Ensinnäkin henkinen valmistautuminen kilpailuihin on hyvin tärkeää, oikeastaan ainakin yhtä tärkeää kuin ns. fyysinen valmistautuminenkin ja molemmat kannattaa aloittaa jo ajoissa. Jos aloitat liian myöhään, siitä seuraa lähinnä vain stressi, ja se ei johda hyviin tuloksiin.
Tottakai fyysinen harjoittelukin on tärkeää, mutta ihmisestä riippuen henkinen puoli on tosiaan yhtä tärkeä, toisille jopa tärkeämpikin. Jos psyyke ei kestä, ei tule itse suorituksestakaan mitään.
Mistä sitten aloittaa?
Ensinnäkin ratsastuksessa ei kannata hätäillä. Maltti on valttia tässä lajissa ja perusratsastus on kaiken A ja O. Eli tämä tuttu fraasi jonka ehkä moni on jo aiemmin kuullut, niin talokin kannattaa rakentaa niin, että perustus eli pohjatyö on tehty vahvasti ja se on kunnossa, sitten voidaan lähteä rakentamaan päälle enemmän. Taloa ei myöskään rakenneta hetkessä, se vaatii aikaa. Mutta kun tämä talo on kunnolla rakennettu perustuksiaan myöten, se on myös kestävä. Jos perustuksia taas ei ole rakennettu kunnolla ja hätäillään, koko talo romahtaa. Tätä samaa voi siis soveltaa ratsastukseen.
Tämä taas liittyy sillä tavalla kilpailuihin valmistautumiseen, että mielestäni kilpailuihin lähtöäkään ei kannata hosua. Ensin kannattaa harjoitella tarpeeksi paljon kotona, että saa homman toimimaan sen verran hyvin, että on oikeasti fyysiset mahdollisuudet selvitä kilpailuluokasta saaden edes tyydyttävän tuloksen.
Toiset lähtevät hakemaan kilpailuista kokemusta, toiset menestystä. Kannattaa ajoissa miettiä, mitä itse lähdet kilpailusta hakemaan ja miettiä myös luokka johon osallistut sen mukaan. Itse valitsen aina luokan siten, että pystyisin siinä menestymään, eli sijoittumaan ja saamaan yli 60%. En kuitenkaan halua "viedä tikkareita lapsilta" eli sekään ei ole järkevää, että osallistuu luokkaan joka on ratsukolle aivan liian helppo. Mitä ratsastaja oikeasti edes saa siitä, jos radassa ei ole enää mitään haastetta ja vie vain voiton toisilta kerta toisensa jälkeen. Tavoitteellinen ja oikeasti menestystä haluava ratsastaja kuitenkin haluaa myös nostaa tasoaan kokoajan pikkuhiljaa, eikä jäädä liian helpolle tasolle viemään jatkuvasti voittoja. (Se on sitten eri asia jos on kansaenvälisellä GP-tasolla, eikä enää voi nostaa tasoaan. ;) )
Onneksi nykyään on kuitenkin myös aika paljon luokkarajoituksia, ettei voi osallistua liian helppoon luokkaan jos on jo kilpaillut vaativammalla tasolla, saatinka pärjännyt sielä.
En kuitenkaan ymmärrä sitäkään, että lähdetään luokkaan joihin ei olla vielä valmiita. Mitä järkeä lähteä esittämään rikkeellistä suoritusta kilpailuhin? Tässä kohtaa tullaan kuitenkin siihen, että emme voi tietää mikä on ratsukon tilanne. Jos ratsukko on vasta aloittanut kilpailu-uran tai jompi kumpi hevonen tai ratsastaja on kovin kokematon, tuolloin radalla voi tapahtua melkein mitä tahansa. Mutta senpä takia juuri, tällaisen kokemattoman ratsukon kannattaisi valita mahdollisimman helppo luokka ja aloittaa harjoitus- tai seuratasolta ja hakea sieltä kokemusta. Jotta kokemusta saa tarpeeksi, yleensä yksi rata ei riitä, niitä tarvitaan alle useampia. En toki kiellä sitä, joskus kokeneimmillekin voi tapahtua yllätyksiä radalla, eläviä olentojahan tässä ollaan.
Tykkään nykyisestä kilpailujärjestelmästä, jossa pitäisi edetä urapolun mukaisesti eli siirtyäkseen korkeammalle tasolle, vaaditaan helpommalta tasolta tietty tulos. Toisaalta ei voi myöskään palata liian helpolle tasolle, vaan tulee kilpailla niin sanotusti omalla tasollaan. Minulle tämä kilpailujärjestelmän uudistus ei ollut sinänsä mitään uutta, niinkuin ei varmasti monelle muullekaan koska suurin osa ratsastajista varmasti kuitenkin on edennyt urapolun mukaisesti. Näin olen myös itse tehnyt. Itse olen suurimmaksi osaksi aloittanut uuden hevosen kanssa seuratasolta, luokan olen valinnut hevosen koulutustason mukaan, mutta mieluummin helpompi luokka kuin liian vaikea. Se, että montako suoritusta tarvitaan sitten seuratasolla siirtyäkseen aluetasolle, tai tyyliin helposta B:stä helppoon A:han kertoo se miten suoritukset ovat menneet, millaiset ovat olleet tulokset, oma fiilis ja myös miten kotona menee.
Laten kanssa aloitin aluetasolta, mutta kuitenkin helppo B luokalla. Uskalsin aloittaa aluetasolta, koska itse olin kilpaillut paljon, ja myös Late oli ollut ennen kouluaitojen sisäpuolella. Sijoituimme tuolloin ensimmäisissä kilpailuissamme neljänsiksi saaden jotakin reilut 61%. Tulos kertoi meidän olevan oikealla tasolla. Niinpä jatkoin helppo B luokissa, myös seuratasolla, jotta Late sai lisää ratarutiinia, koska tuolloin ei löytynyt paljoa aluetasolta sopivia luokkia. Sijoituimme seuratasolla ja saimme helposta B:stä 65% tason tuloksia, silloin rohkenin kokeilla seuratasolla helppoa A:ta. Tuolloin ei vielä tullut kovin hyviä prosentteja, jotakin 57%, niinpä ajattelin, ettei olla vielä ihan sillä tasolla. Jatkettiin kotitreenejä, niin että päästäisiin parantamaan helppo A tulosta. Aluekisoissa tuli helposta B:stä 65 ja 66%, sijoittuen. Silloin ajattelin, että on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Aloin kilpailemaan aluetasolla myös helppoa A:ta. Ensimmäisestä aluestartista saimme jotakin 59%, se kertoi minulle, että voimme jo kisata sillä tasolla, mutta paljon on vielä parannettavaa pärjätäkseen. Jatkoimme kotona ahkerasti treenejä. Niinpä saimme samalla kaudella vielä helppo A sijoituksen yli 63% tuloksella, silloin tiesin, että nyt olemme helppo A tasolla, eikä enää osallistuta helppo B luokkiin. Seuraavalla kaudella kilpailimmekin vain helppoa A:ta ja koska aluetasolta tuli lähes aina yli 60% tulos ja sijoitus, kilpailin myös muutamat kansalliset helppo A:t, joista yhdestä sijoitus ja 63%.
Näin ollen, aion vielä jatkaa tällä kaudella alue- ja kansallisella tasolla helppo A luokissa, koska voittoa siltä tasolta ei ole vielä tippunut, vaikka sijoituksia onkin ja kansallisia tuloksia haluan parantaa. Lisäksi aiomme myös kilpailla muutamat vaativa B-luokat, koska Late alkaa olla niihin valmis.
Palataksemme varsinaiseen kilpailuun valmistautumiseen, niin kun on selvillä millä tasolla on yhdessä hevosensa kanssa, voi harjoitella jo paljon ennen kilpailua sen tason tehtäviä (ja vähän vaikeampiakin), sekä tietenkin niitä aina niin kuuluisia perusharjoituksia. Sillä kun kilpailukutsu saapuu, ei kilpailuun ole välttämättä enää niin paljoa aikaa. Kun kutsu kuitenkin saapuu, ja näet mitä luokkia on tarjolla, niin mietit sen sopivan luokan/luokat. Kannattaa myös keskustella luokkavalinnasta oman valmentajan kanssa.
Alat harjoitella radan osioita hevosesi kanssa ja ratsastat silloin tällöin myös koko radan läpi. Rataa ei kuitenkaan kannata ratsastaa kokonaisuudessaan liian montaa kertaa läpi, koska hevoset on niin viisaita, että oppii ennakoimaan tehtäviä ja sen vuoksi voi tulla rikkeitä. Jotkut hevoset myös saattaa kyllästyä rataan, sekään ei ole hyvä juttu. Radan osioita voit kuitenkin harjoitella niin paljon kuin haluat ja yhdistellä niitä vaikka muihin erilaisiin tehtäviin. Jos tehtävät tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta jo harjoituksissa, niin silloin sinun pitäisi valita helpompi luokka. Pohdi ja kysele myös valmentajaltasi mitä mieltä hän on. Tehtävien kuitenkin pitäisi tuntua harjoituksissa mukavilta. Vaikka niissä voi olla vähän haastetta, pitäsi niiden kuitenkin onnistua harjoituksissa melko hyvin, jotta voit kisoissa onnistua liikkeissä. Kisatilanne on kuitenkin vähän eri, joten harvoin tehtävä onnistuu kisoissa ihan niin hyvin kuin harjoituksissa. Kuitenkin jos yksi tai kaksi kohtaa radassa tuntuu vaikealta, niin se ei maailmaa kaada, jos kuitenkin kaikki muu sujuu mukavasti. Jollain hevosella voi olla vaikka huono käynti. Ei sen takia tarvitse kuitenkaan olla kisaamatta, jos muut askellajit kuitenkin ovat sujuvia niin sillä saa kompensoitua pisteitä. Tai jos takaosankäännökset ei ole täysin sujuvia, mutta muuten tehtävät sujuu, niin voi silti osallistua luokkaan.
Itse tykkään myös videoida harjoituksia ja tietenkin myös kisoja, koska niistä oppii tosi paljon.
.jpg)
Eli siis kun fyysiset edellytykset ovat hyvät kilpailuihin, aloitetaan henkinen valmentautuminen. Tässä tärkeimpänä osana on mielikuvaharjoittelu. Jo monta viikkoa ennen kilpailua, kannattaa mielikuvaharjoitella ohjelmaa jonka aikoo kilpailuissa ratsastaa. Lisäksi minä ainakin teen mielikuvaharjoittelua koko kilpailutilanteesta. Mielikuvaharjoitelessa keskity tarkasti ja unohda kaikki mitä ulkopuolella tapahtuu. Kaikki mitä mielikuvaharjoitteletkin, tee se niin kuin se olisi totta, ja positiivisesti, Mieti, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista, ja mieti kaikki niin tarkasti kuin mahdollista. Ota kaikki aistit käyttöösi. Esimerkiksi itse aloitan mielikuvaharjoittelun siitä, kun saavumme kisapaikalle. Näen miltä kaikki näyttää, ja miltä kaikki tuntuu, mitä kuulen. Mietin kaiken lähes askel-askeleelta, kun menen kansliaan ilmoittautumaan, laitan hevosen kuntoon ja verryttelyn. Tämä voi olla hieman vaikeaa, koska et välttämättä tiedä millaiseen paikkaan olet menossa, mutta silti pystyt tätäkin mielikuvaharjoittelemaan. Suorituksen mielikuvaharjoitteleminen onkin hieman helpompaa.
Mieti se täysin kuin se olisi todellisuudessa, kuinka istut hevosen selässä, miltä tuntuu, miltä näyttää. Keskity täysillä vain omaan suoritukseesti. Mieti jokainen askel, puolipidäte, tehtävä tarkasti. Kaiken pitäisi sujua täydellisesti. Jos ei suju, niin sitten tulet tehtävän uudelleen,mielikuvaharjoittelet niin kauan, että kaikki sujuu hienosti ilman virheitä ja ilman mitään negatiivista. Itse kuitenkin joskus huomaan, että mielikuvaharjoituksissa hevonen tekee jotain, mikä ei kuulu täydellisyyteen, silloin mietin mitä teen, jotta saan asian korjattua ja menee taas hyvin. Siltikin mielikuvaharjoittelen taas uudelleen, niin kauan että menee hyvin.
Mielikuvaharjoittelun lisäksi henkisessä valmistautumisessa on tärkeää, että sinulla on tavoitteet kilpailuun. Mieti mitkä tavoitteet on ja koeta päästä niihin. Kilpailijalla tulisi olla voitontahtoa, ja ainakin menestyvillä kilpailijoilla sitä onkin. Miksi he muuten kilpailisivat?
Keskittyminen on hyvin tärkeää. Varsinkin itse kisapäivänä. Keskity vain kilpailuun, hevoseesi, ratsastukseesi, suoritukseesi, älä muuhun. Muista myös edellispäivänä oikea ruokavalio ja kunnon yöunet, silloin keskittyminen on helpompaa.
Todella tärkeää on hengitys. Jos sinua jännittää, hengitä syvään, kylkiin asti nenän kautta ja suun kautta ulos, huomaat kuinka koko kroppasi rentoutuu väkisinkin. Kuulostaa oudolta miten noinkin pieni asia voi auttaa, mutta niin se vaan voi.
Muista syödä oikein! Helposti jos kisat jännittää, ei tee mieli syödä. Syömättömyys ei kuitenkaan ole hyväksi, sillä silloin verensokeri laskee ja kroppasi ei jaksa antaa kaikkeaan. Itse syön jotakin kevyttä mutta energiaa antavaa kuten banaania, salaattia, myslipatukoita, tai jotakin niistä. Juominen on myös tärkeää, mutta juuri ennen ratsastusta ei kannata juoda älyttömästi, sen tietää varmaan kaikki :D Muuten hölskyy vatsassa ikävästi.
Minä itse tykkään mennä vaan yhden radan kerrallaan, yhdessä kilpailussa jos saan valita, koska minun parhain "latautuminen" riittää vaan yhdelle radalle. Sen takia olen enemmän yhden hevosen ihminen, enkä mikään huippu kilparatsastaja. Toki menen joskus useammankin radan ja pystyn siihen, mutta parhaan suorituksen saan aikaan kun menen vain yhden.
Kun on kilpailupäivä, keskityn kilpailuun. Tykkään eniten lähteä kisoihin mieheni kanssa, koska en ole juuri ennen kisaa kovin puheliaalla päällä. Tykkään olla aika hiljaa, tehdä vielä mielikuvaharjoittelua, rauhottua, keskittyä. Toki juttelenkin välillä, mutta tarvitsen silti tietynlaisen "rauhan" päähäni ennen kisaa :D
Kun on suorituksen vuoro, annan siellä kaikkeni. Unohdan kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Keskityn vain itseeni ja hevoseeni, meihin. Pyrin ratsastamaan niin hyvin kuin mahdollista.
Mietin radalla kokoajan sitä mitä teen ja myös hieman seuraavaa tulevaa tehtävää. Jos tulee virhe, siihen ei saa tarttua yhtään vaan ajatella enemmänkin, että teen loppuradan niin hyvin kuin mahdollista. Täytyisi vaan jatkaa suoritusta, eikä jäädä yhtään kiinni menneeseen. Ennen en onnistunut siinä, vaan tartuin virheisiin. Nyt kun olen kilpaillut aika paljon, ja saanut kokemusta niin osaan jatkaa rataa jo aika hyvin vaikka virhe sattuisikin.
Kilpailupäivän jälkeen olen yleensä rättiväsynyt, koska olen ollut niin latautunut ja antanut kaikkeni. Mutta jos on saanut ruusukkeen, voi sitä tyytyväisyyden määrää. Jos taas ei ole saanut, niin nokka kohti uusia kilpailuita, mutta täytyy käydä suoritus vielä muutamaan kertaan läpi, että mikä siinä onnistui ja mikä ei. Miten voin korjata asioita, että seuraavassa kilpailussa onnistuisin paremmin.
Jos itse koet että tarvitset apua henkisessä valmentautumisessa, siihen löytyy nykyään hyviä valmentajia. Itse olen käynyt kahdella hyvin erilaisella henkisen valmennuksen luennolla, toinen koski ylipäätänsä hevosharrastusta ja ratsastusta, toisessa keskityttiin lähinnä kilpailemiseen. Paljon ennen luentoja olen kyllä tehnyt mielikuvaharjoituksia, mutta aina niiden tärkeys on vain korostunut. Luennoilla on ollut myös muuta mielenkiintoista, esim pelkoja ja jännityksiä koskevia asioita ja hyviä hengitysharjoituksia. Suosittelen.
 |
| Kilpailemisen pitäisi olla kivaa, minulle se on ainakin sitä suurimmaksi osaksi. Siksihän sitä teen. :) |
Lyhyesti kooste vielä loppuun, eli menestys kilpailuissa vaatii pitkäjänteisen, kovan työn ja hyvää henkistä kanttia.
Tämä oli ensimmäinen postaus kunnon aiheesta, eikä vaan minusta tai Latesta. Kertokaa ihmeessä palautetta! Risuja ja ruusuja kehiin vain, koitan kestää ;D
Ja tsemppiä kaikille kisoihin, millä tasolla sitten ikinä kilpailettekaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti