyminen kestää vähän kauemmin jne. Oliverilta löytyy hienot liikkeet, kunhan ratsastaja osaa ja pystyy ratsastamaan ne esille. Oliver on todella yhteistyöhaluinen ja sen selässä minulla on luottavainen olo. Oliverin ravi on hieman hankala tälle selälleni, joten en pysty kyllä ihan kovin pitkiä pätkiä siinä istumaan ja hytkyn siinä jonkun verran. Oliver on kuitenkin tosi kiva heppa myös.

Lisäksi olen juoksuttanut ja ratsastanut yhtä tuntiponiamme Avaa. Se on ollut aiemminkin minun "projektinani", nyt taas ajattelin jatkaa työtä sen kanssa, jotta saataisiin sitä taas kehittymään. Työ onkin jo tuottanut jonkun verran tulosta, mutta työstäminen jatkuu silti edelleen.

Tässä poseeraamme Avan kanssa viimevuoden puolella. Oliverista ei nyt valitettavasti ole kuvaa..

Tässä lopuksi vielä pari videota viimeviikon treenistä Viivin kanssa:

Heidi Svanborg-Lodmanin valmennus

Ihan ensiksi kerron, että ennen joulua tallillamme kävi eräs belgialainen eläinlääkäri, joka on hoitanut Jessican hevosia jo vuosia ja käy säännöllisesti muutaman kerran vuodessa tallillamme. Hän myös tsekkasi Laten, koska Latella oli ollut edelleen satunnaista epäpuhtautta sen Hyvinkään klinikkareissun jälkeenkin. Bruno on todella hyvä eläinlääkäri ja näkee hyvin hevosen liikkeestä mikä on vialla. Niinpä hän piikitti Latelta etukavionivelet, jollakin aineella jonka pitäisi voidella niveliä. En muista edes aineen nimeä. Joka tapauksessa tämän jälkeen Late on ollut kunnossa! Niinpä pääsimme myös osallistumaan Heidin valmennuksiin, jotka järjestettiin 14.-15.1 Billnäsissä.
Hänen viimeisimmästä käynnistään onkin vierähtänyt jo kaksi vuotta. Oli todella kiva päästä pitkästä aikaa valmennukseen, ja varsinkin Heidin.

Ensimmäisenä päivänä menin nivelillä ja olin toisen opettajamme Riikan kanssa yhtäaikaa tunnilla. Hän tosin oli yhdellä nuorella hevosella, joten meille vähän eriytettiin tehtäviä. Laten kanssa teimme aluksi vain isoja ympyröitä kaikissa askellajeissa ja sitten aloimme tekemään avoja ja sulkuja (travers) pitkillä sivuilla. Late sai rauhassa vertyä emmekä vielä näissä avoissa ja suluissakaan vaatineet kovin paljoa liikettä esiin vaan enemmänkin Late sai "hölkkäillä" ja tarkastettiin, että teknisesti tehtävät sujuvat oikein. Muuten sujui hyvin, mutta itselläni pientä vinoutta havaittavissa. Varsinkin oikeassa kierroksessa nojasin helposti vasemmalle. Sitä koitettiin korjata. Sitten teimme sulkuja vielä lävistäjälinjoilla, sekä yksittäisiä vaihtoja. Ihan lopuksi vielä jäin ympyrälle ja vaadimme liikettä esille.
   Late oli tosi kiva ratsastaa! Se oli suhteellisen rennolla päällä, ei sätkyillyt turhia, eikä ollut yhtään jännittynyt joten pystyin rauhassa keskittymään ratsastukseen ja sain vaikutettua Lateen hyvin. Kiva tunti!

Seuraavana päivänä puin Latelle kanget ja tiedossa oli yksityistunti. Tällä kertaa keskityimme enemmän kokoamiseen ja työstimme vähän enemmän laukkaa. Teimme laukassa muutamia sulkuja ja lisäksi kokoamisia, joissa haimme piruettilaukkaa. Myös hieman vastalaukkaa ja vaihtoja.
Late oli myös tällä kertaa kiva, mutta olisi saanut olla hieman aktiivisempi, koska jäi välillä vähän pohkeen taakse.

Valmennusviikonloppu oli tosi kiva ja antoisa. Mielestäni Heidi sanoi juuri oikeita asioita ja olimme kaikin puolin samoilla linjoilla. Esimerkiksi se, että kun Late ei enää ole ihan nuori ja sen selkä on mikä on niin se vaatii pitkän verkan ja sitä ei voi aluksi paineistaa liikaa. Varsinaiset työskentelyhetket, joissa vaaditaan kunnolla liikettä/kokoamista kannattaa Laten kanssa tehdä myös aika lyhyinä pätkinä. Sain siis myös vahvistusta siihen, että olen tehnyt asiat oikein. Toki sain myös hyviä vinkkejä.

Lisäksi kävimme läpi tavoitteita, koska halusin tietää onko tavoitteeni realistiset ja millä tasolla olemme. Kyllä, tavoitteet oli realistiset, mutta töitä saadaan kyllä vielä tehdä jos halutaan hyviä tuloksia vaativasta A:sta. Kuitenkin Heidi oli sitä mieltä, että olemme sillä tasolla, että voisimme osallistua nyt jo johonkin helpompaan vaativaan A:han, mutta tulos voisi olla siinä nipin napin 60%. Se ei tosin minua haittaisi, koska haluaisin vaan lähinnä kokemusta tuon tason luokista. No, katsotaan kun kisakausi lähenee, että miten se lähtee käyntiin ja sen mukaan sitten mennään. Treenataan kyllä niin, että päästäisiin joku Va A starttaamaan.

Tässä vielä yhteenveto mitä jäi viikonlopusta parhaiten mieleeni, mitä treenata:

- Oma paino paremmin oikealle, koska nyt jään liikaa vasemmalle varsinkin oikeassa kierroksessa
- Oikea pohje paremmin läpi, nyt Late helposti tulee sitä vasten
- Liikettä esille, takajalat alle
- Nopeammat siirtymiset (esim koottuun raviin, koottuun laukkaan)
- Ensin hyvin pohkeen edelle, ennenkuin voi koota
- Hieman pyöreämpi muoto

Näillä jatketaan :)

Hevosen oikeanlainen liikunta

Hei rakkaat lukijat!

En ole teitä unohtanut, vaikka hieman hiljaiseloa blogini onkin viimeaikoina elänyt. Minulla on tekeillä postaus marraskuisesta Espanjan reissustamme, jolla kävimme katsomassa hevosia ja valmentautumassa. Valitettavasti suurinosa kuvista on kuitenkin vielä siskoni kamerassa, joten en ole vielä kovasti edistynyt tuon postauksen kanssa.
 No, hyvää kannattaa odottaa. Jos nimittäin tykkää lukea ja ihailla kuvia eteläisistä maisemista ja kauniista hevosista, niin silloin tulet pitämään tulevasta postauksestani. Siinä vaan tosiaan saattaa mennä tovi, ennenkuin pääsen sen julkaisemaan.

Tässä hieman esimakua seuraavasta postauksesta, jota tosin saatte hieman vielä odottaa...

No nyt aiheeseen. Minun on nimittäin tehnyt mieli jo pidempään avautua tästä kyseisestä aiheesta, jota otsikkokin jo sivuaa. Hevosen oikeanlainen liikunta. En löytänyt aivan sopivaa otsikkoa asialle, jota nyt haluan käsitellä, mutta tuohon suuntaan.

Eli oikeastaan ylipäätään hevosen liikunnan tärkeyttä haluaisin korostaa. Ensinnäkin hevonen on luotu liikkumaan, ja aika moneen asiaan liike on myös lääkettä. Aikoinaan villihevoset vaelsivat monia kilometrejäkin päivässä, ja usein joutuivat myös pakenemaan saalistavia eläimiä. Niinpä hevoset ovat tottuneet liikkumaan, joten liikunta niille on hyvin tärkeää niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
  Itse pidän itsestäänselvyytenä sellaisia asioita, kuten kovan rasituksen jälkeen seuraavana päivänä hevonen tulee liikuttaa, ja mielellään silloin kevyempi liikutus. Samoin ennen rankempaa päivää hevosen olisi tullut liikkua. Hevonen ei myöskään tarvitse varsinaisia vapaapäiviä, sillä myös vapaapäivänä hevosta olisi hyvä vähintääkin kävelyttää, mikäli hevosella ei ole isoa tarhaa jossa se oikeasti myös liikkuu itse.
    Jos mietitään vaikkapa ihmistäkin, niin varmasti paikat kipeytyvät jos liikut vain harvoin ja varsinkin jos heti liikut rankemmin. Myös loukkaantumisen riski suuresti kasvaa, jos liikunta ei ole suunniteltua ja järkevää.
 
Itse pyrin siihen, että Late liikkuu 6 kertaa viikossa, ja yksi vapaapäivä. Vapaapäivänä vähintäänkin paljon tarhailua, mutta välillä myös kävelytystä/maastakäsittelyä. Viikossa kolme kunnon treenipäivää ja 3 hieman kevyempää, tai välillä voi olla neljäkin kunnon treeniä varsinkin kisakaudella kun lasken kisatkin "kunnon treeniin". Välillä pitää myös muistaa pidemmät lepojaksot, jotta hevosen lihaksisto palautuu kunnolla. Suositus olisi, että 5-6 viikon välein hevosella olisi yksi kevyempi viikko. Tällöinkään liikutusta ei tulisi kokonaan unohtaa, jollei hevonen sitten ole esimerkiksi isolla laitumella jolla liikkuu itse.
  Joskus toki suunnitelmiin voi tulla muutoksia, kuten meillä on tänä syksynä käynyt, koska Late tai minä itse olemme sairastelleet vähän vuoronperään.
En kuitenkaan koskaan jätä hevoselle vapaapäivää suoraan kisojen/valmennuksen/esteharjoituksen tai muuten rankemman treenin jälkeen. Olen todella tarkka palauttavasta päivästä. Ja niinkuin jo aiemmin mainitsin niin myös ennen rankempaa päivää on tärkeää liikuttaa hevonen. Näin voimme ennaltaehkäistä monia vammoja ja kipuja hevosella!

Hevosen liikuntamuotoja kannattaa myös vaihdella, koska ensinnäkin vaihtelu virkistää - niin hevosta kuin ratsastajaakin ja erilaiset harjoitukset vaikuttavat hevoseen ja sen kroppaan eri tavalla. Ensinnäkin maastoilu tekee hevosen psyykeelle hyvää, ja varsinkin jos maasto on vaihtelevaa, eli ylä- ja alamäkiä tekee se hyvää varsinkin hevosen takaosan lihaksistolle. Myös oksat ja puut jne maastossa voivat olla hyviä, jotta hevonen joutuu katsomaan mihin astuu ja se auttaa hevosen koordinaatioon. Erilaisilla pohjilla ratsastaminen (kuitekin järkevästi) tekee yleensä hevoselle hyvää, tällöin tärähdyksiä tulee eri voimakkuuksilla ja eri suunnista, jolloin se on jalkojen rakenteelle terveellistä. Todella kovalla/liukkaalla pohjalla, kuten todella jäisellä tiellä ratsastaminen ei kuitenkaan ehkä ole järkevintä.

Puomiharjoitukset myös kouluhevoselle ovat hyviä, niistä saa vaihtelua ja taas varsinkin takaosan lihaksisto ja takajalat joutuvat eri tavalla töihin. Myös koordinaatio paranee, sekä  laukan säätely tulee konkreettisemmaksi jos esimerkiksi teet laukassa suhteutettua väliä johon säädät askeleita. Voit mahduttaa samaan väliin jopa 7 laukka-askelta ja kunnolla eteen ratsastamalla tulla samaisen välin neljällä askeleella!

Jos kouluratsastaja oikein innostuu voi hän rakentaa muutaman esteen. Toki on niitä hevosia joilla voi olla jotain sellaisia vaivoja, ettei hyppääminen tee hyvää, mutta silloin voi käyttää vain kavaletteja tai maapuomeja. Jos hevonen kuitenkin on kykenevä hyppäämään, mutta ratsastaja ei, niin varmasti kyytiin oi löytyä joku lainakuski, joka mielellään hyppää.

Myös perus kouluratsastuksessa harjoitukset kannattaa suunnitella ja harjoitteita kannattaa vaihdella. Myöskään yhdelle päivälle ei kannata sysätä kaikkea mahdollista, kuten vaikka vaihdot,sulut,vastalaukka, piruetit.. Mielummin kannattaa ottaa yksi tai kaksi pääharjoitetta, joita tekee. Tosin ennen kisoja saatan tehdä useamman jutun ja tarkastaa, että ne sujuu hyvin, niitä sen enempää "hinkkaamatta".

Myös juoksutus hevoselle silloin tällöin on hyvä. Itse juoksutan talvisaikaan yleensä kerran viikossa, kesäisin hieman harvemmin. Hevoselle tekee hyvää liikkua välillä ilman satulaa ja ilman ratsastajan painoa. Jos on villimpi hevonen, sen voi antaa liinassa hieman purkaa energioitaan, tai voi harkita jopa vapaana juoksuttamista. Varsinkin nuorille hevosille tekee hyvää välillä päästä ihan kunnolla purkamaan energioita.
   Itse juoksutan yleensä Laten eteen-alas selän läpi rennoksi sellaisella "naru-apuohjalla" joka tulee selän yli, kainaloista ja sitten kuolaimiin kiinni. Tuo apuohja on nimenomaan hyvä siihen, että hevonen lähtee venyttämään eteen-alas. Talvisaikaan ratsastaessa Late saattaa olla vähän säikky, joten en aina uskalla antaa ihan tarpeeksi ohjaa selästä, jotta se voisi venyttää kunnolla, sen takia teen sen juoksuttamalla.

Vielä yksi ajattelun arvoinen juttu. Jos olet ollut kisoissa, todellakin suosittelen seuraavaana päivänä kevyttä, palauttavaa liikutusta, koska kilpailut jo itsessään ovat melko rankka suoritus hevoselle. Kyllähän kisoissa kuitenkin annetaan parastaan, joten se vaatii hevoselta paljon. Oletko tullut ajatelleeksi, että myös kuljetus vaikuttaa hevosen lihaksistoon. Hevonen joutuu yllättävän paljon tasapainottelemaan trailerissa, joten lihakset joutuvat jopa trailerissa töihin suhteellisen paljon. Sen takia kävelytän hevosta yleensä hetken heti myös trailerimatkan jälkeen.

Summa summarum: Oikeanlainen ja säännöllinen liikunta yhdistettynä palautumiseen ylläpitää hevosen terveyttä!

Kuvapostaus

Eräänä lämpimänä kesäiltana Riilahdessa ehti ystäväni Nora kuvaamaan minua, Latea ja Masia. Mielestäni hän onnistui nappaamaan oikein tunnelmallisia kuvia. Ensin mietin jotain kuvatekstejä, mutta päätin, että puhukoon kuvat puolestaan. Kaikki kuvat siis ottanut Nora Eränpalo, tuo rohkea elämään heittäytyjä. Noran mahtaviin tunnelmallisiin kuviin ja seikkailulliseen elämään voit tutustua hänen blogissaan http://peppiinacosas.blogspot.fi/.

Mennyt kausi ja ajatusta tulevasta

Taas on tullut aika miettiä mennyttä kisakautta ja sen saavutuksia, sekä petrattavia asioita, ja sitä myöten kääntää myös katse tulevaan kauteen. Pian nimittäin vuosi lähenee jo loppuaan ja on aika alkaa treenata kohti uutta kisakautta.

Mennyt kausi

Kuvassa tällä kaudella saavutetut ruusukkeet. Yksi tosin 1-tasolta Milli-ponin kanssa, mutta loput Laten ruusukkeita.

Oikeastaan tarkemmin ajateltuna tämä kausi oli ehkä paras kausi koskaan, ainakin kilpailusaavutuksien perusteella. Startteja menneellä kaudella kertyi 2-tasolta 10 kappaletta, joista 7 kertaa olimme palkinnoilla. 3-tason startteja ketyi 4, joista yksi sijoitus.
Saavutimme Laten kanssa kolme voittoa 2-tasolta helppo A-luokista, ja sijoituksia, lähinnä kärkisijoja vaativa B-luokista. Lisäksi saavutimme kansallisen sijoituksen, vaikka aika vähän pääsimme kansallisia luokkia starttaamaan niiden vähyyden vuoksi.
   Yksi voitoista oli Hippomedi koulucup:in voitto, joka oli minulle erityisen tärkeä juttu. Näiden sijoitusten myötä näyttää siltä, että voitimme Laten kanssa vuoden 2016 Etelä-Suomen senioreiden aluerankingin kouluratsastuksessa. Tämä oli myös yksi tavoitteistani tälle kuluneelle kaudelle.

Pääsimme myös nostamaan tulostasoa mukavasti, sillä helppo A luokista tuli pääsääntöisesti yli 65% ja teimme myös ennätyksemme tuolla tasolla, joka oli 66,413%. Myös vaativa B luokissa saavutimme hyviä tuloksia ennätyksellä 65,625%. Kaudella 2015 menimme kansalliset vaativa B luokat prosentein 60 tai hieman yli, nyt 2016 saimme sielläkin ennätyksemme 63% ja luokkana jopa junnujen esiohjelma.

Eipä auta muu kuin olla tyytyväinen tähän kauteen, vaikkei se päättynytkään ihan suunnitelmien mukaan. Tosiaan viimeisiksi kisoiksi jäivät aluemestaruudet, jotka epäonnistuivat, koska Late ei ollut ihan kunnossa. Jouduimme myös jättämään parit muut syksyn kisat väliin, koska Latelta löytyi jaloista vähän sanomista. Pääasia on kuitenkin, että saadaan Late kuntoon, ja päästäisiin terveellä hevosella treenaamaan uuteen kauteen.

Suurimmaksi osaksi meillä oli kisoissa ja radoilla tosi hyvä fiilis Laten kanssa, ja puhalsimme yhteen hiileen. Sain taas monen monta mahtavaa kokemusta. Pääsimme starttaamaan myös hieman vaativammissa va B luokissa. Tietysti kisakauteen mahtuu myös pari ei niin hyvää suoritusta, kuten varmaan kaikilla kilpailijoilla, mutta niihin ei pidä jäädä liikaa kiinni. Toki voi miettiä mitä pystyisi parantamaan, mutta nokka pystyssä aina kuitenkin kohti uusia koitoksia.

Kausi 2017

Hui, kuulostaapa oudolta tuo vuosiluku 2017...onko se tosiaan jo seuraavana vuorossa. Aika menee niin äkkiä. Niin se vain on.

Ihan ensin haluan sanoa, että hevosten kanssa kun tätä hommaa tehdään, niin koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei voi koskaan olla täyttä varmuutta mistään. Olen kuitenkin miettinyt jo hieman tavoitteita seuraavaan kauteen, sikäli mikäli Late on varmasti kunnossa. Yritän tietysti kaiken tehdä niin hyvin ja oikein, että herra pysyisi vielä pitkään kunnossa. Eihän sitä omastakaan terveydestä voi aina täysin varma olla, mutta parhaamme yritetään.

Tällä kaudella tosiaan pärjättiin hyvin vaativa B tasolla, ja erittäin hyvin helppo A tasolla. Niinpä olen ajatellut jättää helppo A luokat taakse Laten kanssa ja katsoa kuinka pitkälle rahkeet riittävät... Ennen ajattelin että tuo va B on korkein taso mihin Late pystyy, mutta tässä pikkuhiljaa ajatus on hieman muuttunut... Olen alkanut miettimään, että jos siitä kuitenkin olisi vielä vaativaan A:han. Luulen, että tuolla tasolla Latella ei enää välttämättä niin loistavia tuloksia saavutettaisi, mutta kyllä sillä varmasti voisi sitä startata, nyt kun sarjavaihtojakin ollaan jo ihan hyvällä menestyksellä harjoiteltu. Olisihan se hienoa päästä edes joku startti tuolla tasolla, vaikka varmasti eniten sitä vaativaa B:tä ensi kaudella mentäisiinkin.
   Oikeastaan ainut haaste va A tasolle on ylipäätään Laten kokoaminen, ja taipuminen. jos Latella on hyvä päivä ja kroppa antaa periksi niin no problem, mutta jos on jäykkä päivä, niin sulkutaivutukset etenkin laukassa ovat haastavia. Tietysti myös työskentelypiruetit tai puolipiruetit pitäisi hallita va A tasolla. Niitä ei vielä kovin paljoa olla harjoiteltu, mutta pikkasen koitettu. Niissä on tietysti vähän haastetta myös, mutta ei pitäisi olla mahdottomuus. Laten ehdoilla kuitenkin edelleen mennään, eli jos näyttää siltä että se kipeytyy kun aletaan hieman enemmän tekemään kokoavia liikkeitä, niin sitten täytyy unohtaa ne ja taso on silloin va B. Eli aika näyttää ;)

Jokatapauksessa olen varautunut, että ensi kaudella ei välttämättä tule niin paljoa sijoituksia ja niin hyviä tuloksia, jos tasoa lähdetään nostamaan. 2-tasolta va B-tasolta odotan kyllä hyviä tuloksia ja sijoituksiakin, mutta 3-tasolla saa nähdä miten käy. Yritän nyt myös päästä enemmän kisaamaan 3-tason kisoissa. Ehkäpä ensi kaudella tulee kisattua hieman vähemmän, mutta vähän korkeammalla tasolla.

Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan! :)

Tässä lopussa vielä muutama kuva palkintojenjaoista.

c. Leena Kahisaari

Klinikkareissu

Päätin sitten lopulta viedä Laten klinikalle, koska sitä epämääräistä epäpuhtautta ja pientä väsyneisyyttä jatkui pidempään. Ravi joka normaalisti on Latella ollut melko joustavaa tuli kovaksi ja joustamattomaksi. Late oli myös vähän haluton ja tosiaan tahti epäpuhdasta ajoittain, varsinkin jos koitti koota tai lisätä ravia.

Olimme siis viime tiistaina Hyvinkään klinikalla, nykyisessä Evidensiassa. Latelle suoritettiin laaja vet check, johon kuului verikokeet, yleistutkimus ja laaja ontumatutkimus. Verikokeista ja muista ei löytynyt mitään erikoista, mutta ontumaa sitten löytyikin. Niinkuin eläinlääkäri sanoi, tälläistä 14v. hevosta toki katsotaan hieman eri tavalla kuin 5 vuotiasta. Late kun könkkäsi hieman joka jalkaa aina aluksi taivutuksen jälkeen. Erityisesti reagoi kuitenkin vasen takajalka ja vielä selkeämmin sen ristikkäinen jalka eli oikea etu. Näissä jaloissa näkyi pientä ontumaa jo liinassa katsottaessa.
Niinpä vasen takakinner ja oikea etu vuohisnivel puudutettiin ja sitten taas tsekattiin ontuuko. Eläinlääkäri halusi tässä vaiheessa nähdä Laten liikkumisen myös ratsain. Ei ontunut enää puudutuksen jälkeen, joten niinpä nämä kyseiset nivelet piikitettiin (kortisonilla). Nyt Late on siis kävelylomalla, mutta onneksi vain viikon. Ensi tiistaina voi taas alkaa ratsastamaan ihan normaalisti, ja jos vielä ontuu, niin sitten pitää mennä uudestaan klinikalle. Toivotaan kuitenkin, että tulisi tällä kuntoon!
Ainiin, lisäksi Latella on lievää sädemätää oikeassa etujalassa, joten siihen saatiin sellaista ainetta.

Täytyy sanoa, että syyn löytyminen oli tosi helpottavaa! Tosin väsymystä tuo jalkavaiva ei täysin selitä, mutta toisaalta jos on ollut kipuja jaloissa niin voi sekin väsyttää.

Tuossa pari viikkoa sitten Late oli ihan ok kunnossa ja varsinkin laukka sujui aikas kivasti, niinpä pääsimme hieman harjoittelemaan sarjavaihtoja tuolloin. Tässä pieni video vaihtotreeneistä: https://www.youtube.com/watch?v=-L6sa9Szk7U

Nyt vaan toivotaan, että Late tulisi kuntoon, että päästäisiin jatkamaan mm. vaihtotreenejä ja muutenkin treenailemaan kohti korkeampaa tasoa ;)

Tässä vielä muutama kuva menneeltä kisakaudelta: