Vinkkejä laiskemman hevosen ratsastukseen

Sain ehdotuksen, että kertoisin vinkkejä laiskemman hevosen ratsatukseen, innostuinpa sitten heti kirjoittamaan aiheesta, nyt kun on sopivasti aikaakin.

Aihe on sinänsä aika tuttu ratsastuksenopettajalle, joka on työskennellyt paljon ratsastuskouluissa. Tosin varsinaisesti laiskoja hevosia ratsastuskouluissa joissa olen opettanut ei juurikaan ole ollut, mutta pohkeeseen turtuneita kyllä jonkinverran. Usein jotkut hevoset ovat tunneilla laiskahkoja, ja jos opettaja hyppää kyytiin on hevonen ensin hidas, mutta kas kummaa, kohta se jo toimii vallan näppärästi ja reagoi jo paljon nopeammin. Kohta saatte tietää mistä se johtuu.

Ensinnäkin mielestäni laiskaa hevosta ei ole niin helppo ratsastaa kuin reipasta. Tosin ratsastajatkin ovat yksilöllisiä ja erilaisia; toisen on helpompi saada laiskempi hevonen etenemään ja toisen kuuma rauhoittumaan. Kaikki hevoset ja ratsastajat ei vaan välttämättä sovi täysin toisilleen, mutta toisaalta voi kuitenkin oppia ratsastamaan erilaisia hevosia ja kaikilta hevosilta voi oppia jotain. Älä siis syytä hevosta laiskaksi, saattaa olla, että laiskempi hevonen on opettanut sinulle paljon enemmän kuin reipas.

Ihan ensin täytyisi miettiä, että onko hevonen oikeasti laiska, tai vain hidas reagoimaan. En nimittäin ole kovin moneen oikeasti laiskaan hevoseen törmännyt elämäni aikana, tosin muutamaan. Jos hevonen on oikeasti laiska, niin silloin tilanne on vähän vaikeampi. Jos hevonen on vain vähän hidas on tilanne helpommin ratkaistavissa. Itse en tosiaan kovin montaa hevosta nimittäisi laiskaksi. Ensin pitää vilkaista peiliin, että teenkö minä hevosesta laiskan, vai onko se oikeasti sitä. Mielestäni laiska hevonen on sellainen joka ei oikeasti etene kunnolla vaikka tekisit mitä. Vaikka istuisit oikein, antaisit oikeat avut, eikä silti etene. Laiska hevonen ei ole pelkästään löysä vaan se etenee todella hitaassa tempossa ja lisäksi voi olla löysä ja hidas reagoimaan. Toisilla hevosilla laiskuus voi olla perusluonteessa, joka on kylläkin aika harvinaista. Toisilla se taas on opittu tapa, koska hevosta on ratsastettu väärin. Useimmiten oikein ratsastettu ja koulutettu hevonen on halukas etenemään.

Seuraavaksi siis pitää miettiä miksi hevonen on laiska tai hidas reagoimaan. Useimmiten aiheuttaja löytyy satulasta. Siis satulan päällä istuvasta tarkoitan. ;) Jos ratsastus on kuitenkin hyvää ja oikeanlaista, silloin pitää miettiä onko hevosella kaikki hyvin, onko se terve ja onko sillä sopivat varusteet (varsinkin satula, ja kuolaimet), onko sen elämä ja liikunta tarpeeksi vaihtelevaa ja mielenkiintoista, onko ruokinta oikea. Myös hevosen ikä vaikuttaa asiaan. Tottakai nuoremmat hevoset ovat usein energisempiä ja vanhemmat hitaampia ja ehkä laiskempiakin. Vanhemmilla hevosilla usein vertyminen kestää, ja se pitää antaa niille anteeksi ja niitä pitää jumpata oikein, jotta ne saa vertymään ja lopulta nopeammaksi. Jos kaikki edellämainitut asiat on kuitenkin kunnossa ja hevonen on silti haluton etenemään, on se luultavasti vain hevosen luonteessa.

No sitten se minkä haluatte varmasti eniten kuulla, että miten saada hevonen etenemään ja reagoimaan nopeammin?

Eli ensin mietitään sitä omaa ratsastusta. Istunko oikein? Yleisin istuntavirhe, jonka vuoksi hevonen on haluton etenemään on se, että jäädään puristamaan istunnalla. Unohdetaan lantion liike, ehkä istutaan vähän notkoselällä istuinluiden etureunalla, reidet ja polvet puristaa, alapohje nousee. Jos ratsastaja istuu näin, se tarkoittaa hevoselle, että sen pitää hidastaa.
  Mieti siis ensimmäisenä, että lantiosi ja lonkkasi liikkuu hevosen liikkeen mukana, jalat ovat pitkinä ja rentoina alhaalla - puristamatta. Muista myös hengittää. Jos jäät pidättämään hengitystä liian pitkäksi aikaa, koko kroppasi jännittyy.
Huomioithan tässä, ettet ala kuitenkaan puskemaan lantiolla liikaa, vaan nimenomaan pitää vain mukautua rennosti hevosen liikkeeseen, jolloin hevosen on helpompi liikkua.

Seuraavaksi tarkastettava asia on ohjastuntuma. Jäänkö vetämään ohjista? Laiskallakin hevosella saa toki pitää ohjastuntumaa, mutta pitää muistaa ettei jää liikaa ohjaan kiinni, vaan tuntuma on pehmeä ja joustava, silti tasainen.

Toinen yleinen virhe laiskaa hevosta ratsastaessa on se, että jäädään jumputtamaan pohkeella tai kaivelemaan kantapäillä. Tämä on usein ratsastajalle alitajuntaista kun hevonen ei liiku kunnolla eteen, mutta tällä tavalla me saadaan hevosesta entistä laiskempi. Miksikö? Koska hevonen niin sanotusti turtuu pohjeapuun, eikä kuule sitä enää, jolloin ei reagoi siihen. Hevosta saattaa myös alkaa ärsyttää se, ja hidastaa vielä enemmän tai jopa ärtyy.
   Sen sijaan, että käytät kokoajan vähän pohjetta, käytä se kerran terävämmin ja nopeammin, voit samalla tarvittaessa hieman huomauttaa raipalla. Heti kun hevonen vähänkin reagoi pohkeeseen ja lähtee eteen, ota pohjeapu heti pois kokonaan, ihan rennoksi, ikäänkuin palkinnoksi hevoselle. Voi olla, että alkuun hevonen etenee vain pari askelta, mutta on tärkeää rentouttaa jalat kokonaan edes täksi pariksi askeleeksi ja sitten voi pyytää uudestaan nopeasti ja napakasti eteen. Kun hevonen lähtee eteen, kannattaa sitä myös kehua äänellä ja vaikka taputtaa. Tarkista myös ettet jää yhtään ohjaan kiinni kun pyydät eteen, muutenhan hevonen saa vastakkaiset avut, eikä tiedä mitä haluat. Ole myös tarkkana ettet purista reidellä ja polvella kun käytät pohkeita. Pikkuhiljaa hevonen alkaa kuuntelemaan pohjetta paremmin ja reagoimaan ja huomaat, ettei pohjetta enää tarvitse edes käyttää niin usein.
   En myös tarkoita, että hevosta pitäisi alkaa potkimaan, ei missään nimessä, mutta ajan takaa sitä, että kun pohje käytetään, se käytetään selkeästi ja nopeasti, sen jälkeen jalat ihan rennoiksi. Silloin hevonenkin kuulee sen paremmin. Raippaakaan ei kannata kuluttaa, eikä sillä kuulu hakata, mutta ensimmäiset kerrat kun huomautat raipalla pohjeen apuna, tee se selkeästi ja huomaat, että seuraavalla kerralla pelkän pohjeavun pitäisi riittää, etkä raippaa tarvitse enää käyttää.

Ylipäätänsä jos hevonen on hidas reagoimaan, olemme yleensä itse hitaita antamaan avut. Jos haluamme hevosen reagoivan nopeasti, pitää meidän antaa apu nopeasti ja selkeästi ja heti kun hevonen reagoi niin hellittää apu. Tällä tavalla saamme hevosen reagoimaan oikein ja kaikilla on paljon mukavampaa.

Jopa tässä kuvassa ratsatajan jalat ovat hieman normaalia taaempana, ja reiden ovat aika tiukasti satulassa kiinni, joka tosin tässä tapauksessa kuuluu asiaan, koska ratsastaja kokoaa hevosta.

Joskus laiskemman hevosen kanssa sopii sanonta "mitä vähemmän teet, sen parempi", jos alat "pusertamaan ja punnertamaan" se ei vain toimi.
   Ei siis kannata tehdä liian suurta numeroa "laiskuudesta" vaan keskittyä eniten siihen omaan astoon ja vaikuttamiseen, niin hevonenkin varmasti alkaa toimia paremmin.

Hyviä harjoituksia laiskemmalle hevoselle, ovat ihan pysähdykset-terävät liikkellelähdöt, nopeat käännökset, lyhyet/nopeat siirtymiset ja tehtävät joissa tapahtuu aika paljon erilaisia asioita, jolloin hevosen on "pakko olla hereillä". Lisäksi varsinkin heti alkuverkassa voi ottaa temponvaihteluita, vaikka nousisi välillä laukassa kevyempään istuntaan ja antaisi vähän matkaa mennä oikein reipasta laukkaa, sitten taas ottaa takaisin. Lyhyet ja nopeat pohkeenväistöt voivat myös olla hyvä harjoitus, jos ratsastaja on riittävän taitava.
   Joillekin hevosille sopii, että ottaa vaikka pari hyppyä kesken koulutreenien tai käy vaikka alkukäynnit/alkuverkan maastossa. Vaihtelu kannattaa aina varsinkin laiskemmalla hevosella. Myös lepotauot kannattaa muistaa kesken treenien, jotta hevosella on fyysiset mahdollisuudet jaksaa tehdä tehtävät.
   Muista myös, ettet voi vaatia hevoselta kokoamista tai kovin vaativia tehtäviä, jossei se ensin ole riittävän hereillä.
   Joskus ehkä laiskemman hevosen kanssa turhauttaa, ehkä silloin kannattaa ottaa vähän matalammat tavoitteet ja tosiaan tehdä sen kanssa kaikkea kivaa ja vaihtelevaa, enemmänkin kuin vain junnata sitä samaa. Sitten kaikki on taas kivempaa..:)

Tsemppiä treeneihin!

Mitä mieltä olitte jutusta ja saitteko jotakin uutta tietoa? Muistakaa myös rastittaa tuosta alhaalta ;)