Nyt ajattelin kuitenkin kertoa teille menneestä kilpailukaudesta, koska ainut kisapostauksenihan on kevään ensimmäisistä kisoista. Monet kisat on siis jäänyt postaamatta.
 |
| © Taru Arola |
Ensin se harmitti, tottakai. Sittemmin aloin onneksi nähdä asiat positiivisemmassa valossa, sillä pääsimme kuitenkin nostamaan kilpailutasoamme Laten kanssa vaativaan A:han ja teimme ennätystuloksen 66% vaativassa B:ssä 4-tason kisoissa! Useat kerrat olimme ensimmäisten sijoittuneiden joukossa, vain pisteellä tai parilla sijoituksesta.. Sehän on jo melkein sijoitus, useita sijoituksia... vaikkei kuitenkaan... Kyllähän se vieläkin vähän harmittaa, kun niin monta kertaa oli lähellä sijoitusta, mutta silti niin kaukana. Pakko vain ajatella positiivisesti ja eihän se sijoitus tai voitto maistuisi niin hyvältä, jos niitä tulisi kokoajan.
Kaudessa positiivista oli myös se, että pääsin kisaamaan muillakin hevosilla. Kuten aikaisemmissa postauksissa on jo tullut esille, niin kisasin myös Billnäs Oliverilla ja Billnäs Amiennella. Oliverin kanssa treenaaminen loppui oikeastaan jo keväällä, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Oliver on myös jo melko iäkäs, joten luulenpa että sen kilpaura on suurimmaksi osaksi jo takana. Viivin kanssa sen sijaan yhteistyö on jatkunut kokoajan, ja nyt syksyllä vain lisääntynyt. Viivin kanssa meillä on myös jo tavoitteita tulevaan ja olemme käyneet Heidi Svanborgin valmennuksissa. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin menneeseen kisakauteen ja seuraavalla kerralla voin kertoa lisää minusta, Viivistä ja Laten tulevaisuudesta.
 |
| © Taru Arola |
Toinen alle 60% olevista on 3-tason vaativa A luokasta, 59,7%, eli ei mielestäni huono sekään. En oikeastaan ollut ajatellut pääseväni välttämättä koskaan vaativa A tasolle, mutta tällä kaudella noita startteja tuli kaksi. Toinen niistä ylitti odotukseni, sillä saimme 61,6% ja olimme ensimmäisiä ei sijoittuneita! Muistan tuon päivän, kun jouduin viimeiseen ratsukkoon asti odottamaan tietoa pääsemmekö sijoille, valitettasti viimeinen ratsukko meni kahdella pisteellä ohi. Ja taas harmitti.
Tänä vuonna starttasin myös elämäni ensimmäisissä 4-tason kisoissa. Sieltäkään ei tullut mitään konkreettista kotiin tuotavaa pöytäkirjojen lisäksi, mutta kyllä se 66% ennätyksemme papereissa mieltä lämmitti. Tuolloinkin sain odotella pitkään, että pääsemmekö sijoille, mutta jouduimme taas tyytymään vain lähelle kärkeä.
 |
| © Henni-Leena Helenius |
 |
| © Henni-Leena Helenius |
 |
| © Henni-Leena Helenius |
Positiivista tästä kaudesta edelleen etsien tulee yhtenä asiana mieleen luottamus. Laten kanssa tällä kaudella meillä on ollut erityisen syvä luottamus kilpailuissa. Late on varmasti jo rutinoitunut kilpailemiseen, mutta uskon, että myös pitkällä yhteisellä taipaleellamme on asiaan vaikutusta.
Laten kanssa on ollut niin mukava mennä mihin vain, se ei enää ole niin levoton käsiteltäessä, eikä kyttäile juurikaan. Tai jos kyttäilee, niin se nopeasti loppuu, kun rohkaisen sitä. Tunnemme jo toisemme. Tälläinen yhteenkuuluvuuden tunne vaatii monen vuoden pitkäjänteistä, yhteistä työtä.
Esimerkkinä se, että alkuvuosina hallikisat oli yhtä tuskaa, lopulta en edes mennyt niihin enää, koska Late vaan kyttäili hallissa, eikä mistään tullut mitään. Tänä vuonna uskaltauduin pitkästä aikaa taas hallikisoihin, ja meno oli ihan erilaista kuin silloin about 4 vuotta sitten. Kyllähän se nytkin kerran kyttäili tuomarien pöytäliinoja Ypäjällä, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan ja luottamaan taas minuun. Mitään muuta Late ei edes kyttäillyt koko kisoissa.
 |
| © Leena Kahisaari |
Myös Viivin kanssa sain kokea kivoja hetkiä kilpailuissa, mutta sen kanssa huomasin vielä pienen luottamuspulan ja rutiinin puutteen. Minusta tuntui, että pystyin kuitenkin auttamaan Viiviä jännittävissä tilanteissa, koska sain sen jokatapauksessa aina uudelleen kuulolle. Valitettavasti jokaisella meidän radalla tuli jokin pieni rike jännittyneisyyden vuoksi. Olisimme saaneet ilman rikkeitä kärkisijoja ja hienoja prosentteja, mutta näillä pikku rikkeilläkin saimme onneksi sijoitukset ja hyvät tulokset.
Tässä lopuksi vielä pari tärkeintä/parasta videota tältä kaudelta. Toinen on Laten ja minun ensimmäinen vaativa A luokka ja toinen on Viivin kanssa Paimiosta. Kiitos Marialle ja Erikalle videoista, sekä avusta kilpailuissa!
Vieläkö jaksatte lukea postauksiani? Olisiko jotain toiveita aiheista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti