Spain

Huom! Ethän kopioi kuvia!

Tämän postauksen teko on hieman kestänyt, koska sain nyt vasta materiaalit käsiini. Alunperin ajattelin kirjoittaa pitkän ja tarkan kertomuksen Espanjan matkastamme, mutta nyt koska siitä on kulunut jo niin pitkä aika, niin ajattelin kuitenkin kirjoittaa lyhyemmin.

Olimme siis 2016 marraskuussa Espanjassa hevosreissussa äitini ja siskoni kanssa. Matkan päätarkoitus oli etsiä äidilleni hevonen, mutta kävimme myös suurilla espanjalaisilla hevosmessuilla SICAB:issa, ja myös valmennustunneilla ehdimme käydä pari kertaa.
   Matkasimme Andalucian alueella. Suurimmaksi osaksi majoituimme Fuengirolassa hotellissa, mutta yhden yön vietimme Sevillassa, jossa tuo SICAB myös järjestettiin. Lisäksi ajelimme ympäriinsä katsomassa hevosia, mm. Lucena oli yksi "kaukaisimmista" paikoista, jossa kävimme katsomassa hevosta. Ja vaikka joka päivä kävimme jollain tavalla hevostelemassa, niin ehdimme myös vähän shoppailla ja syödä hyvää ruokaa, sekä käydällä paikallisilla markkinoilla.
   Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Espanjassa, mutta äitini ja siskoni ovat sielä käyneet jo useasti. Olen myös heidän kauttaan tutustunut andalusialaisiin eli Pura raza espanola rotuun. Äidillänihän on jo entuudestaan yksi tuon rotuinen, joka tosin on siskoni käytössä ja hän sillä kilpailee. Sen takia reissuun lähdettiinkin, että äiti saisi ihan oman andalusialaisen.

Saavuimme maanantai aamupäivällä Malagan lentokentälle, josta ystävämme Krista tuli meitä hakemaan. Kristalla on oma talli La Cala de Mijasessa, espanjalainen mies, ja hän tuntee espanjalaisen kulttuurin sekä puhuu kieltä sujuvasti. Hänen kanssaan vietimme paljon aikaa, ja hänen kanssaan matkasimme eri talleille katsomaan hevosia. Heti ensimmäisenä päivänä oli lähtö vajaan parin tunnin ajomatkan päähän Lucenaan. Siellä meitä odotti nuori musta ori. Sain heti nähdä tyypillisen espanjalaisen hevosen esittelyn, kun tyypillinen espanjailen mies "läpsäytteli" hevosta sinne tänne, ja myös koski sen palleihin. Hevonen ei reagoinut mihinkään pahasti, vaan antoi tehdä kaiken. Kuntoonlaitossa myös seisoi aivan rauhassa paikoillaan. Sitten liikkeitä esiteltiin köyden päässä jälleen espanjalaiseen tyyliin. Sen jälkeen mies nousi selkään ja esitteli hevosen ratsain, jonka jälkeen me muut myös kokeilimme hevosta, miehen antaessa ohjeita. Talli oli aivan ihanan siisti. Sielä hevoset eivät vain tainneet paljoa ulkoilla, koska huomasin karsinoissa olevilla hevosilla olevan hieman tylsää.. rauhattomuutta, kutomista ja sen sellaista oli havaittavissa. Oli kurja nähdä, että hevoset olivat niin tylsiintyneitä. Onneksi kuitenkaan kaikilla talleilla asiat eivät olleet näin, vaan useammilla talleilla hevoset olivat tyytyväisiä ja rauhallisia. Tarhailu toki tuollapäin on harvinaista herkkua, mutta kyllä sitäkin jo on enemmän. Toinen asia muuten, joka on hyvin erilaista Espanjassa on heinä. Oikeastaan harvassa paikassa hevoset edes saavat heinää, vaan yleensä korsirehuna on olki. Aina ihmettelen miten ne hevoset pysyvät niin hyvässä kunnossa ilman kunnon heinää, mutta niin vain pysyvät.

En edes muista kunnolla kaikkia hevosia ja talleja joissa kävimme, mutta monta niitä oli. Suurinosa talleista oli niin siistejä, hienoja ja ihania. Parilla pienemmällä ja ehkä nuhjuisemmallakin maalaistallilla kyllä kävimme. Oli ihan mahtavaa nähdä niin paljon erilaisia paikkoja, hevosia ja ihmisiä!

Yksi paikoista jäi erityisesti mieleen, hienojen tiluksien vuoksi, mutta myös yhden ihanan hevosen vuoksi. Olisin itse halunnut ostaa tuon aivan ihanan Liber nimisen 5-vuotiaan orin, mutta eipä ollut tarpeeksi rahaa mukana ;) Äiti myös tykkäsi tästä hepasta, mutta koki sen olevan liian säpäkkä itselleen. Tässä seuraavaksi muutama kuva kyseiseltä tallilta, ja myös tästä mahtavasta hevosesta:

 Kävimme myös parina päivänä Antonio Serrano Silvan valmennuksissa, hänen omalla tallillaan, joka oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Antonio käy myös Suomessa valmentamassa muutaman kerran vuodessa. Itse olin ensimmäistä kertaa hänen valmennuksissaan, mutta tykkäsin kovasti ja sain hyviä vinkkejä. Ratsunani oli molempina päivinä sama pieni andalusialaistamma, jonka kanssa harjoittelimme lähinnä laukkaa kohti piruettia. Lisäksi sain kokeilla vähän passagea. Alla kuvia Antonion tallilta, sekä kuva minusta ja ratsustani.

Tosiaan kävimme myös SICAB:issa, jossa saimme vaihteeksi ihastella myytäviä hevosia, joita areenalla esiteltiin eri tavoin. Toisia ratsain, toisia köyden päässä. Oli nuorempia, vanhempia, osaavampia, kauniita, ja ei-niin-ihmeellisiä-yksilöitä. Lisäksi seurasimme kouluratsastuksen GP-luokkaa, sekä espanjalaista kouluratsastusta. Kiersimme myös hevosalueella ja tietysti paikalla oli myös iso expo, joten shoppailtuakin tuli.
Oli myös kiva nähdä Sevilla paikkana, koska onhan se suurkaupunki. Majoituimme hieman erilaisessa, marokkolaistyyppisessä hotellissa. Illalla kävelimme kapeilla kävelykujilla, joista löytyi myös kiva luomutuotekauppa, josta ostimme hieman tuliaisia, öljyjä ja sen sellaisia. Sitten kävimme syömässä maittavia tapaksia ja ihmettelimme kerjäläisiä jotka tulivat suoraan pöytiin, ulkona kun istuttiin. Onneksi poistuivatkin äkkiä. Sevillassa aika meni nopeasti, ja reissu oli ihan huikea. Sen jälkeen saimme onneksi vielä viettää pari päivää Fuengirolassapäin ennen Suomeen paluuta.

Tässä kuvia Sevillasta ja Sicabista:

Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää jokapaikassa. Erityisen hyvä paikka oli Wok, jossa sai itse valita raaka-aineet, jotka sitten laitettiin wokkiin, ja tottakai sielä oli myös paljon muuta ruokaa wokin vierelle. Jälkkäriä oli myös vaikka minkälaista tarjolla ja ai, kuinka hyvää kaikki sielä olikaan. Tässä hieman kuvia muutamista syömistäni aterioista:

Palatakseni vielä hevosiin, niin lopulta kävi niin, että äitini löysi hevosen hyvin läheltä, nimittäin Antonion tallilta. Kyseessä on 5-vuotias ori Venesolano, joka vaikutti kovin hyväluonteiselta, teki nöyrästi ja tyytyväisesti töitä ja sopi kuin nenä päähän äidilleni. Alla kuva komeasta parista.

Matka oli siis todella mahtava ja onnistunut. Oli niin mukavaa nähdä ja kokea kaikkea uutta ja myös viettää aikaa äitini ja siskoni kanssa. Kiitos äidilleni, joka mahdollisti matkani. Mahtavia muistoja taas kiikkustuoliin muisteltavaksi, vaikka toivon toki ettei tämä jäänyt ainoaksi matkaksi.

Niinkuin olette huomanneet, sisältää tämä postaus reilusti kuvia, toiset ovat valitettavasti huonompaa kännylaatua, mutta onneksi sain myös muutamat mielestäni hienot kuvat otettua Emman hyvällä kameralla. Loppuun vielä muutamat sekalaiset kuvat reissusta. Toivottavasti sain välitettyä näiden kuvien kautta palan Espanjaa teillekin ;) 

Tavoitteellinen kouluratsastus vaatii pitkäjänteisyyttä

Sain idean kirjoittaa kyseisestä aiheesta, kun luin facebookista löytyneestä linkistä englanninkielisen artikkelin "Yhdeksän vinkkiä voittaakseen kouluratsastusluokan". Teksti löytyy täältä Dressage Today:n sivulta. Kannattaa käydä lukemassa, jos taitaa sen verran englantia. Artikkelissa on haastateltu kolmea kokenutta koulutuomaria, jotka kertovat vinkkejä harjoitteluun sekä kouluradalle ja mikä erottaa 65% tuloksen 70 prosentista. Mielestäni vinkit olivat todella hyviä ja sanoisinko, että mielestäni jopa hieman itsestäänselvyyksiä.
Nyt joku saattaa miettiä, että miten ne ovat minulle itsestäänselvyyksiä, kun oma tulostaso on kuitenkin lähempänä tuota 65% kuin 70%. No, nyt täytyy muistaa, että kilpailen Suomessa. Suomessa tämän voisi mielestäni ajatella paremminkin mikä erottaa 60% kuudestakymmenestä viidestä. Onneksi Suomessa myös ollaan menossa parempaan suuntaan ja tuomarit uskaltavat jo käyttää hieman rohkeammin numeroita. Ennen tuntui, että 7 oli jo todella hyvä numero, eikä uskallettu juuri sitä suurempaa numeroa antaa, vaikka tehtävä olisi suoritettu hyvin. Ja numero seitsemänhän on oikeasti vasta "tyydyttävä" numero. Ulkomailla numeroita on uskallettu käyttää laajemmin jo pidempään, ja tosiaan täällä kotimaassammekin näkyy jo parannusta asiassa, joka on hienoa!



Palatakseni tähän varsinaiseen aiheeseen, tajusin artikkelin lukiessani, että kaikille ei siis ole itsestään selvyys, että ne perusjutut pitää olla niin hyvin hallinnassa pärjätäkseen koulukilpailuissa. Usein luullaan, että jos hevosella on hienot näyttävät liikkeet ja se tekee kaiken maailman temput niin sillä pärjää kilpailuissa. Valitettavasti ainakaan kärkipäähän sellaisella suorituksella ei pääse, eikä tulos ole niin hyvä. Vaikka hevonen ei olisikaan niin näyttävä liikeihme, voi sillä pärjätä ainakin tietylle tasolle asti tarkkuudella,huolellisuudella ja perusjuttujen hyvällä hallinnalla. Niinkuin aina sanotaan on ratsastus kuin talon rakennus, jos pohjaa ei ole rakennettu kunnolla, voi koko talo romahtaa, mutta kun on hyvä vahva pohja jonka päälle lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa lisää ja oikein, niin talo kestää. Sama siis pätee ratsastukseen, ja erityisesi kouluratsastuksessa kilpailemiseen. Hyviin tuloksiin ja huipulle ei pääse ilman hyvää perustaa.
   Taloa ei myöskään rakennetta päivässä, eikä viikoissakaan. Kouluratsastus on todella pitkäjänteistä hommaa niinkuin otsikossakin mainitaan. Perusjutuista ja ns. pikkujutuista ei saisi tinkiä, vaan joka ratsastuskerralla asiat on tehtävä tarkasti ja yritettävä viedä läpi.
Kehitys tapahtuu myös yleensä pikkuhiljaa. Hätäillessä ei tule hyvää tulosta, pitää vain malttaa ja tehdä työ huolellisesti pikkuhiljaa omilla ja hevosen ehdoilla. Ratsastuksessa myös aina tulee taantumia ja sitten taas niitä hyviä kausia jolloin kehitytään hurjasti. Taantumakaudella tulee varmasti välillä sellainen olo, ettei mistään tule mitään ja tuntuu ettei kehity ollenkaan, mutta tuolloin pitää vain ajatella positiivisesti ja miettiä vaikka mistä sitä on joskus aloittanut. Silloin ainakin huomaa kehittyneensä. Ja rauhassa vain jatkaa treenaamista. Mikäli treenaaminen on tavoitteellista, pitää olla selkeä suunnitelma mitä on tekemässä ja selkeät tavoitteet joita kohti mennään. Sitten treenataan pitkäjänteisesti kohti sitä tavoitetta. Joskus saattaa tuntua ettei jaksa. Esimerkiksi syksyllä pimeällä, vesisateella ei ehkä tee aina mieli mennä ratsastamaan, mutta jos haluat päästä tavoitteeseesi, edistyä ja pärjätä kilpailuissa, sinun on vain tehtävä se. Sitten se miten ratsastat vaikuttaa taas kaikkeen.

Itse ratsastaessani tarkastan joka ikinen kerta muutamat tärkeät seikat: Tempo,tahti, suoruus, pehmeä tasainen tuntuma, asetus/taivutus molempiin suuntiin läpi, ja että hevonen kuuntelee hyvin pidättävät- ja eteenpäinvievät avut ja reagoi niihin nopeasti silloin kun haluan. Myös rentouden löytyminen on tärkeä asia. Joskus saattaa kestää koko ratsastuksen ajan, että saan nämä asiat läpi ja huomaan, etten ole ehtinyt tekemään muutakuin ympyröitä, suoraa uraa ja siirtymisiä. Varsinkin uusilla hevosilla tai hevosilla jotka eivät ole niin tuttuja saattaa käydä näin. Joskus ihan uusien tuttavuuksien kanssa en saa edes yhdellä ratsastuskerralla kaikkia näitä apuja läpi. Silloin, en voi tehdä vielä kovin ihmeellisiä temppuja ennekuin nämä perusjutut on saatu läpi. Mitä paremmin hevosen oppii tuntemaan sitä paremmin ja nopeammin nämä jutut onnistuu. Esimerkiksi tutun Laten kanssa, tarkistan vain, että nämä perusjutut toimii ja sen jälkeen pääsen aika pian tekemään vaativampiakin liikkeitä. Sillä kun nämä perusjutut ovat hallinnassa niin silloin yleensä niiden vaikeampienkin liikkeiden tekeminen on suht helppoa.
   Toki täytyy tietysti myös muistaa, että meillä ihmisillä ja myös hevosilla on huonompia ja parempia päiviä, eikä aina saa olla liian ankara itselleen, joskus voi joutua vähän tinkimään ja tyytyä vähempään, eikä siitä aina tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Tässä alla erittäin hyvä treenaamisen pyramidi. Eli jos joku alemmista palikoista  puuttuu niin koko pyramidi romahtaa.
Yhden asian haluaisin vielä mainita. Tämä asia on sellainen, joka parantaa koko pyramidia. Toisaalta pyramidin palaset parantaa myös sitä, eli Luottamus. Molemmin puolinen luottamus hevosen kanssa on hyvin tärkeää. Luottamusta harvoin myöskään saavutetaan ihan hetkessä, se tulee ajan kanssa ja tekemällä asiat oikein. Mitä on sitten asioiden teko oikein tässä tapauksessa? Se voi vähän riippua, mutta ainakin se on sitä, että tuetaan hevosta oikealla hetkellä ja annetaan kiitos oikealla hetkellä. Jos hevonen pelkää, pitäisi sinun olla se rohkea, ja antaa hevoselle tuki ja rohkaisu. Kun hevonen rohkaistuu, tulee kiitos. Hermostuminen ei koskaan auta. Ei koskaan. Voit olla päättäväinen ja napakka tarpeen mukaan, mutta samalla rauhallinen. Hevonen ei luota hermostuneeseen tai agressiiviseen ihmiseen. Oikeanlaisen tukemisen ja positiivisten palautteiden kautta hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinä hevoseen. Luottamusta vahvistaa myös monenlainen yhdessä tekeminen, myös maastakäsin.

En sen enempää aio kertoa tuosta englanninkielisestä tekstistä, koska sen voitte käydä itse lukemassa, mutta halusin vain kertoa sen miten tärkeät ne pikkujutut ja perusjutut on kouluratsastuksessa, mikäli mielii pärjätä. Joskus saattaa tympiä aina tehdä niitä samoja ympyröitä, suoria uria ja siirtymisiä, mutta kun osaa tehdä ne oikein hyvin, niin sitten on helpompaa alkaa tehdä myös vaativampia juttuja.

Välillä muidenkin heppojen kyydissä...

Olen tosiaan tässä viimeaikoina ratsastanut enemmän myös muilla hevosilla kuin Latella. Maastossahan olenkin käynyt vähintään kerran viikossa jollakin Jessican hevosella, mutta nyt olen mennyt enemmän myös koulua. Olen toki aiemminkin aina välillä joillakin Jessican hevosilla ratsastellut koulua, mutta aika harvakseltaan.
Ratsuina on nyt viime viikkoina ollut entisestään tuttu Viivi (Billnäs Amienne) ja uutena ratsastustuttavuutena Billnäs Oliver. Tarkoituksena olisi mahdollisesti käydä jotkut kilpailut näiden hevosten kanssa kevään aikana. Niinpä meinaan nyt ratsastaa vähintään kerran viikossa molemmilla, ehkä useamminkin, vähän tilanteista ja ajasta riippuen.

  Viivi on kuvankaunis tamma. Viivillä on todella pehmeät ja tasaiset liikkeet ja muutenkin kulkee tasaisesti. Viiviä saa kuitenkin ratsastaa tosissaan, että saa sen rehellisesti töihin ja takajalat alle. Lisäksi joskus se saattaa tehdä pieniä ampaisuja, vaikka onneksi vain lyhyitä ja sitten jo hidastaa. Toivon, että pikkuhiljaa opin tuntemaan Viiviä lisää ja ennakoimaan niitä ampaisuja, jotta ne jäisivät pienemmiksi ja mielellään kokonaan pois. Viivi on muuten tosi kiva heppa ja sen liikkeet sopivat tälle huonolle selälleni hyvin, niistä ampaisuista selkä vaan ei oikein tykkää, koska en aina pysy niissä kunnolla mukana ja selkäni hieman retkahtaa siitä nopeasta ja voimakkaasta liikkeestä. Uskon tosiaan, että asiaan kuitenkin voitaisiin saada parannus, kunhan opin tuntemaan Viivin vielä paremmin. Ja tiukat vatsalihakset auttaa asiaa myös ;) Viivillä on kilpailtu enemmän esteitä, lähinnä 120 tasolla, mutta näen siinä potentiaalin myös koulupuolelle. Ja onhan se muutamat koulukisat startannut ihan hyvin tuloksin.

Tässä kuvassa olemme Viivin kanssa kesätunnelmissa

  Oliver taas on hieman iäkkäämpi ruuna, joka taitaa jopa kaikki GP liikkeet koulupuolella ja se on kilpaillut esteilläkin GP-tasolla Jessican kanssa. Oliverissa näkyy jo hieman ikä, eli vertyminen kestää vähän kauemmin jne. Oliverilta löytyy hienot liikkeet, kunhan ratsastaja osaa ja pystyy ratsastamaan ne esille. Oliver on todella yhteistyöhaluinen ja sen selässä minulla on luottavainen olo. Oliverin ravi on hieman hankala tälle selälleni, joten en pysty kyllä ihan kovin pitkiä pätkiä siinä istumaan ja hytkyn siinä jonkun verran. Oliver on kuitenkin tosi kiva heppa myös.

Lisäksi olen juoksuttanut ja ratsastanut yhtä tuntiponiamme Avaa. Se on ollut aiemminkin minun "projektinani", nyt taas ajattelin jatkaa työtä sen kanssa, jotta saataisiin sitä taas kehittymään. Työ onkin jo tuottanut jonkun verran tulosta, mutta työstäminen jatkuu silti edelleen.

Tässä poseeraamme Avan kanssa viimevuoden puolella. Oliverista ei nyt valitettavasti ole kuvaa..

Tässä lopuksi vielä pari videota viimeviikon treenistä Viivin kanssa:

Heidi Svanborg-Lodmanin valmennus

Ihan ensiksi kerron, että ennen joulua tallillamme kävi eräs belgialainen eläinlääkäri, joka on hoitanut Jessican hevosia jo vuosia ja käy säännöllisesti muutaman kerran vuodessa tallillamme. Hän myös tsekkasi Laten, koska Latella oli ollut edelleen satunnaista epäpuhtautta sen Hyvinkään klinikkareissun jälkeenkin. Bruno on todella hyvä eläinlääkäri ja näkee hyvin hevosen liikkeestä mikä on vialla. Niinpä hän piikitti Latelta etukavionivelet, jollakin aineella jonka pitäisi voidella niveliä. En muista edes aineen nimeä. Joka tapauksessa tämän jälkeen Late on ollut kunnossa! Niinpä pääsimme myös osallistumaan Heidin valmennuksiin, jotka järjestettiin 14.-15.1 Billnäsissä.
Hänen viimeisimmästä käynnistään onkin vierähtänyt jo kaksi vuotta. Oli todella kiva päästä pitkästä aikaa valmennukseen, ja varsinkin Heidin.

Ensimmäisenä päivänä menin nivelillä ja olin toisen opettajamme Riikan kanssa yhtäaikaa tunnilla. Hän tosin oli yhdellä nuorella hevosella, joten meille vähän eriytettiin tehtäviä. Laten kanssa teimme aluksi vain isoja ympyröitä kaikissa askellajeissa ja sitten aloimme tekemään avoja ja sulkuja (travers) pitkillä sivuilla. Late sai rauhassa vertyä emmekä vielä näissä avoissa ja suluissakaan vaatineet kovin paljoa liikettä esiin vaan enemmänkin Late sai "hölkkäillä" ja tarkastettiin, että teknisesti tehtävät sujuvat oikein. Muuten sujui hyvin, mutta itselläni pientä vinoutta havaittavissa. Varsinkin oikeassa kierroksessa nojasin helposti vasemmalle. Sitä koitettiin korjata. Sitten teimme sulkuja vielä lävistäjälinjoilla, sekä yksittäisiä vaihtoja. Ihan lopuksi vielä jäin ympyrälle ja vaadimme liikettä esille.
   Late oli tosi kiva ratsastaa! Se oli suhteellisen rennolla päällä, ei sätkyillyt turhia, eikä ollut yhtään jännittynyt joten pystyin rauhassa keskittymään ratsastukseen ja sain vaikutettua Lateen hyvin. Kiva tunti!

Seuraavana päivänä puin Latelle kanget ja tiedossa oli yksityistunti. Tällä kertaa keskityimme enemmän kokoamiseen ja työstimme vähän enemmän laukkaa. Teimme laukassa muutamia sulkuja ja lisäksi kokoamisia, joissa haimme piruettilaukkaa. Myös hieman vastalaukkaa ja vaihtoja.
Late oli myös tällä kertaa kiva, mutta olisi saanut olla hieman aktiivisempi, koska jäi välillä vähän pohkeen taakse.

Valmennusviikonloppu oli tosi kiva ja antoisa. Mielestäni Heidi sanoi juuri oikeita asioita ja olimme kaikin puolin samoilla linjoilla. Esimerkiksi se, että kun Late ei enää ole ihan nuori ja sen selkä on mikä on niin se vaatii pitkän verkan ja sitä ei voi aluksi paineistaa liikaa. Varsinaiset työskentelyhetket, joissa vaaditaan kunnolla liikettä/kokoamista kannattaa Laten kanssa tehdä myös aika lyhyinä pätkinä. Sain siis myös vahvistusta siihen, että olen tehnyt asiat oikein. Toki sain myös hyviä vinkkejä.

Lisäksi kävimme läpi tavoitteita, koska halusin tietää onko tavoitteeni realistiset ja millä tasolla olemme. Kyllä, tavoitteet oli realistiset, mutta töitä saadaan kyllä vielä tehdä jos halutaan hyviä tuloksia vaativasta A:sta. Kuitenkin Heidi oli sitä mieltä, että olemme sillä tasolla, että voisimme osallistua nyt jo johonkin helpompaan vaativaan A:han, mutta tulos voisi olla siinä nipin napin 60%. Se ei tosin minua haittaisi, koska haluaisin vaan lähinnä kokemusta tuon tason luokista. No, katsotaan kun kisakausi lähenee, että miten se lähtee käyntiin ja sen mukaan sitten mennään. Treenataan kyllä niin, että päästäisiin joku Va A starttaamaan.

Tässä vielä yhteenveto mitä jäi viikonlopusta parhaiten mieleeni, mitä treenata:

- Oma paino paremmin oikealle, koska nyt jään liikaa vasemmalle varsinkin oikeassa kierroksessa
- Oikea pohje paremmin läpi, nyt Late helposti tulee sitä vasten
- Liikettä esille, takajalat alle
- Nopeammat siirtymiset (esim koottuun raviin, koottuun laukkaan)
- Ensin hyvin pohkeen edelle, ennenkuin voi koota
- Hieman pyöreämpi muoto

Näillä jatketaan :)