Jep, kaikki eivät ehkä tiedä kyseistä tunnetta, mutta jotkut varmasti tietävät.
Kun ainakin 500kg painava hevonen lähtee viemään, koska pelkää jotain niin paljon, ei siellä paljoa ole alle 60kg painavalla ratsastajalla mitään jakoa vaikka olisi kanget suussa, varsinkaan jos ohjat eivät ole kunnolla käsissä...
Story of my life.
Palataan tähän hieman myöhemmin.
 |
| C. Leena Kahisaari |
Kaikki alkoi siis siitä että päästiin kuin päästiinkin aloittamaan kisakausi pari päivää takaperin helatorstaina Kotimäki Dressage Festivaaleilla 2-tason kisoista. Viimeiseen asti sain kyllä jännittää päästäänkö lähtemään, koska tuntuu ettei Late ole vieläkään ollut ihan täysin normaali sen "äksidentin" jälkeen. Jotenkin pelottanut, että jos se ontuukin taas joku kaunis päivä... Mutta onneksi ei ontunut, joten kisoihin päästiin lähtemään.
Late oli kisapaikalla tosi rento, ihan kuin viime kisoista ei olisi kauaakaan. Ensimmäisessä verkassa Late oli jopa vähän löysä, ei ihan jaksanut kantaa, ja edetä aktiivisesti, joten muotokin oli hieman epätasainen.. Onneksi kävi niinkuin toivoinkin, että radalla Late muuttui. Sopivasti pörhistyi, kantoi edestä ja kulki tasaisesti. Late oli radalla tosi kiva ratsastaa. Kaikki tuntui niin helpolta. Toki sain keskittyä ja ratsastaa tarkasti, mutta hevonen oli tosi hyvin kuulolla, teki kaiken mitä pyysin.
Ja ne keskiravit ja laukat...Late on niissä niin ihana. Mulle tulee aina sellainen olo kisaradoilla kun lähdetään keskiraviin tai -laukkaan että Late sanoo mulle "mami nyt mennään, pysy mukana vaan!".
Ensimmäinen ohjelma oli siis Helppo A FEI:n CCI/CIC* kenttäkilpailuohjelma 2009. Parhaiten kyseisestä radasta mieleeni jäivät juurikin keskiravi ja -laukat. Keskiravi oli tosi tahdikas, kantoi hyvin ja otti takaosan alle. Ei tosiaan tarvinnut muuta kuin siirtää paino ja istua kyydissä säilyttäen tasainen ohjastuntuma, Late hoiti loput. Korvat töttöröllä tietty. Radan jälkeen olin tyytyväinen, mutta en osannut yhtään odottaa minkä tuloksen saisimme, koska tuomaritkin olivat ihan uudet meille ja muutenkin en vaan tiennyt miltä se näytti ulospäin, vaikka ratsastus tuntui tosi hyvältä, eikä mitään rikkeitä tullut.
Kisapaikalla oli hieman ongelmia tulospalvelun kanssa, joten tosiaankin sain tulosta odotella. Ja lopulta kun se Equipeen päivittyi, olin viimeisenä tuloksella 0.000% :D Eli siis virhe tullut siinä, ja menin selvittelemään asiaa. Olin kuitenkin saanut jo pöytäkirjat, joissa tuloksena oli 66,4%, tuloksen päivittyminen kesti, mutta sillä tuloksella menin johtoon! Olin hieman hämmentynyt, mutta toisaalta taas en, koska olihan radan ratsastus tuntunut tosi hyvältä. Mutta en vaan ole uskonut, että meistä olisi voittajaksi, kun kisapaikka vilisi niin hienoja ja komeita hevosia!
Luokka läheni päättymistään ja menimme laittamaan Laten uudestaan kuntoon, koska halusin mennä hevosen kanssa palkintojenjakoon varsinkin jos voittaisimme luokan.
Odottelimme aika kauan, mutta lopulta oli palkintojenjaon aika. Sen ikimuistoisen.
Tiedän, että Late ei piittaa palkintojenjaoista ja varsinkaan ruusukkeista. Heti alkuun oli pienoisia vaikeuksia pysyä paikallaan, varsinkin tuomarin lähestyessä kättelemään. Sain kuitenkin käteltyä ja otin ruusukkeen kisatakin taskuuni roikkumaan, koska tiedän että Late pelkää sitä suitsissaan. Lisäksi sain kukkakimpun jonka päällä oli vielä muovi... Late ei kuitenkaan tuntunut ihan pöhköltä, vaikka mulla oli jo ruusuke ja kimppu. Niinpä aloin korjailemaan ruusuketta vielä paremmin. Ja kun olin sen saanut, aloin ottaa ohjia paremmin käsiini, ja en todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Laten meni kuppi nurin ja se lähti. Lähti täyttä laukkaa muiden edestä niin kovaa kuin pääsi. Arvelin, että se oli kukkakimpun ja ison liehuvan ruusukkeen vika. Niinpä heitin heti alkuun kukkakimpun pois. Se ei kuitenkaan vielä hidastanut vauhtia vaan päin vastoin, vauhti oli jo tosi kova ja herra päätti hypätä kouluaidan yli. Ei oikein askel sopinut, ponnisti tosi kaukaa, enkä tietenkään päässyt hyppyyn mukaan tuossa vauhdissa ;) Jalustinkin lähti jossain välissä jalasta.
Kentän auki oleva portti lähestyi uhkaavasti ja mielessäni kävi jo, että löydämme itsemme Turusta saakka jossen poista sitä pelottavaa asiaa. Eli vaikka vauhti oli melkoinen ja portti lähestyi (jonka jälkeen maastoeste, kantoja, kiviä, puita) päätin ottaa ohjat yhteen käteen ja heittää ruusukkeen pois. Sen jälkeen oli pieni hetki jolloin kävi mielessä, että nytkö putoan, koska Late hieman seilasi ennen porttia. Tasapainoni ONNEKSI säilyi ja menimme vielä melkoista laukkaa hiekkatiellä, jonka varrella oli toinen kenttä, joka kisojen aikana oli käsihevosalueena. Sain juuri ennen sitä molemmat ohjat käsiini ja ohjattua Laten sinne. Sitten sain pidätettyä ja Latekin tajusi, ettei enää ole mitään pelottavaa, joten vihdoin sain sen pysähtymään. Sen jälkeen nauroin ääneen ihan hulluna. En oikeastaan edes miettinyt, että miten noloa se oli. Ei se ollut noloa, koska en tippunut. Niinpä päätin palata palkintojenjakopaikalle ja ihan oikealle kunniakierrokselle. Kunniakierrokselta palatessani stewardi huikkasi mulle, että kai me ollaan tulossa sunnuntaina Derbyesteratsastukseen, heh ;)
Sitten olikin pikkasen pääkopassa työstämistä, koska oli puolitoistatuntia aikaa seuraavaan starttiin, ja jäi vähän mietityttämään, että mitä jos Late sai jotain traumoja siitä kisakentästä tuon episodin takia. Toisaalta mietin, että jos pysyin tuossa menossa mukana, niin ei kai mulla ole mitään hätää. Niinpä aloitimme puhtaalta pöydältä verkan. Late oli parempi kuin ensimmäisessä verkassa. Kisa vähän myöhästyi, joten kävelin aika paljon, ettei Late kokonaan väsy. Tein myös vain yhdet vaihdot molempiin suuntiin, koska ne oli hyvät.
Seuraava luokka oli siis Vaativa B:0. Late käyttäytyi ihan normaalisti kisaradalla, ei kyttäillyt mitään, mutta pörhistyi hieman ja antoi kyllä kaikkensa taas radalla. Hieman huomasin pientä väsymystä, koska ei ihan kokoaikaa jaksanut kantaa niin hyvin, ja keskilaukat eivät lähteneet ihan niin hyvin kuin yleensä. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hyvä ja tasainen suoritus. Erityisen hyvät olivat mielestäni eka keskiravi, toinen vaihto ja lopputervehdykseentulo.
Sain kuulla, että menin johtoon tuloksella 65,6%. Vielä oli muutama ratsukko menemättä, mutta vain yksi meni meistä ohi, joten sijoituimme toisiksi. Tosin tällä kertaa päätiin mennä palkintojenjakoon ihan omin jaloin ;) Asiahan pitää varmistaa tuomareilta, ja he olivat sattumoisin nähneet miten edellisessä palkintojenjaossa kävi, joten sain oikein mielellään mennä ilman hevosta. :D
Voi sitä tyytyväisyyden määrää kisojen jälkeen. Palkintojenjako nauratti kyllä koko loppupäivän ja vielä seuraavankin.
Late oli kyllä tosi mahtava suorituksissa. Itsekin olin ihan rentona, en jännittänyt yhtään. Ratsastin vain niin hyvin kuin voin, ja myös Late tiesi, että ollaan kisoissa ja antoi parhaansa. Voin kertoa, että se on kyllä aivan sanoinkuvaamaton tunne, kun puhaltaa hevosensa kanssa yhteen hiileen ja luottamus on täydellinen. Molemmat tietää mitä tehdään ja kaikki tuntuu niin helpolta, tuntuu kuin olisitte hevosen kanssa yhtä...
Toki on niitä kertoja, ettei kaikki suju, mutta senpä vuoksi täytyy nauttia näistä onnistumisista täysin siemauksin. Välillä pelottaa, kun ajattelen sitä hetkeä, kun Latesta ei enää ole kisakaveriksi. Pahoin pelkään nimittäin, etten tule koskaan saamaan yhtä mahtavaa kisakaveria. Niinpä nautin näistä hetkistä, enkä varmasti unohda niitä edes vanhana kiikkustuolissa, jos sinne asti elän.
Late on antanut mulle nyt jo niin paljon, mutta toivon että saamme vielä jatkaa yhteistä taivaltamme pitkään.
Tässä vielä video tokasta radasta. Hieman huonolaatuinen, mutta kyllä siitä vähän näkee miten meni.
https://www.youtube.com/watch?v=vZwcezhdsO0
Ja ne keskiravit ja laukat...Late on niissä niin ihana. Mulle tulee aina sellainen olo kisaradoilla kun lähdetään keskiraviin tai -laukkaan että Late sanoo mulle "mami nyt mennään, pysy mukana vaan!".
Ensimmäinen ohjelma oli siis Helppo A FEI:n CCI/CIC* kenttäkilpailuohjelma 2009. Parhaiten kyseisestä radasta mieleeni jäivät juurikin keskiravi ja -laukat. Keskiravi oli tosi tahdikas, kantoi hyvin ja otti takaosan alle. Ei tosiaan tarvinnut muuta kuin siirtää paino ja istua kyydissä säilyttäen tasainen ohjastuntuma, Late hoiti loput. Korvat töttöröllä tietty. Radan jälkeen olin tyytyväinen, mutta en osannut yhtään odottaa minkä tuloksen saisimme, koska tuomaritkin olivat ihan uudet meille ja muutenkin en vaan tiennyt miltä se näytti ulospäin, vaikka ratsastus tuntui tosi hyvältä, eikä mitään rikkeitä tullut.
Kisapaikalla oli hieman ongelmia tulospalvelun kanssa, joten tosiaankin sain tulosta odotella. Ja lopulta kun se Equipeen päivittyi, olin viimeisenä tuloksella 0.000% :D Eli siis virhe tullut siinä, ja menin selvittelemään asiaa. Olin kuitenkin saanut jo pöytäkirjat, joissa tuloksena oli 66,4%, tuloksen päivittyminen kesti, mutta sillä tuloksella menin johtoon! Olin hieman hämmentynyt, mutta toisaalta taas en, koska olihan radan ratsastus tuntunut tosi hyvältä. Mutta en vaan ole uskonut, että meistä olisi voittajaksi, kun kisapaikka vilisi niin hienoja ja komeita hevosia!
Luokka läheni päättymistään ja menimme laittamaan Laten uudestaan kuntoon, koska halusin mennä hevosen kanssa palkintojenjakoon varsinkin jos voittaisimme luokan.
Odottelimme aika kauan, mutta lopulta oli palkintojenjaon aika. Sen ikimuistoisen.
Tiedän, että Late ei piittaa palkintojenjaoista ja varsinkaan ruusukkeista. Heti alkuun oli pienoisia vaikeuksia pysyä paikallaan, varsinkin tuomarin lähestyessä kättelemään. Sain kuitenkin käteltyä ja otin ruusukkeen kisatakin taskuuni roikkumaan, koska tiedän että Late pelkää sitä suitsissaan. Lisäksi sain kukkakimpun jonka päällä oli vielä muovi... Late ei kuitenkaan tuntunut ihan pöhköltä, vaikka mulla oli jo ruusuke ja kimppu. Niinpä aloin korjailemaan ruusuketta vielä paremmin. Ja kun olin sen saanut, aloin ottaa ohjia paremmin käsiini, ja en todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Laten meni kuppi nurin ja se lähti. Lähti täyttä laukkaa muiden edestä niin kovaa kuin pääsi. Arvelin, että se oli kukkakimpun ja ison liehuvan ruusukkeen vika. Niinpä heitin heti alkuun kukkakimpun pois. Se ei kuitenkaan vielä hidastanut vauhtia vaan päin vastoin, vauhti oli jo tosi kova ja herra päätti hypätä kouluaidan yli. Ei oikein askel sopinut, ponnisti tosi kaukaa, enkä tietenkään päässyt hyppyyn mukaan tuossa vauhdissa ;) Jalustinkin lähti jossain välissä jalasta.
Kentän auki oleva portti lähestyi uhkaavasti ja mielessäni kävi jo, että löydämme itsemme Turusta saakka jossen poista sitä pelottavaa asiaa. Eli vaikka vauhti oli melkoinen ja portti lähestyi (jonka jälkeen maastoeste, kantoja, kiviä, puita) päätin ottaa ohjat yhteen käteen ja heittää ruusukkeen pois. Sen jälkeen oli pieni hetki jolloin kävi mielessä, että nytkö putoan, koska Late hieman seilasi ennen porttia. Tasapainoni ONNEKSI säilyi ja menimme vielä melkoista laukkaa hiekkatiellä, jonka varrella oli toinen kenttä, joka kisojen aikana oli käsihevosalueena. Sain juuri ennen sitä molemmat ohjat käsiini ja ohjattua Laten sinne. Sitten sain pidätettyä ja Latekin tajusi, ettei enää ole mitään pelottavaa, joten vihdoin sain sen pysähtymään. Sen jälkeen nauroin ääneen ihan hulluna. En oikeastaan edes miettinyt, että miten noloa se oli. Ei se ollut noloa, koska en tippunut. Niinpä päätin palata palkintojenjakopaikalle ja ihan oikealle kunniakierrokselle. Kunniakierrokselta palatessani stewardi huikkasi mulle, että kai me ollaan tulossa sunnuntaina Derbyesteratsastukseen, heh ;)
 |
| Tässä hetki ennen "katastrofia".. Late jo katsoo kukkakimppua siihen malliin, että älä vaan tuo sitä tänne! |
Sitten olikin pikkasen pääkopassa työstämistä, koska oli puolitoistatuntia aikaa seuraavaan starttiin, ja jäi vähän mietityttämään, että mitä jos Late sai jotain traumoja siitä kisakentästä tuon episodin takia. Toisaalta mietin, että jos pysyin tuossa menossa mukana, niin ei kai mulla ole mitään hätää. Niinpä aloitimme puhtaalta pöydältä verkan. Late oli parempi kuin ensimmäisessä verkassa. Kisa vähän myöhästyi, joten kävelin aika paljon, ettei Late kokonaan väsy. Tein myös vain yhdet vaihdot molempiin suuntiin, koska ne oli hyvät.
Seuraava luokka oli siis Vaativa B:0. Late käyttäytyi ihan normaalisti kisaradalla, ei kyttäillyt mitään, mutta pörhistyi hieman ja antoi kyllä kaikkensa taas radalla. Hieman huomasin pientä väsymystä, koska ei ihan kokoaikaa jaksanut kantaa niin hyvin, ja keskilaukat eivät lähteneet ihan niin hyvin kuin yleensä. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hyvä ja tasainen suoritus. Erityisen hyvät olivat mielestäni eka keskiravi, toinen vaihto ja lopputervehdykseentulo.
Sain kuulla, että menin johtoon tuloksella 65,6%. Vielä oli muutama ratsukko menemättä, mutta vain yksi meni meistä ohi, joten sijoituimme toisiksi. Tosin tällä kertaa päätiin mennä palkintojenjakoon ihan omin jaloin ;) Asiahan pitää varmistaa tuomareilta, ja he olivat sattumoisin nähneet miten edellisessä palkintojenjaossa kävi, joten sain oikein mielellään mennä ilman hevosta. :D
Voi sitä tyytyväisyyden määrää kisojen jälkeen. Palkintojenjako nauratti kyllä koko loppupäivän ja vielä seuraavankin.
 |
| Täytyy kyllä antaa erityismaininta aivan mahtavan hienoista ruusukkeista! Viimevuonna jäätiin pisteen päähän tuollaisesta hienosta ruusukkeesta, joten nyt on nämä ansaittu. #Kiitollinen |
Late oli kyllä tosi mahtava suorituksissa. Itsekin olin ihan rentona, en jännittänyt yhtään. Ratsastin vain niin hyvin kuin voin, ja myös Late tiesi, että ollaan kisoissa ja antoi parhaansa. Voin kertoa, että se on kyllä aivan sanoinkuvaamaton tunne, kun puhaltaa hevosensa kanssa yhteen hiileen ja luottamus on täydellinen. Molemmat tietää mitä tehdään ja kaikki tuntuu niin helpolta, tuntuu kuin olisitte hevosen kanssa yhtä...
Toki on niitä kertoja, ettei kaikki suju, mutta senpä vuoksi täytyy nauttia näistä onnistumisista täysin siemauksin. Välillä pelottaa, kun ajattelen sitä hetkeä, kun Latesta ei enää ole kisakaveriksi. Pahoin pelkään nimittäin, etten tule koskaan saamaan yhtä mahtavaa kisakaveria. Niinpä nautin näistä hetkistä, enkä varmasti unohda niitä edes vanhana kiikkustuolissa, jos sinne asti elän.
Late on antanut mulle nyt jo niin paljon, mutta toivon että saamme vielä jatkaa yhteistä taivaltamme pitkään.
 |
| Pientä näkemyseroa tuomareiden kesken, mutta hyvät paperit molemmat. |
 |
| Hyvät loppukommentit molemmilla. Samaa mieltä olen. |
Tässä vielä video tokasta radasta. Hieman huonolaatuinen, mutta kyllä siitä vähän näkee miten meni.
https://www.youtube.com/watch?v=vZwcezhdsO0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti