Perjantaina Bruno, Belgialainen eläinlääkäri joka käy säännöllisesti Billnäsissä tsekkasi myös Laten. Ensin hän katsoi miten Late liikkuu liinassa kentällä, ja sitten vielä kovalla maalla. Hän totesi, ettei jaloissa ole vikaa. Sitten hän käsitteli Laten selän kiropraktisesti. Sanoi, että selkä on kovin jäykkä varsinkin siitä vanhalta ongelma-alueelta missä on mutka. Välillä Late vähän potki taaksepäin hoidon aikana, varsinkin kun käsiteltiin niitä pahempia ongelma-alueita. Kokoajan sillä oli kuitenkin tyytyväinen katse ja näytti siltä, että tietää saavansa apua. Late on aina ottanut tosi hyvin kaikenlaiset hoidot vastaan. Eikä kiropraktinen käsittelykään ollut Latelle uutta.
Kysyin Brunolta, että mistähän johtuu kun varsinkin vasen takajalka kerää nestettä varsinkin jännetuppeihin ja mitä sille pitäisi tehdä. Täytyy sanoa, että englanninkielentaitoni hieman petti tässä kohtaa, koska en ihan ymmärtänyt mistä se johtuu, mutta sanoi ettei pidä sitä vakavana ongelmana. Sanoi, että kyllä sen voi lääkitä (piikittää) tai sitten vaan jatkaa niinkuin tähänkin asti, eli kylmäämällä ratsastuksen jälkeen, back on track:eillä ja lämppäreillä. Että, ihan kuinka haluan, mutta hän ei välttämättä nähnyt tarpeelliseksi tehdä sille mitään, kun ei se kerran muuten edes oireile mitenkään. Niinpä sille ei tehty mitään.
Selän käsittelyn jälkeen Latelle määrättiin kaksi kevyttä juoksutuspäivää ilman satulaa ja että kolmantena päivänä voisi ratsastaa jo normaalisti. Late kuitenkin lauantaina aristi aika paljon selkäänsä jopa harjatessa. Totesin, että se voi kuitenkin kuulua asiaan, koska niinhän me ihmisetkin usein kipeydytään seuraavana päivänä tuollaisista käsittelyistä. Sitä seuraavana päivänä Late ei enää aristanut selkäänsä ollenkaan niin paljoa ja liikkui liinassa aika mukavasti. Mielestäni laukkakin pyöri paremmin kuin yleensä. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi vain juoksuttaa vielä kolmantena päivänäkin. Tänään sitten tarkoitus nousta selkään. Mielenkiinnolla odotan miltä se tuntuu.
Puomiharjoituksiin palatakseni. Olen nyt siis mennyt parikin kertaa puomeja tässä parin viikon aikana vaihtelun vuoksi. Ja onhan se hyvää treeniä myös Laten takajaloille ja omalle "estesilmälle".
Ekalla kerralla minulla oli kaksi kolmen puomin puomisarjaa toisella pitkällä sivulla ja toisella pitkällä sivulla kaksi yksittäistä puomia. Puomisarjoja tulin vain ravissa ja välillä lisäsin niiden väliin käyntiin siirtymisen. Yksittäisiä puomeja tulin kaikissa askellajeissa ja ravissa tullessa joskus tein pysähdyksen puomien väliin. Laukassa säätelin askelia, välillä tulin peruslaukassa 5:llä askeleella ja välillä ratsastin eteen ja tulin 4:llä. Joskus tein myös isoja ympyröitä, niin että ylitin yksittäistä puomia ympyrän aikana. Vähän avoja lisäksi välillä pitkällä sivulla ilman puomeja.
Toisella puomiharjoitus kerralla verkkasin ensin ilman puomeja hetken ja sitten tein volttia jonka aikana ylitin puomisarjaa ja pitkällä sivulla ylitin kavalettia. Myöhemmin tulin sellaista ympyrä-voltti kuviota, että ensin ravissa voltti ja puomisarja, sitten laukannosto ja laukassa keskiympyrä jonka aikana kavaletti.
Laitan harjoituksista vielä kuvat niin hahmoitatte paremmin.
On ollut mukavaa mennä puomiharjoitukia, ja pikkuhiljaa tässä tulee taas näköjään innostusta hyppäämiseenkin...katsotaan..;)
Kisoja olen tässä miettinyt. Ypäjällä olisi 23.4 3-tason koulukisat, joissa olisi juuri sopiva luokkakin meille, eli se vaativa B:0. En kuitenkaan ole vielä ihan varma osallistumisestamme. Niinkuin joskus olen kertonut, niin nuo hallikisat eivät ole ihan Laten juttu. Hallissa se helposti kyttäilee enemmän. Kisat olisi kuitenkin Haimi-hallissa, joten en koe sitä niin pahana paikkana. Jokatapauksessa sielä on kuitenkin ne tuomaripöytien valkoiset pöytäliinat jotka ovat kovin jännät. Joo, tiedän ettei näin saisi ajatella, että ensimmäisenä etsin tuollaiset negatiiviset ja pelottavat asiat, mutta se on vaan fakta että Late niitä kyttää. Mutta nyt minun pitäisikin päättää, että olenko silti valmis lähtemään sinne ja saanko Laten sielä rentoutumaan. Halu lähteä on tosi kova, mutta pieni pelko nostaa päätään.
En siis pelkää huonoa tulosta, vaan sitä että pärjäänkö Laten kanssa. Pysynkö kyydissä? Pelko voi olla täysin turha.. Olenhan tähänkin asti pysynyt kisoissa sen kyydissä. Mutta aina voi sattua ja tapahtua. Toisaalta voi sattua ja tapahtua ihan missä vaan, milloin vaan.
Taidanpa siis kerätä rohkeuteni ja osallistua. Vähän mielikuvaharjoittelua ja pääkopan työstämistä se kyllä vaatii.
Lisäksi meillä ei ole vielä vetoautoon kesärenkaita, ne pitäisi hankkia. Eli se myös vaikuttaa lähtemiseeni Ypäjälle. Jos ei ole varaa ennen kisoja ostaa niitä kesärenkaita, niin sitten tuskin voin lähteä. Trailerikin pitäisi katsastaa. Eli tässäkin asiassa taas raha ratkaisee aika pitkälle.
Toivon kuitenkin, että päästäisiin osallistumaan. 15.4 on viimeinen ilmoittautuminen, joten siihen mennessä sitten täytyy olla asian selvillä.
Nyt tästä lähden pikkuhiljaa ratsastamaan. Toivottavasti ei ala satamaan, että pääsisimme kentällä treenaamaan. :)
Postauksen kuvista kiitos kuuluu Sofia Koistiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti