Tavoitteellinen kouluratsastus vaatii pitkäjänteisyyttä

Sain idean kirjoittaa kyseisestä aiheesta, kun luin facebookista löytyneestä linkistä englanninkielisen artikkelin "Yhdeksän vinkkiä voittaakseen kouluratsastusluokan". Teksti löytyy täältä Dressage Today:n sivulta. Kannattaa käydä lukemassa, jos taitaa sen verran englantia. Artikkelissa on haastateltu kolmea kokenutta koulutuomaria, jotka kertovat vinkkejä harjoitteluun sekä kouluradalle ja mikä erottaa 65% tuloksen 70 prosentista. Mielestäni vinkit olivat todella hyviä ja sanoisinko, että mielestäni jopa hieman itsestäänselvyyksiä.
Nyt joku saattaa miettiä, että miten ne ovat minulle itsestäänselvyyksiä, kun oma tulostaso on kuitenkin lähempänä tuota 65% kuin 70%. No, nyt täytyy muistaa, että kilpailen Suomessa. Suomessa tämän voisi mielestäni ajatella paremminkin mikä erottaa 60% kuudestakymmenestä viidestä. Onneksi Suomessa myös ollaan menossa parempaan suuntaan ja tuomarit uskaltavat jo käyttää hieman rohkeammin numeroita. Ennen tuntui, että 7 oli jo todella hyvä numero, eikä uskallettu juuri sitä suurempaa numeroa antaa, vaikka tehtävä olisi suoritettu hyvin. Ja numero seitsemänhän on oikeasti vasta "tyydyttävä" numero. Ulkomailla numeroita on uskallettu käyttää laajemmin jo pidempään, ja tosiaan täällä kotimaassammekin näkyy jo parannusta asiassa, joka on hienoa!



Palatakseni tähän varsinaiseen aiheeseen, tajusin artikkelin lukiessani, että kaikille ei siis ole itsestään selvyys, että ne perusjutut pitää olla niin hyvin hallinnassa pärjätäkseen koulukilpailuissa. Usein luullaan, että jos hevosella on hienot näyttävät liikkeet ja se tekee kaiken maailman temput niin sillä pärjää kilpailuissa. Valitettavasti ainakaan kärkipäähän sellaisella suorituksella ei pääse, eikä tulos ole niin hyvä. Vaikka hevonen ei olisikaan niin näyttävä liikeihme, voi sillä pärjätä ainakin tietylle tasolle asti tarkkuudella,huolellisuudella ja perusjuttujen hyvällä hallinnalla. Niinkuin aina sanotaan on ratsastus kuin talon rakennus, jos pohjaa ei ole rakennettu kunnolla, voi koko talo romahtaa, mutta kun on hyvä vahva pohja jonka päälle lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa lisää ja oikein, niin talo kestää. Sama siis pätee ratsastukseen, ja erityisesi kouluratsastuksessa kilpailemiseen. Hyviin tuloksiin ja huipulle ei pääse ilman hyvää perustaa.
   Taloa ei myöskään rakennetta päivässä, eikä viikoissakaan. Kouluratsastus on todella pitkäjänteistä hommaa niinkuin otsikossakin mainitaan. Perusjutuista ja ns. pikkujutuista ei saisi tinkiä, vaan joka ratsastuskerralla asiat on tehtävä tarkasti ja yritettävä viedä läpi.
Kehitys tapahtuu myös yleensä pikkuhiljaa. Hätäillessä ei tule hyvää tulosta, pitää vain malttaa ja tehdä työ huolellisesti pikkuhiljaa omilla ja hevosen ehdoilla. Ratsastuksessa myös aina tulee taantumia ja sitten taas niitä hyviä kausia jolloin kehitytään hurjasti. Taantumakaudella tulee varmasti välillä sellainen olo, ettei mistään tule mitään ja tuntuu ettei kehity ollenkaan, mutta tuolloin pitää vain ajatella positiivisesti ja miettiä vaikka mistä sitä on joskus aloittanut. Silloin ainakin huomaa kehittyneensä. Ja rauhassa vain jatkaa treenaamista. Mikäli treenaaminen on tavoitteellista, pitää olla selkeä suunnitelma mitä on tekemässä ja selkeät tavoitteet joita kohti mennään. Sitten treenataan pitkäjänteisesti kohti sitä tavoitetta. Joskus saattaa tuntua ettei jaksa. Esimerkiksi syksyllä pimeällä, vesisateella ei ehkä tee aina mieli mennä ratsastamaan, mutta jos haluat päästä tavoitteeseesi, edistyä ja pärjätä kilpailuissa, sinun on vain tehtävä se. Sitten se miten ratsastat vaikuttaa taas kaikkeen.

Itse ratsastaessani tarkastan joka ikinen kerta muutamat tärkeät seikat: Tempo,tahti, suoruus, pehmeä tasainen tuntuma, asetus/taivutus molempiin suuntiin läpi, ja että hevonen kuuntelee hyvin pidättävät- ja eteenpäinvievät avut ja reagoi niihin nopeasti silloin kun haluan. Myös rentouden löytyminen on tärkeä asia. Joskus saattaa kestää koko ratsastuksen ajan, että saan nämä asiat läpi ja huomaan, etten ole ehtinyt tekemään muutakuin ympyröitä, suoraa uraa ja siirtymisiä. Varsinkin uusilla hevosilla tai hevosilla jotka eivät ole niin tuttuja saattaa käydä näin. Joskus ihan uusien tuttavuuksien kanssa en saa edes yhdellä ratsastuskerralla kaikkia näitä apuja läpi. Silloin, en voi tehdä vielä kovin ihmeellisiä temppuja ennekuin nämä perusjutut on saatu läpi. Mitä paremmin hevosen oppii tuntemaan sitä paremmin ja nopeammin nämä jutut onnistuu. Esimerkiksi tutun Laten kanssa, tarkistan vain, että nämä perusjutut toimii ja sen jälkeen pääsen aika pian tekemään vaativampiakin liikkeitä. Sillä kun nämä perusjutut ovat hallinnassa niin silloin yleensä niiden vaikeampienkin liikkeiden tekeminen on suht helppoa.
   Toki täytyy tietysti myös muistaa, että meillä ihmisillä ja myös hevosilla on huonompia ja parempia päiviä, eikä aina saa olla liian ankara itselleen, joskus voi joutua vähän tinkimään ja tyytyä vähempään, eikä siitä aina tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Tässä alla erittäin hyvä treenaamisen pyramidi. Eli jos joku alemmista palikoista  puuttuu niin koko pyramidi romahtaa.
Yhden asian haluaisin vielä mainita. Tämä asia on sellainen, joka parantaa koko pyramidia. Toisaalta pyramidin palaset parantaa myös sitä, eli Luottamus. Molemmin puolinen luottamus hevosen kanssa on hyvin tärkeää. Luottamusta harvoin myöskään saavutetaan ihan hetkessä, se tulee ajan kanssa ja tekemällä asiat oikein. Mitä on sitten asioiden teko oikein tässä tapauksessa? Se voi vähän riippua, mutta ainakin se on sitä, että tuetaan hevosta oikealla hetkellä ja annetaan kiitos oikealla hetkellä. Jos hevonen pelkää, pitäisi sinun olla se rohkea, ja antaa hevoselle tuki ja rohkaisu. Kun hevonen rohkaistuu, tulee kiitos. Hermostuminen ei koskaan auta. Ei koskaan. Voit olla päättäväinen ja napakka tarpeen mukaan, mutta samalla rauhallinen. Hevonen ei luota hermostuneeseen tai agressiiviseen ihmiseen. Oikeanlaisen tukemisen ja positiivisten palautteiden kautta hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinä hevoseen. Luottamusta vahvistaa myös monenlainen yhdessä tekeminen, myös maastakäsin.

En sen enempää aio kertoa tuosta englanninkielisestä tekstistä, koska sen voitte käydä itse lukemassa, mutta halusin vain kertoa sen miten tärkeät ne pikkujutut ja perusjutut on kouluratsastuksessa, mikäli mielii pärjätä. Joskus saattaa tympiä aina tehdä niitä samoja ympyröitä, suoria uria ja siirtymisiä, mutta kun osaa tehdä ne oikein hyvin, niin sitten on helpompaa alkaa tehdä myös vaativampia juttuja.